sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Vastoinkäymisestä toiseen

Tämän päivän ohjelmana oli aamutalli. Parasta, mitä voi tallista löytää, on tietysti oma hevonen ähkyssä... Into oli täysin apaattinen, ei syönyt, juonut ja vatsa oli mykkä ja olemus pinkeä. Iskä oli varmasti onnesta soikeana, kun soitin, että voisiko se tulla tallille, täytyy lähteä klinikalle. Samalla soitto Viikkiin, että saadaanko tulla, mistä näytettiin vihreää valoa. Viikki on mulle niin tuttu paikka, hoitavat aina hommansa sielä hyvin, että tuntuu helpommalta viedä suoraan klinikalle, kuin ottaa päivystävä ell tallille. Äiti antoi pojalle homeopaattisia, Nuxvomicaa, joka on ennenkin jeesannut vatsavaivoissa. Ennen kuin iskä saapui paikalle, taluttelin Intoa reilu puolisen tuntia kaikista "pelottavista" paikoista, käytiin mm. rekassa ja traikussa ja pikku hiljaa olemus muuttui pirteämmäksi. Hetken se sai odotella karsinassa, ja ah, miten ihanaa oli, kun sieltä löytyi kasa kakkaa, vatsaäänet alkoivat kuulua ja ilme muuttui pirteämmäksi. Ruokakin alkoi maistua, joten päätimme, että Into sai jäädä tarkkailumme alaiseksi. Ja hyvinhän se meni, iltapäivällä oli jo täysin normaali Innokas itsensä, kun kävimme kävelemässä pitkin Kartanon maita :) 

Torsten puolestaan aloitti aamunsa mukavalla juoksulla tammojen luokse - täysin puhtain ja aika kepein askelin ;) Miten voi siis olla, että iltapäivällä tarhasta haettaessa poni käveli vinossa ja ontui? Päätin kuitenkin mennä ratsastamaan, katsoa vertyykö vai pahentuuko. Vähän nauratti äsken videomateriaalia katsellessani, kun paikoitellen kuvittelin selästä käsin Torstenin miltei kaatuvan, ontuvan vähintään 4/5 ja ratsastuksen jälkeen itku silmässä vein (puhtaasti kävelevän) ponin takaisin tarhaan, niin video näytti muuta. Kohdat, missä omasta mielestäni melkein kaaduimme, olivatkin ainoat kohdat, missä n. 1/5 ontuma edes näkyy. Saisitte arvioida ontumisasteen ihan omin silmin, mikäli Renny Harlininkin koville pistävä kuvaaja Äitini olisi hmm.. tarkentanut poniin muutaman sekunnin lisää, niiden muutamien hassujen sekunttien seuraksi ;) On mulla kyllä lahjakkaat vanhemmat!

Torsten voisi ajatella XL-mallin uraa,
 mikäli  kouluratsuna olo ei ole Herran mieleen?
Vaikkei poni nyt videolla välttämättä näytä sille, että jalka murtuneena viidestätoista kohdasta joutuu raukka parka tekemään töitä, ontuu se kuitenkin. Täytyy soittaa Estolalle ensi viikolla. Hän varmasti ilahtuu :)

Vastoinkäymisestä toiseen - mitäköhän huomenna on luvassa? 

2 kommenttia:

  1. Jos painorajat ei paukkuisi törkeästi yli sallitun, kapuaisin (korkeintaan medium kokoisen) malliponisi selkään (tippumisenkin uhalla) niin saisit itse kokeilla miten hankalaa videoiminen on.Nih.
    Nykykameroiden sielua on välillä vaikea ymmärtää... Tai itselleen on vaikea myöntää että ikänäkö vaivaa. Jo näin nuorena ;)

    Ponin ontumaa en halua edes kommentoida, niin kurjaa se on :( Ponille ja Sinulle.

    VastaaPoista
  2. No, jos kuvaamisen lahjat ovat periytyviä, otan hienoja valokuvia ja surkeita videoita! ;)

    VastaaPoista