Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi

treffit ellän kanssa

Olen ollut viime päivien ratsastusten perusteella sitä mieltä, että pääsemme varmasti melko pian normitreeniin. Käymään valmennuksissa ja hyppimään esteitäkin. Torstenin "ontuma" on tullut esille vain tiukoissa kaarteissa pienenpienenä tahtirikkona, sellaisena, mistä ei radalta vihellettäisi ulos. Yli viikon laidunloma teki varmasti hyvää, ja nyt olen ratsastanut sen takia, että jos Torsten meinaa ontua, se ontuisi tänään. Vaikka tuskin se ontuu, näin ajattelin. 

Vaan niin voi ihminen olla väärässä. Spontaanisti ympyrällä hyvin lievästi oej ulkojalkana lyhyempi askellus ravissa, ei mitään uutta siis. Alanivelten taivutuskokeessa vej 3-4/5. Että siis miten tässä näin kävi? Väärä jalkakin vielä!

Siinä sitten seistiin kentällä kaikki kolme, neljä jos Torsten lasketaan mukaan, tietäen, ettei tätä hevosta pysty neulakammonsa takia piikittämään. Ei nyt eikä luultavasti koskaan tulevaisuudessakaan. Se kaikki apu, mitä hevoset nivelpiikityksestä saavat, on Torstenin ulottumattomissa. Into sai säännöllisistä nivelpiikityksistä useita käyttövuosia lisää. Torstenille sellaista apua ei pystytä järjestämään. 

Yrittänyttä ei laiteta, joten ponille rauhoitusgeeli kielen alle ja tunniksi nukkumaan. Sitten suoneen piikillä lisää rauhoittavaa, että uskaltaisi mitenkään päin lähestyä ponin jalkoja neulojen kanssa. Ei ollut ihan yksinkertainen tämäkään tehtävä, mutta neljän ihmisen voimin onnistuimme.

Siinä missä osalle hevosista riittää pienikin annos rauhoittavaa, ei Torsten edes huoju kahdesta ison hevosen annoksesta. Se on täysin hereillä, valmiina puolustamaan itseään jos tilanne näyttää uhkaavalta. Valitettavasti kavionivelten piikitys oli Torstenille juuri niin uhkaavan oloinen asia, ettemme päässeet jalkojen huolellista desinfiointia pidemmälle. Jos ei edes ajatella ihmisvahinkoja, mitä Torsten huitovien jalkojensa kanssa pystyisi aiheuttamaan, on riski nivelen sisälle katkeavasta neulasta tai sinne joutuvista bakteereista liian suuri otettavaksi. Alunperin suunnitellut röntgenkuvat jätimme myös ottamatta, kun ei mitään pystyisi kuitenkaan "hoitamaan".

Kainalosta vähän kutittaa!

Mikä on siis vaihtoehtoapu nivelpiikitykselle? Sellaista ei oikeastaan ole. Ensimmäisenä ajattelimme Cartrophenia, eli lihakseen pistettävää nivelien voiteluainetta, mutta sitä ei ellällä ollut mukana. Intolle kyseisestä aineesta oli suuri hyöty yleiseen liikkumiseen, ja se on helppo pistää (normaaliin hevoseen) itse kotona; aine piikitetään hevoseen viikon välein neljän viikon ajan. Torsteniin en ole koskaan onnistunut ainetta pistämään. Sen jälkeen päädyimme suoneen pistettävään hiiloniin, nivelten voitelua ja sitä kautta niitä suojaavaa ainetta sekin. Myös Intolla hyväksi havaittu, joten peukut pystyssä että Torstenkin vastaisi aineeseen. Viikon Metacam-kuurin lisäksi me nyt vähän katsellaan tilannetta. Kasvatellaan kavion kantaa ja toivotaan ettei tällaisia kalliita kengitysmokia enää tule. Lomaillaan ja unohdetaan kisakausi ja treenaus. Otetaan chillisti ja ehkä harkitaan jotain hypnoosia Torstenille, että saataisiin oikeat lääkkeet oikeisiin paikkoihin! Tai sitten luonto parantaa. Jos parantaa. Toivottavasti parantaa!

Nivelet kuntoon

Muutama ajatus nivelongelmaisen hevosen hoidosta

Viime vuonna täällä blogissa kyseltiin muutamaan otteeseen kirjoitusta nivelvaivaisen hevosen hoidoista, Intolla kun oli iän ja kilometrien takia nivelpinnoissa jo sanomista. Kirjoitus oli työn alla, mutta Inton menehtyessä aiheesta kirjoittaminen tuntui turhalta, vaikkei nivelvaivoilla ollutkaan mitään tekemistä Inton pois menon kannalta. Koska Into kuitenkin sai nivelten tarkalla hoidolla useita käyttövuosia lisää, ajattelin jakaa muutamia meillä hyväksi todettuja konsteja nivelvaivaisen hevosen hoitoon.

Avainsanana nivelongelmaisen hevosen hoitamisessa on kokonaisuus. Hevosen liikutus - sen suunnitelmallisuus ja ratsastuspohjat, ruokinta ja lisäravinteet sekä tietenkin ne elinolot, missä hevonen viettää 24/7 sekä eläinlääkärin suorittamat lääkinnälliset toimenpiteet.muodostavat paletin, jonka kanssa elämä on helppoa tai ainakin helpompaa nivelvaivaiselle hevoselle.

Koska hevosen liikkuminen pumppaa nivelissä ns. "voiteluainetta", ei ihmisen tarjoamaa liikuntaa kannata jättää pois kuin erikoistapauksissa. Mikäli hevosen psyyke kestää tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa, ei ole ollenkaan huono idea korvata normaalit vapaat kävelypäivillä. Intosta huomasi aina, milloin se oli tehnyt säännöllisesti töitä ja milloin lomaillut - tietysti sillä kuten monilla muilla vanhemmilla ja nuoremmillakin hevosilla nivelpintojen kulumat eivät välttämättä ole ainoat huomioitavat asiat, jolloin elämä on tasapainoilua eri vaivojen hoitamisten välillä. Joka tapauksessa, Intolla alkoi olla jo sen verran kilometrejä takanaan, että vanhoilla päivillä ns. turhat ratsastuskilometrit maastoilua lukuun ottamatta oli tärkeää karsia pois. Tällä tarkoitan sitä, että liikkuminen tuli tapahtua alusta loppuun oikein päin, sillä vahva ja oikein päin rakennettu lihaksisto tukee nivelten toimintaa. Tietenkin työskentely tulee tehdä myös hevosen ehdoilla, pitkillä veryttelyillä ja mahdollisimman hallitusti, ilman turhia äkkinäisiä käännöksiä. Hyppääminen rasittaa niveliä erityisen paljon, joten nivelvaivaisen hevosen kanssa hyppääminen kannattaa jättää kokonaan pois treenistä. Into hyppäsi maahankaivettuja satunnaisesti viimeisten vuosien aikana lähinnä mielenvirkistykseksi, Setähevonen kun rakasti hyppäämistä. Intolle hyppäämisen sijaan tuli ajolenkit, mikä on liikutusmuotona nivelvaivaiselle loistava vaihtoehto, kun hevosen selkään ei tule ylimääräistä painoa. Rankan treenin jälkeen, oli laji sitten mikä tahansa, tulee hevosen jalat hoitaa huolellisesti esimerkiksi kylmäten tai linimenttien avulla. Intolla oli säännöllisesti käytössä myös hyväksi havaitut BOT-suojat.

Pelkkä ihmisen tarjoama liikunta ei kuitenkaan riitä hevosen kokoiselle eläimelle päivän liikunnaksi. Kokopäiväinen laiduntaminen on nivelvaivaiselle (niinkuin kaikille muillekin) hevoselle kaikista paras vaihtoehto, mutta se ei tietysti ole täällä suomessa ihan aina mahdollista ;) Siksipä hevoselle tulisi tarjota laidunajan ulkopuolella hyväpohjainen ja reilun kokoinen tarha, jossa se saisi viettää mahdollisimman monta tuntia päivässä. Nivelvaivainen hevonen kyllä tietää aika hyvin itse, kuinka paljon omat rajat antavat riekkumiselle myöden, joten en olisi kovin huolissani siitä, meneekö "risa" hevonen vielä enemmän rikki riehuessaan esimerkiksi lajitoverin kanssa tarhassa. Toisaalta en pitäisi tervettäkään hevosta yhdessä sellaisen kaverin kanssa, joka ei antaisi toiselle omaa tilaa ja rauhaa liikkua. Seisominen niinkuin äkkinäiset liikkeetkin ovat molemmat nivelvaivaiselle hevoselle myrkkyä.

Inton nivelet piikitettiin säännöllisesti tulehdusta poistavalla kortisoonilla sekä viskositeettia lisäävällä hyaluronihapolla, ja kyllä niistä oli apua. Toisinaan piikitys piti uusia muutaman viikon sisällä ennen haluttua tulosta, mutta pääasiassa puolen vuoden välein tehdyillä piikityksillä oli iso apu liikkumiseen. Intolle annettiin myös useaan otteeseen lihakseen pistettäviä kuureja, kuten Cartrophenia, josta oli suuri hyöty liikkumisen letkeyden parantamiseen. Yleensä viimeisenä oljenkortena hevosten lääkitsemisessä käytetään Tildreniä, joka tiputetaan suoneen. Tildrenin vaikutusaika on noin puoli vuotta, mutta meille siitä ei mielestäni ollut sen suurempaa hyötyä kuin huomattavasti halvemmista kortisoonipiikityksistä. Uutena lääkkeenä, ihmisillä jo muutamia vuosia käytössä ollut ja paljon kehuja saanut Selänne-lääke olisi ollut mielenkiintoista kokeilla, mutta viime syksynä päätimme kuitenkin vielä valita normaalin nivelpiikityksen, mihin Into vastasikin oikein hyvin. Hevoset ovat kuitenkin yksilöitä ja mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Lääkityksestä kannattaa keskustella oman hoitavan eläinlääkärin kanssa, sillä vaihtoehtoja on useita.

Toimivan paletin viimeisenä osana on hevosen lisäravinteet. (Niin, ja tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita, että jokainen hevosen liikakilo rasittaa nivelvaivaisen hevosen jalkoja entisestään, joten painon kanssa saa ja pitää olla todella tarkkana.) Nykyään on saatavilla jos jonkinäköisiä nivelvalmisteita hevosille, mutta näissä kannattaa oikeasti paneutua purkkien sisältöön mainostekstien lisäksi, ettei maksa turhista täyteaineista isoja rahoja. Into söi vaihtelevasti muutamaa, vuosien saatossa hyväksi havaittua lisävalmistetta, joista tuntui olevan apua liikkumisen kannalta. Puhdas MSM auttaa nivelten toimintaa sekä nopeuttaa aineenvaihduntaa, joten sitä meillä on syötetty lähes koko ajan muiden nivelaineiden lisäksi. MSM-pulverista on suurin hyöty, kun sen kanssa syöttää ruusunmarjaa ja/tai c-vitamiinia. Ruusunmarja sisältää itsessään jo paljon c-vitamiinia sekä rikkiä, mitä nivelissä on luontaisestikin pieniä määriä. Toisena kombona meillä on syötetty Dewils Clawta eli pirunkouraa, mikä poistaa tulehdusta. Saman valmistajan Suppleaze Gold on myös ollut kullan arvoinen tuote, ja näitä nivelaineita vaihdellen pystyimme helpottamaan Inton liikkumista paljonkin.

Koska nivelvalmisteiden tutkimiseen on tullut käytettyä paljon aikaa (tai ainakin äitini aikaa ;)) otin ilomielin kokeiluun Chia de Gracian Joint Buddy-sekoituksen, mikä sisältää kaikkia niitä hyviä ainesosia, joita aiemmin olen syöttänyt useasta eri purkista. MSM, ruusunmarja, pirunkoura, nokkonen sekä mesiangervo (lievittää kipua) ja Boswellia serrata (ylläpitää nivelten hyvinvointia) ovat kaikki laadukkaita luonnontuotteita, jotka ovat todistetusti olleet apuna nivelrikkoisen hevosen hoidossa. Chia de Gracian sivuilla Joint Buddy-sekoituksesta kirjoitetaan näin;

"Joint Buddy on Chia de Gracian hevosen nivelten hyvinvointiin tarkoitettu rehusekoitus. Joint Byddy sisältää chiarouhetta, ruusunmarjaa, pirunkouraa, nokkosta, mesiangervoa, msm:ää sekä boswellia serrata puun pihkaa.
Chiarouhe sisältää runsaasti omega-rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä nivelten hyvinvoinnille ja normaalille liikkuvuudelle. Ruusunmarjan on todettu lieventävän nivelrikon ja nivelreuman oireita.  Vaikuttavana aineena toimii galoktolipidi, joka hillitsee nivelten tulehdusta, parantaa liikkuvuutta ja vähentää kipua.  Lisäksi ruusunmarja sisältää nivelterveydelle tärkeää rikkiä. Mesiangervo vähentää kipua. MSM sekä pirunkoura ovat hyvä apu nivel- ja lihasvammojen hoitoon sekä lihasjäykkyyteen. MSM auttaa ylläpitämään nivelten ja jänteiden normaalia toimintaa, sillä elimistössä luonnostaankin pieninä määrinä esiintyvä rikki toimii muun muassa nivelpintojen, rustojen ja sidekudosten rakennusaineena. MSM imeytyy elimistössä paremmin yhdessä ruusunmarjasta saatavan C-vitamiinin kanssa. Boswellia serrata kasvista saatavaa pihkaa on käytetty jo tuhansien vuosien ajan ylläpitämään nivelten toimivuutta. Boswellia serrataa on myös tutkittu ja sen teho on tieteellisesti todistettu. Boswellia serrata vaikuttaa nivleliin nopeasti - joidenkin tutkimusten mukaan jo viidessä päivässä. Boswellian imeytymistä voidaan parantaa rasvojen avulla, joita Joint Buddyssa edustaa chia-siementen terveelliset rasvat."

Kiitos tuotteen kokeilun tarjonneelle Chia de Gracialle sekä Blogitallille.

Torsten, jolla ei ole nivelissä sanomista (onneksi), on koko elämänsä syönyt Inton kanssa samoista purkeista lisäreitä, sai toimia koekaniinina. Varsinaista hyötyä en tietenkään osaa sanoa terveen hevosen kanssa *kopkopkop*, mutta en löydä mitään syytä, miksei näitä arvokkaita ravintoaineita sisältävä sekoitus toimisi nivelvaivaisen hevosen hoidon tukemisessa. Toisaalta syöttäisin edelleen varmasti näitä muutamia rehuja vaihtelevasti, sillä vaikka osassa tuotteissa on samoja aineita, on niiden pitoisuudet erilaisia. Sen lisäksi esimerkiksi Joint Buddyn sisältämä nokkonen on suositeltavaa syöttää kuureina, jolloin tuotteiden vuorotellen syöttäminen mahdollistaa kaikista suurimman hyödyn hevoselle.

Olen päättänyt syöttää Torstenille nivelaineita, sillä ennakointi on kaiken a ja o. Eläinten kanssa toimiessa tulisi muistaa, että pyritään ennalta ehkäisemään ongelmia ennen kuin niitä syntyy, niin psyykkisessä kun fyysisessäkin hyvinvoinnissa. Ja jos hevosen omistaja saa mielenrauhaa lisäripurkista, niin kyllähän sekin kannattaa käyttää hyödyksi, koska kukapa meistä jaksaisi työskennellä hermoheikon ratsastajan kanssa joka päivä ;)

Vermossa

Pojat pääsivät tänään joka kesäiselle Vermon reissulleen. Matkat on aina vähän erilaisia pojille - Torsten ei varmaan ensimmäisen parinkymmenen minuutin jälkeen muista mitää, kun taas selväpäisenä pysyttelevä Into ottaa ravireissustaan kaiken ilon irti. Ja pilkkaa kotona sitten huonosta olosta kärsivää Torstenia ;) Ei noi nykynuoret mitään kestä ;) 

Sekä Into että Torsten menivät Vermoon pääsyynä röntgen. Intosta halusimme kuvan oej polvesta; kuinka paljon tilanne on muuttunut sitten vuoden takaisista kuvista. Torstenilla tämä oli vain varmistus checkaus, ponissahan ei *kopkopkop* ole ollut mitään vikaa. 

Into, mennään auttamaan noita hevosia!! Niillä roikkuu kärryt perässä! :O

Aloitimme Torstenilla, ja sain hyvän muistuksen jälleen kerran Torstenin eläinlääkärikauhusta. Olin vähän niinkuin unohtanut koko totuuden, kun ei vuoteen ole tarvinnut klinikalla käydä - ja kotona poni on hieman rauhallisempi hoitaa. Juoksutettuaan mua kaksi kertaa pitkin käytäviä (ja päin seiniä, muistona kädessä 10 cm mustelma), saimme vihdoin ponin kiinni naruihin ja ell Estola pääsi tutkimaan jalkoja. Ulkona tapahtunut oikea juoksutus sujui paljon paremmin, siinä poni muisti juuri ja juuri käyttäytyä, ja sen jälkeen se saikin kunnon tujauksen domoa suuhun ja pääsi unten maille. 

Tällä välin kun Torsten vaipui hitaasti humalaansa, oli Inton vuoro tulla taivuteltavaksi. Oej taivutus nosti tahtomatta tunteet pintaan ja kyyneleen silmäkulmaan, sillä käytännössä ensi askeleet Into oli täysin jalaton. Onneksemme vej ei reagoinut juuri yhtään, vaikka olisin kuvitellut toisin. Tästä Into pääsi suoraan kuviin, ja tottakai homma hoidettiin ilman minkäänlaista rauhoitusta tai huulipuristimia. Into on niin viisas <3 Perheen aivot suorastaan. 

Onneksi kuvissa ei löytynyt suurta muutosta, mutta koska polveen aiemmin kevällä kaksi kertaa piikitetty kortisoni ei ole auttanut, hoidettiin jalkaa tällä kertaa kortisonin lisäksi tilderinillä. Tai siis Matti hoiti, minä katselin vierestä ja nautin jäätelöstäni ;) Kyllä toisten kanssa on vaan niin helppoa. 

Erittäin syvässä unessa oleva Torsten pääsi tämän jälkeen kuviin. Poni on kuitenkin todellinen yllättäjä, sillä kesken kuvauksen, pää miltei maassa, rupesi Torsten potkimaan taakse päin takajalkoja kuvattaessa. No, lopulta kuvat saatiin otettua ja eihän niistä löytynyt kuin positiivisia uutisia. Torstenin pienen pieni oej sädeluun takana ollut osteofyyttimuodostuma oli hieman pyöristynyt, eikä muistuttanut enää piikkiä.

Varmuuden vuoksi, kun poni kerta nukkumassa oli, pyysin saada Hy-50-piikin. Torsten varmaan luuli, että kyseessä oli herätyspiikki, sillä välittömästi Estolan lähestyessä sen kaulaa, oli poni hereillä. Lopulta meitä olikin taas neljä ihmistä pitelemässä ponia kiinni, ennen kuin aine oli suonessa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Torsten pääsi vielä karsinaan jatkamaan uniaan, sillä aikaa kun Into pääsi katselemaan ravirataa ja hengailemaan terassille.

Into <3

Höh, grilli ei ole auki :( Mä tiesin, että olisi pitänyt tulla tänne keskiviikkona!

Kotona ponit olivat oikein tyytyväisiä, joskin Into oli vähän närkästynyt matkustusseuraansa, joka vain nukkui koko matkan. Sellainen poni, kuin omistajansa ;) Loppupäiväksi tyytyväiset hevoset pääsivät laitumelle. Torsten varmaan mietti, mihin aamupäivä taas katosi - ja mitenköhän sen eläinlääkärin kävi, Into luultavasti elää päivän ravirata-kokemuksellaan seuraavat kaksi viikkoa hymy korvissa.

Ajoin muuten aivan itse ensimmäistä kertaa kopin paikalleen, tosin iskän ohjeilla. Täytyy myöntää, että peruutus ja kaikki oli ihan supersimppeliä, ja jopa iskä myönsi, että kaikki meni nappiin! :D Otin tänään myös molemmat hevoset yksin kopista ulos, joten kohtahan mä pääsen ihan itsekseni tien päälle, mikäli tarve joskus niin vaatii :) Nyt nukkumaan, huomenna vielä näyttäydyttävä työpaikalla ennen viikonloppua. Sitä odotellessa, palaillaan :)

Torstain kevyet kävelyt

Tänään on ollut jo melko helppoa kävellä. Siis mun, sen toissapäiväisen esteratsastus slash tankotanssi-tunnin jälkeen. Eilenhän en käynyt ollenkaan tallilla, vaan nautin alkuillasta töiden jälkeen intialaista ruokaa ja löhösin loppuillan sohvalla. Onhan sekin välillä melko kivaa. Vaikka mä nyt suurimman osan ajasta nukuinkin. 

Tänään Inton oej polvi sai uusinta piikityksen. Herra käyttäyi jälleen mallikkaasti, eikä häntä tarvinnut rauhoittaa. Mä en oikein halua, että Intoa enää rauhoitetaan, kun edellisestä kerrasta on niin pitkä aika - en edes muista sitä. Luultavasti vuonna 2005, pahan ähkyn takia. Ei siinä varmaan mitään vaarallista olisi, mutta niin sitä vaan tulee varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää hevosille kertyy. Toivottavasti tämä piikitys auttaa! Puhuttiin Chrissen kanssa, että seuraava vaihtoehto voisi olla Tildren, jos näyttää, ettei tämä nyt jeesaa. Vaan ei mennä asioiden edelle :) Viikko tarhailua, sitten viikkon käyntitreeniä, ja sitten ollaan taas viisaampia. 

Pitkään jatkunut hokkikausi ei myöskään mitenkään helpota Inton oloa. Sillä on jo vuosia ollut sellaiset "rollerit" etukengissä, mitkä ovat olleet hyödyksi, ikään kuin nopeuttavat etujalkoja. Yritän nyt vielä viikon venyttää poikien kengitystä, niin saataisiin jättää ainakin kärkihokit pois, ja hyvällä tuurilla kaikki hokit poijes. Se vasta olisikin hienoa!

Torsten vietti siis eilen vapaata, ja tänään poni sai vain olla narun päässä hömppäilemässä. Valitettavasti ponin oriego ja keväinen ilma sekä selkeästi aivan täydellisen hyvässä kunnossa oleva  fyysinen ja psyykkinen jaksaminen aiheuttivat sen, että minä olin lähinnä narun päässä. Ei enää kevätväsymystä riesana ;)
Poni päätti suunnan ja tahdin. Törkimys! :D Huomenna se kyllä niin joutuu töihin. Mä kuntoni mukaan, sattuneesta syystä, keventelen ja menen kevyessä istunnassa laukkaa.
Lauantaiksi on luvassa Maken ohjasajo ja ponille paluu takaisin maan pinnalle. Hyvä niin, sillä eihän tuollaista itseriittoista tapausta kestä kukaan. Ainakaan ne, jotka joutuvat olemaan jossain tekemisissä Sällin kanssa ;) 

Huomenna vielä töitä, ja sitten saa taas chillailla viikonlopun, kun ei ole mitään kisoja, talleja tms suunniteltuna :) Oikein keväistä ja rentoa weekendiä myös sinne ruudun toiselle puolelle! :)

Anna tänne niitä keksejä ja lopeta toi kikattaminen!

Simaa kauniille pojalle myös, kiitooos!

Puolivuosi hoidot

Tänään oli poikien jo edellisessä postauksessani  mainitsema eläinlääkäri päivä. Ihan ensiksi aloitettiin siitä, että työnsin Torstenille rauhoittavat suuhun, jonka jälkeen ryhdyttiin hommiin Inton kanssa. Sen oej polviniveleen lisättiin viskositeettia ( HY-50 hyaluronihappo), eli toisin sanoen voiteluainetta nivelpinnoille. Lisäksi se rokotettiin sekä raspattiin, ja vaikka olimme äitini kanssa pistäneet muutamana päivänä merkille hieman pahaa hajua suusta, ei siellä onneksi ollut mitään normaalista poikkeavaa. Mukana olleen kandiellän mukaan suu tuoksui suorastaan hyvälle ;) Into sai jälleen kehuja hienosta lihaskunnostaan, ja omasi herra upeat käytöstavatkin, kaikki toimenpiteet tehtiin ilman rauhoitusta :)

Tässä vaiheessa Torsten oli jo syvällä unten mailla, ja aloitettiin sen raspaaminen. En jotenkin ollut edes ajatellut, että suussa voisi mitään suurta olla, koska viime raspaus tehtiin lokakuussa, mutta kappas, siellä oli vasemmalla puolella kauttaaltaan epätasaisuutta, ja oikeassakin puolessa muutama terävämpi piikki! Tosi "hyvä", selittyypähän vähän tuo suun epätasaisuus. Lopuksi poni sai Chrisseltä supernopeasti tuikatun rokotuksen ja suoneen HY-50 hyaluronihapon. Kaikki meni tosi sutjakasti, nopeasti ja hyvin!

Poneilla on tämä viikko ihan kevyttä, tai Intolla oikeastaan melkeinpä pelkkää tarhailua. Se tietää tietysti mullekin vähän kevyempää jumppailua ja ehkä lyhyempiä tallilkäyntejä, mikä ei kuulosta ollenkaan huonolta   :)
 Palaillaan viikon mittaan, vaikka sitten vähän vähemmän heppamaisissa jutuissa :)

11. luukku

Torsten pääsi tänään lumimyrskystä ja viimasta huolimatta (kiitti isi !) kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi Vihti DC:hen. Matkat taittuivat hyvin, ja poni käyttäytyi reissun ajan tosi hienosti. Kotona se nyt possuilee ihan huolella, kun juoksee harva se päivä vapaana pitkin tallikäytäviä... Mur.

Poni sai kehuja taas hyvästä lihaskunnostaan, joskin voisi olla vähän hoikempi ;) ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan julkkis saksassa, mm. "puuttuvan" atlasnikamansa vuoksi. 

Niskan ja lavan avaamisesta Torsten ei ihan pitänyt, mutta muuten se nauttii hoidosta tosi paljon, niinkuin Sybil sanoi, T on special ponny :)) Jotain pientä kireyttä oli oikealla puolella selässä, mutta sai sen kuulemma hyvin hoidettua, kun ei ollut mitään isoa. Porkkanavenytyksiä ja hankitreeniä, niitä saatiin kotiläksyksi. 

Päivän teemaa ajatellen on myös 11. luukku rakennettu, olkaas hyvät! 

Mysteeriponny

 

Klinikat tutuiksi, porttikieltoa ja sen sellaista.

Epämääräisen päänheiluttelun vuoksi kävimme Viikissä englantilaisen neurologin vastaanotolla 29.10 -10. Laajoissa tutkimuksissa ei  löytynyt mitään oireen aiheuttajaa, ja onneksi pelko head shaking-syndroomasta katosi, kun pään heiluttelu hävisi. Nykypäivänä päänheiluttelua esiintyy kovien äänien aiheuttamana, mm. moottoripyörät, -sahat, Hubertustorvi... ;) Muutama eläinlääkäri on näin jälkikäteen heittänyt ilmoille orimaisen haastamisen? Vuonna 2010 syksyllä pään heiluttelu oli kuitenkin todella vakavaa, rajut kohtaukset tulivat ilman syytä ja toistuivat useasti päivässä.

 

No, kerettiinhän sitä jo puoli vuotta sitten taas treenaamaan, kunnes poni aiheutti uuden mysteerivaivan. 3.5.2011 poni ontui, mutta en ajatellut sen olevan mitään vakavaa. En edes perunut seuraaviin kisoihin osallistumista, mutta pian  selvisi, että me jäätäisiin kisarekasta pois. 24.5 -11 käytiin sitten Vermossa ontumatutkimuksissa. Ponista ei löytynyt mitään vikaa, eikä se tietenkään ontunut paikan päällä. Hoitona lepo. Onneksi alkoi laidunkausi! 

 

14.6 -11 Torstenin on/off ontuman tutkiminen jatkuu. Mitään erityistä syytä ontumalle ei vieläkään löydy.

Intolle tehdään lähestyvän 20-vuotis päivän johdosta ikämies tarkistus.

Ikäisekseen hyvässä kunnossa, pientä sanomista jaloissa, hoitona carthopen kuuri ja liikunta.

4.8 -11 löydettiin sitten laitumelta 4/5 ontuva poni, ja siitä sitten pakattiinkin poni autoon ja lähdettiin Viikin päivystykseen. Oireet katoavat jälleen yön aikana itsekseen ja tutkimuksissa ei edelleenkään löydy ontuman aiheuttajaa. Onneksi meitä kuitenkin uskotaan, kun otin laitumella videota kävelystä. Valitettavasti mulla ei ole sitä enää :/ Se oli sydäntä raastavaa katsottavaa :( Lääkkeeksi liikuntaa ontuman mukaan. 

Ongelmana ongelman löytämisessä oli ja on tietysti myös se, (siis sen lisäksi, ettei poni koskaan ontunut klinikoilla) ettei ponia pysty paikallispuuduttamaan. Yhteensä kymmenen ihmistä ei pysty pitämään ponia paikallaan. Huulipuristin hajosi. Pakkopilttuusta oli pakko ottaa pois, ettei hajoita sitäkin. Rauhoituksethan olen itse hoitanut, koska ellät eivät saa pistettyä tai laitettua ponin suuhun Domoa. 

28.9-11 kotiutettiin Viikistä  hyvin väsynyt ja kipeä Torsten, jossa siltä oli leikattu mej karpaalikanavat joita epäiltiin on/off ontuman aiheuttajaksi.

Leikkaus ja esivalmistelut olivat osoittautuneet jälleen haastaviksi ja kirurgin kanta oli että jatkossa tämä poni hoidetaan sähköpostin avulla, sen käsitteleminen on henkilökunnalle liian vaarallista.

Muutama viikko karsinalepoa ja sitten pari kuukautta sairastarhaa, jonka jälkeen kevyesti käyttöön. Vaan ontumapa ei kadonnutkaan... 

Katastrofi !

26.12-11 huomaamme kesken Tapaninpäivän myrskyn aamutallia, ettei Torsten ole kunnossa, ähky? Nopeasti tajuamme ettei ponia voi hoitaa sähköttä ja vedettä (jotka myrsy oli vienyt ...) kotitallilla, joten soitto Viikkiin, poni koppiin ja klinikalle; kukaan siellä ei ollut kovin iloinen nähdessään meitä. Mutta minkäs teet? Poni sai karsinanoveen omanlaisensa joulukoristeet. Enpä ole koskaan aiemmin kenelläkään tuollaisia nähnyt. Toisaalta, en myöskään ole kuullut sähköpostipotilaista. (Niin, ja poni ei ole ikinä potkinut, purrut tai muutenkaan ollut vaarallinen kanssamme, jos oripaineja ei lasketa mukaan. Silloinkin se kyllä vain jyräsi, ei muuta.)  

 

Mamman kulta <3 Poni vietti klinikalla muutaman päivän, mutta koska ponin kunto ei kohonnut, tehtiin päätös viedä Torsten takaisin kotiin. Siirron ehtona oli normaalin  kakan tuleminen,aika tovin ponia sai taluttaa pihalla,ja silti kakkaa ei saatu aikaiseksi. Lähdimme kuitenkin kotiin ja iltamyöhään tallissa kävi päivystävä ell kurkkaamassa selvästi rennompaa ponia.

Ähkyn aiheuttajaa ei saatu selville, miten yllättävää. Vatsa kuvattiin hiekan vuoksi, mutta sitä ei onneksi löytynyt.

 

Ähkystä siis selvittiin, mutta ontuma ei ollut kadonnut minnekkään. Vuoden aikana ollaan tietysti käytetty vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten osteopaatti Tiina Katajaa, akupunktiota Jupen kautta, kiropraktikko Sybil Moffattia, useaa eri hierojaa. Kengitystä ollaan sumplittu sata kertaa, on ollut rengasta, sydänortta, nostettua kantaa, mitä ikinä keksit, se on tehty.

Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkäälle. 1.3-12 kotiutettiin mystisen ontuman vuoksi skintissä ollut Torsten lohduttoman diagnosin kanssa. Tai siis diagnoosia ei ollut, vikaa ei löytynyt, mutta ponille annettu ennuste oli toivoton, ei ikinä kisakentille, maks kaksi vuotta elinaikaa, plaaplaa. Olen niin raivoissani koko Hyvinkäälle, etten viitsi edes siitä enempää kirjoittaa. Ja ei, ponini ei enää ikinä mene Hyvinkäälle, tosin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Pusuponi <3 Onneksi se on jaksanut olla niin elämän iloinen ja vahva taistelija, vaikka onkin kärsinyt kovista kipukohtauksista.

Periksi ei anneta !

29.3 -12 Vermossa edelleen on/off ontumatutkimuksessa, oej sädeluun limapussi piikitettiin.

12.4-12 vermossa ottamassa uudet piikit oej sädeluun limapussiin. Tämä taisi olla kerta, kun kysyin että millä asteikolla Torsten on vaikea hoitaa. Vastaus oli; vaikein. Vaikein Estolan hoitama hevonen. Vaan kiitos hänelle, että jaksaa hoitaa, kun muilla loppuu rahkeet! 

Näiden piikitysten jälkeen kävimme ensimmäisissä kisoissa sitten kevään 2011. He B ja 57.955  Kisat oli viikonloppuna, edeltävänä torstaina saatiin ruveta laukkaamaan,vähäiset treenit huomioiden Poni oli hienoin!

5.6-12 eläinlääkäri kiropraktikko Sybil Moffatin käsittelyssä Vihti DC:ssä.

 

26.6-12 Molempien poikien kanssa Vermossa. Torsten on/off ontuman vuoksi ja Into röntgenissä, jotta nähtiin missä kunnossa Setähevosen nivelet todellisuudessa ovat. Inton oej polvesta löytyi luunsiruja ja iän tuomaa sanomista, joihin ei varsinaista hoitoa ole, vaan oireen mukainen liikutus. Ensiapuna polvi piikitettiin.

Torstenista puolestaan ei löytynyt mitään hoidettavaa :) Onneksi Ponin ontumiset olivat selkeästi vähentyneet - ja juuri tänään saimme Sybilille kertoa, että poni on ontunut sitten kesäkuun tasan kaksi kertaa. Kerran kisoissa ja kerran kotona. Kisoissa en uskaltanut ponia juuri sitten liikuttaa, mutta seuraavana päivänä se oli puhdas, kun taas kotona kyse oli muutamasta askeleesta. En usko, että kukaan muu olisi tähän edes kiinnittänyt huomiota, mutta kuten arvaatte, on "ontumissilmä" muuttunut erittäin tarkaksi.

Mikä oli ja on kaiken tämän takana, mene ja tiedä, kestääkö poni aktiivisen käytön, en tiedä sitäkään. Tiedän ainoastaan, että poni on Taistelija, jonkalaista ei aiemmin elämässäni ole koskaan ollut. Se elämän halu, muille esiintyminen, sen totisuus mutta kuitenkin huumorintaju, ne ovat pitäneet ponin pinnalla rankkoinakin hetkinä. 

Rakas rakas ponini, nyt riittää mysteeriponi-leikki! <3

 

Viime talvena Sybilin hoidossa.