Muutaman sentin heitto

Kun puitteet ovat kunnossa, eli kenttä kesäasussa, on ratsastaja joko liian kiireinen kesärientojen välissä ratsastamaan – tai hevonen ontuu. Tällä kertaa meitä vaivaa tuo jälkimmäinen syy. Ensimmäinen vaihtoehto olisikin ollut liian kiva. 

Ontuminen on tietysti tässä tapauksessa aika vahva sana, tahdittaminen olisi ehkä osuvampi. ”Kun se tahdittaa kaarteissa noin, sun pitää olla tarkkana että annat itse selvän tahdin hevoselle”, sanoi Minna viime viikon hyppärin alussa. Mutta eihän mun hevonen koskaan tahdita … Päivää aikaisemmin, parhaalla mahdollisella pohjalla maneesissa viimeisissä lisäyksissä äitini kysyi, että tahdittaako se? Hevoset eivät tahdittele huvikseen. Syitä tahdittamiseen on kaksi; toinen niistä löytyy satulan päältä. Toinen täytyy löytää hevosesta - ja hoitaa kuntoon. Epäilen, että useissa tapauksissa kyse on molemmista.  

Kun tähän vielä lisätään Laakson kovalla pohjalla liikkumisen haluttomuus, mikä varmasti menee myös osittain ratsastajan jännityksen piikkiin, täytyy todella ryhtyä pohtimaan, missä on vikaa. Kun toukokuussa jouduimme jättämään yhden valmennuksen väliin Torstenin ontuessa, se sai lomailla viikon jonka jälkeen eläinlääkäri tuli tekemään ontumatutkimusta. Puhtaasti liikkuvasta hevosesta ei tietenkään löydetty mitään, ja treenit sekä kilpaileminen ovat jatkuneet normaalilla tavalla. Hierottavana Torsten on ollut usein, sillä se on ollut normaalia enemmän jumissa. Syyksi epäsopiva satula (ratsastuksen lisäksi) ja toppaajalle soitto.

Viime viikolla, hyppytreenin jälkeen äitini jäi katsomaan Torstenin kavioita. Jalat ovat muuten hyvännäköiset, viileät ja kuivat, mutta oej kavio näyttää hassulta. Sen kanta on muutaman sentin matalampi kuin vasemmassa etujalassa. Nappasin kavioista kuvat ja lähetin ne taitavammille katsottavaksi. Kengittäjämme saapui paikalle viidentoista minuutin päästä soitosta korjaamaan tilannetta. Kevään ja kesän ajan jatkuvasti irtoillut etukenkä on varmasti osasyynä kavion kannan väärään asentoon. Torstenille tehtiin eteen rolleri ja laitettiin koon isompi kenkä jalkaan, jotta kanta saisi tukea.

Oej kanta on huomattavasti matalampi. Nämä kuvat on otettu ennen kengittäjän käyntiä.

Viikonloppu otettiin kevyesti, sillä ellän mielipide oli, ettei hevosta pitäisi liikuttaa kuin kovalla alustalla suoraan, ennen kuin kannan saisi nostettua ylös. Matala kanta rasittaa syväkoukistajajännettä, jonka toinen pää kiinnittyy vasta kavion sisällä, kavioluun pohjaan. Kun kanta on matala, on jänne jatkuvasti venytettynä. Tästä pääset lukemaan hyvin havainnollistavaa tekstiä hevosten erilaisista jalkavaivoista ja niiden hoidosta.

Nyrkkisääntönä pohjien kanssa on, että kovalla hoidetaan jänteitä ja pehmeällä niveliä. 

Niin paljon asioita selittyy näillä hassuilla senteillä; jo sentin ero hevosen kavioissa heijastuu isona lihasjännityksenä lapoihin. Kun toinen kanta on matalampi, eli säde lähempänä maata, ei hevosen ole kuitenkaan miellyttävä liikkua kovalla pohjalla, se sattuu.

Maanantaina sain kuin sainkin paikalle vierailevan kengittäjän omamme ollessa lomalla. Samaan aikaan Torstenilla oli satulantoppaaja paikalla, nyt pistetään kerralla kaikki kuntoon ;) Torsten sai oejalkaan kiilapohjallisen, joka nosti kantaa ylemmäs suojaten samalla herkkää sädettä. Torstenin oma koulupenkki lähti myyntiin kapeutensa vuoksi, ja kokeiltavaksi jäi Sandgrinham sekä omasta pyynnöstäni joustorunkoinen Trekker. Molemmat kivoja vaihtoehtoja, joita meillä on muutama viikkoa aikaa kokeilla. Tosi helppoa hevosella joka seisoo lähinnä laitumella.

Torstenista kuoriutui pohjallisen avulla ruotsalainen yksisarvinen :))

Toppausta ja kengitystä - Torsten tykkää olla kaikkien naisten keskipisteenä ;) Ontuma säikäytti, sillä se vaikutti hyvin paljon samalta, kuin Torstenin nuoruusvuosien ontuminen. Silloin sitä kesti 1,5 vuotta, mutta erilaisten leikkausten, toimenpiteiden, vaihtoehto/tukevienhoitojen sekä lopetustuomion jälkeen Torsten kuntoutui. Lue koko sairaskertomus täältä.

Tiistaina Torsten tuli laitumella vastaan varsin vinosti kävellen, mutta suoralla ja kovalla pohjalla juostessamme ei alun haparoinnin jälkeen liikkeessä ollut mitään vikaa. Eilen keskiviikkona kävimme maastakäsin kävelyllä, jonka jälkeen pyöräytin Torstenin liinassa. Ulkojalkana oej ottaa edelleen sentin lyhyempää askelta kuin vasen. Nyt syy näyttäisi tulevan ylempää, lapojen seudulta, mutta ehkä minä en ole paras diagnosoimaan yhtään mitään. Olisi kuitenkin lohduttavaa ajatella, että jos toinen jalka on ollut "lyhyempi" jo pidempään (toukokuu?), kestäisi hetken ennenkuin hevonen tottuu muutokseen, vaikka se olisikin tapahtunut parempaan suuntaan. 

Tänään Torsten hoidetaan ensimmäistä kertaa kraniosakraalihoidolla ja iilimadoilla. Kääks! Puhtaita askeleita odotellessa, kuulisin mielelläni samantyylisistä vaivoista ja erityisesti niiden hoidosta :)