Hevoshierojan vinkit sileänjumpppaan

Mitä tehdä, jos hevonen vaikuttaa olevan jumissa lavoistaan? Tai jäykkä kyljistään? Millä ristiselän saa elastisemmaksi? Hevoshieroja Erika Ruokamo kertoo ratsastusliikkeitä, joilla pystymme täsmäjumppaamaan hevostemme lihasryhmiä.

Aiemmassa hierontaa käsittelevässä postauksessa kävimme Erikan kanssa läpi hieronnan perusteita sekä päivittäiseen käyttöön sopivia, maastakäsin tehtäviä venyttelyliikkeitä. Havaitsemme kuitenkin suurimman osan ratsuhevosen lihasjumeista sekä jäykkyyksistä selästä käsin, joten on hyvä tietää, millä liikkeillä jumeja voi lähteä jumppaamaan auki. Yhdessä Erikan ja kouluratsastaja Melinda Ignatiuksen sekä hänen seitsemän vuotiaan hevosensa, Royal Riccione eli Richien kanssa käymme läpi, miten liikkeet tulisi suorittaa, aina käyntiasetuksesta laukkasulkuväistöihin saakka.  

Pehmeästi hevosen ehdoilla

Hyvä urheilusuoritus vaatii aina huolellisen lämmittelyn lihaksille. Kuten painonnostajakaan ei aloita tehtävää suoraan maksimikiloilla, ei ratsastuksessakaan vaadita hevoselta välitöntä korkeaa niskaa ja kokoamista ilman lihasten lämmittämistä, eli verryttelyä. Ratsastus aloitetaan hevosen omassa raamissa, pitkällä rungolla ja ylälinjalla käyttäen avuksi laajoja ratsastusradan teitä sekä loivia väistöjä. Yleisesti ottaen ratsastuksessa painotetaan aktiivisia takajalkoja, sillä sitä kautta työskentelystä tulee joka saralla helpompaa; kun takajalat ottavat enemmän painoa, hevonen käyttää selkä- ja vatsalihaksiaan jolloin sen selkä ja säkä nousee ja se kevenee edestä. Ratsastuksen aikana hevosen muotoa tulee vaihdella työskentelymuodosta mahdollisesti aina korkeampaan kokoamiseen saakka, unohtamatta antaa hevoselle mahdollisuutta venyttää raamiaan.

Hevosen täytyy antaa kulkea kokoamisen vastapainoksi myös pidemmällä rungolla.

Lavat irtonaisemmiksi

Yksi yleisimmistä ongelmista ratsastuksessa on hevosen lapojen hallinta. Hevosen täytyy oppia itse kantamaan oma rintakorinsa. Mikäli hevonen ei liiku rungostaan suorana tai se ei asetu ja taivu helposti, on hyvin todennäköistä, että toinen tai molemmat lavat ovat jumissa. Myös hevosen etujalkojen liikkeen lyheneminen voi tarkoittaa jumiutunutta lapaa, jos olkanivel ei pääse liikkumaan normaalisti sitä ympäröivien kireiden lihasten vuoksi.

Lapojen liikkuvuutta voi treenata useilla eri tavoilla. Erilaiset volttitehtävät ovat hyviä, sillä niissä täytyy ratsastaa ulkopohkeella lapoja sisälle päin, ja sisäkyljen tulee taipua sisäpohkeen ympärille. Voltin pienennös/suurennos tehtävä, mikä aloitetaan 20 metrin ympyrästä lopettaen alle 10 metrin volttiin on tehokas tehtävä, siinä hevosen täytyy myös väistää vuoroin sisä- tai ulkopohjetta. Volttitehtävillä on myös hyvä tarkistaa asetuksen ja taivutuksen ero. Asetuksessa ratsastaja näkee ainoastaan hevosen taivutuksen puoleisen silmäkulman, kun taas taivutuksessa koko silmän. 

Lapojen letkeyden saavuttamiseksi tehtävät voi tehdä aavistuksen reippaammassa tempossa, jolloin olkanivel pääsee liikkumaan isommin. Lapojen hallinta ei kuitenkaan ole nopeuslaji, ratsastajan tulee huolehtia ehjästä tahdista. 

Vastalaukka on tehokas työkalu niin laukan laadun parantamiseksi kuin hevosen rungon ja lapojen suoristamiseksi. Vastalaukkaa tehdään lyhyitä pätkiä vasta-asetusta apuna käyttäen, ensin suoralla uralla ja tasapainon parantuessa myös isolla ympyrällä.

Vasta-asetusta voi tehdä myös myötälaukassa.

Pohkeenväistö suoristaa

Pohkeenväistöä voidaan suorittaa niin käynnissä kuin ravissa. Se on tehokas keino suoristaa hevosta, tarkistaa asetus ja ratsastaa lapoja irtonaisemmiksi. Kun hevonen on asetettuna sisälle, eli liikkeestä poispäin, on sen helppoa tuoda etujalka toisen yli, jolloin lavan alueen lihakset sekä kyljet pääsevät venymään. Jotta hevonen ei kulje ulkopohjetta vasten, on hyvä ratsastaa muutama askel jyrkkää väistöä – suoristaa ja väistää uudestaan. Tällöin hevonen pysyy avuillasi eikä kulje ulkolapa edellä. Liian jyrkistä väistöistä ei suoristamista kannata aloittaa, ettei tee asiaa hevoselle liian vaikeaksi.

Pohkeenväistöä käynnissä. Hevonen on asettunut liikkeestä poispäin.

Pohkeenväistöä ravissa. Etuosa johtaa liikettä.

Pohkeenväistöä ravissa. 

Notkeutta sulkutaivutuksella

Jos hevonen ei taivu sisäpohkeen ympärille, tai sen selkä tuntuu liikkumattomalta, voi sulkutaivutuksesta olla apua. Sulkutaivutuksessa hevonen asetetaan ja taivutetaan liikkeen suuntaan niin, että etupää johtaa liikettä, jolloin hevonen kulkee neljällä uralla. Vaikka sulkutaivutus on kokoava liike, se on myös erinomainen väline notkisteluun, sillä siinä hevonen venyttää kylkiään ja lanneselkää. Voit ratsastaa sulkutaivutusta suoralla uralla (helpompi) tai sulkuväistöä (vaikeampi) esimerkiksi diagonaalilla. Sulkuväistöä ei aina tarvitse tehdä kilpailumuodossa, sillä siitä on apua myös loivemmasti suoritettuna. Ravissa ja laukassa suoritettu sulkutaivutus on GP-tason liike, joten se vaatii hevoselta paljon kantovoimaa.

Loivaa ravisulkuväistöä, missä etuosa selkeästi johtaa liikettä ja hevonen on asettunut liikkeen suuntaan.

Hevonen kulkee sulkutaivutuksessa neljällä uralla.

Sulkuväistöä laukassa.

Venyttelyä avotaivutuksessa

Avotaivutus, jossa hevonen kulkee kolmella uralla etuosa uran sisäpuolella, on hyvää jumppaa niskan ja kaulan sivuttaisvenytyksenä. Avotaivutus on sekä kokoava että irroittava liike, jota voi tehdä kaikissa askellajeissa. Liikkeestä saa suurimman hyödyn kun hevonen liikkuu luotiviivalla tai hieman sen edessä, ei koskaan luotiviivan alla. (Tosin tämähän on tavoite kaikessa ratsastuksessa.) Avotaivutuksessa hevosen tulee taipua itse – eikä niin, että ratsastaja pitää sen taipuneena, sillä silloin lihas jännittyy eikä anna pehmeästi periksi. Avotaivutusta olisi hyvä ratsastaa yli 30 sekunnin jaksoissa, jolloin venytyksellä päästään haluttuun tulokseen. 

Avotaivutusta käynnissä. Hevonen kulkee hieman pidemmällä kaulalla, 

kuitenkin kantaen itsensä. 

Avotaivutusta ravissa - hevonen poikittaa aavistuksen liikaa ja kulkee siksi

 neljällä uralla kolmen sijaan.

Voimaa väistöillä

Käynnissä ja ravissa suoralla uralla suoritetut jyrkät väistöaskeleet ovat hyvää lihastyötä reisien lähentäjille ja loitontajille. Tarkoituksena on ratsastaa muutama askel jyrkkää väistöä uraa pitkin, suoristaa ja ratsastaa muutama askel suoraan ja sen jälkeen muutama askel jyrkkää väistöä toiseen suuntaan. Tärkeintä on, että väistöä tekee tasapuolisesti molempiin suuntiin, eikä ratsasta liian pitkiä pätkiä, sillä tehtävä on hevoselle raskas.

Erityisesti ratsastuksen loppuverryttelyssä hevosta pyydetään pidemmälle rungolla, niin että koko ylälinja saa venyä.

Hevosen ratsastuksellista jumppaa voi tehdä myös kentän ulkopuolella. Maastoilu vaihtelevilla pohjilla, ylä- ja alamäissä on erinomaista tasapainoa ja notkeutta kehittävää liikuntaa, jolla on myös mielenvirkistyksellisiä ominaisuuksia niin hevoselle kuin ratsastajalle.

Tällä hetkellä Melinda on valmistautumassa Saksassa elokuussa järjestettäviin Verdenin nuorten hevosten MM-kilpailuihin, joihin Melinda on kvaalannut nuoremmalla hevosellaan.

Ps. Mikäli hevosesi on temppukone, kannattaa sen kanssa työskennellä espanjalaisessa käynnissä; siinä liikkeessä ei lavat voi jumiutua ;)