Helmikuu on aina jotenkin karu kuukausi. Wannabe talvi (lauantaina satoi silkkaa vettä:)) vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka monta kuukautta on jo takana. Kevät ja tuleva kesä tuntuvat olevan vielä jossain kaukana. Jos mulla ei olisi hevosia, lähtisin ihan varmasti etelän lämpöön aina helmikuuksi. Palaisin sitten maaliskuussa - silloin keväästä on jo toivoa.
Loskasää - joka ennusteiden mukaan jatkuu koko alkavan viikon ajan, ei juuri mielialaa nosta. Mä olen sitä lajia ihmisiä, jotka eivät liiku mielellään kotoaan mihinkään näillä ilmoilla. Menee kampaus pilalle jos yöelämään saatika kahville vesisateessa lähtee. Tarkka on tarkka ;)
Kun luonto tarjoilee tasaisen harmaita sävyjä, täytyy edes ruuasta löytyä väriä ja tulisuutta. Mexicolaisia tortilloja ja tortilla chipsejä erilaisisten dippien kera tuo edes hetkeksi väriä elämään. Niillä ja takkatulella saa luotua kaivattua lämmöntunnetta.
Onneksi on ponit. Ne ovat aina sellaisia päivän piristyksiä :)) Ja Into, painkillerit hammasta varten saavat Sedän ihan unohtamaan ikänsä. Kuulemma aamuisin se tomerana odottaa ja komentaa, että koskas täällä pääsee ulkoilemaan, minä olen jo valmis ! Kyllä taitaa allekirjoittanut pysytellä ihan omilla jaloillaan, kun Setä saa liikuntaa. Luulen, että joku kaulanaru tai kuolaimeton saisi Inton tällä hetkellä vähän huvittumaan ;))
Lämpöisiä ja energisiä ajatuksia tulevaan viikkoon! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti