Vähän niin kuin hiihtolomalla

Huh, mistä sitä edes aloittaisi! Viime päivät on ollut niin täynnä aktiviteettejä, että koneelle ei oikein ole ollut aikaa. Täytyy siis jotenkin tiivistää tähän kivoimmat tapahtumat :)

Torstaina oli jälleen Mian tunti. Torstenilla alkaa pikkuhiljaa maneesin seinät kaatumaan päälle, ja sen kyllä tunnilla huomasi. Sain kuitenkin paljon hyviä oppeja, joiden avulla poni jälleen esitti pätkiä hienoa ravia ja laukkaa. Vaikka välillä herne menikin sinne nenään ;) Muutaman mielikuvan mainitakseni, koin erittäin tehokkaaksi ajatukseksi nuoralla kävelyn sekä hoikan kohtisuoran profiilin. Nuoralla kävelyssä ponin piti asetella jalkansa suoraan, levittämättä kauheasti askeltaan. Hoikkuus taas tarkoittaa sitä, että pidän kyynerpääni kiinni kropassa ja olen pitkä kyljistäni, sekä pohkeet lähellä hevosta. Ja hevonen pidetään tietysti suorana. 

Torstaina oli myös iskän syndet, Onnea vielä! Ei sua kyllä vanhaksi voi ihan vielä sanoa. Tosin näytät paljon vanhemmalta kuin 45 vuotiaalta :P Ehkä sulla on liian rankat tyttäret ;)

Perjantaina olikin sitten virallinen maneesissa irtona-päivä, jonka aikana pojat eivät ottaneet askeltakaan juoksua. Olivat rapsutelleet toisiaan tunnin! Itse lähdin työpäivän jälkeen ihanan ystävän kanssa kaupunkiin syömään ja muutamalle prosentilliselle. Niin rentouttava ilta, en usko että olen vähään aikaan saanut nauraa ja purkaa sydäntä niin paljon. Tosi ystävät ovat täyttä kultaa! Suussa sulavaa oli Belgen ruokakin, eivätkä juomatkaan pahoja olleet ;) 

Täyteläistä suklaafondanttia kera jätskin, mitenköhän tuollaistakin oppisi tekemään?

Juomapuoli nautittiin tunnelmallisessa Kiilassa.

Lauantaina Torstenin työvapaa jatkui maaston merkeissä, jonne suunnattiin yhdessä tallikaverin kanssa. Ilma oli mukavan leuto ja poni nautti toden teolla, kun sai avata selkälihaksiaan kaikissa askellajeissa luonnon helmassa. Into puolestaan nautti maneesin peileistä, tosin Herran oikea polvi vähän vaivasi liikkumista, vaikka mieli sanoikin muuta. Tein aika paljon käyntityöskentelyä, käyttäen samoja tehtäviä kuin Mian tunnilla Torstenin kanssa. Hyvin toimivat Intollakin! 

Ilta jatkui V:n ja ystäväpariskunnan kanssa Sevillaan syömään ja siitä leffaan katsomaan perjantaina ensi-iltaan tullutta Les Misérables-elokuvaa. Miltei kolme tuntia kestänyt musikaali ehkä vähän koetteli miespuolisten henkilöiden hermoja, mutta itse tykkäsin. Suuntasimme leffan jälkeen vielä yksille, joten ilta vähän venähti --> tämä aamu vähän venähti ;) 

Mutta eipä se haitannut, kun ei ollut mihinkään kiire! Lähinnä vain nauttimaan upeasta ilmasta tallille :) Torstenilla piti jatkua maneesittomuus, mutta kentän lumitilanteen vuoksi kävin silti maneesissa. Virtaa hieman väärin kanavoituna ponilla riitti, eikä maneesissa saatu oikein mitään hyvää aikaiseksi. Laukkailin reippaassa tempossa vähän puhtia pois, mutta ei siitä oikein hyötyä ollut. Katsotaan huomenna uudestaan.

Herranjestas mitä könötystä, ei ihme että ponin oli vaikea ymmärtää ratsastajaansa...

Nyt menee Ponilla hermot tähän lumeen, heitetään se pois!

Into pääsi laukkailemaan kartanon teille, ja voi että se nautti! Näyttää olevan kevättä ponilla rinnassa, eikä ollut tänään yhtään köyhä tai kipeä, ja hyvä niin :) Kävin vielä lopuksi keventelemässä maneesissa, ja Pappa toimi sielläkin erittäin mallikkaasti, tasaisena, kevyenä ja tahdikkaana. Eilinen "käynti läpiratsastus" ja reippaat laukat tiellä tekivät selkeästi hyvää. 

Vihdoin sai ottaa Reiskat käyttöön!

Puhpuhpuh, anna mä meen jo!!

Äsken oltiin laukkakisan nopeimpia, nyt ollaan maneesin hienoimpia!

Saatiin ihan keskenämme olla neljän seinän sisällä ;)

Hienon ilman kunniaksi korkkasin tänään uudet saappaat ja suitset käyttöön :) Saappaat olivat juuri sopivat ja mukavat, ja kyllähän niillä saa paremman pohjetuntuman kuin noilla mun talviratsastussaappailla. Tuntumasta ei vaan tietysti ole hyötyä, mikäli varpaat pitää amputoida paleltumisen vuoksi, mutta onneksi nyt on luvattu kivoja kelejä! Suitset sen sijaan eivät toimineet ihan niin hyvin. Turparemmi on niin paksu, että kuolainrengas ei pääse nousemaan suoraan poskihihnaa pitkin, vaan joutuu tulemaan vähän sivulle ennen nousua. Katsotaan, asettuisiko turparemmi käytössä tai osaisiko suutari tehdä asialle jotain :) 

Semmoista täällä, mitäs siellä? Ihanan paljon osallistujia on viime postauksen arvontaan tullut, mutta vielä kerkeää! Käykäähän siis kommentoimassa, mikäli Wahlstenin rannekoru sopisi korukokoelmiinne :) Ensi viikkoon!