Hyppärillä

Joo, ihan oikeasti :)

Torsten on matkustanut tänä kesänä enemmän kuin aiempina vuosina. Ainakin kerran viikossa, välillä useamminkin. Kisareissuja matkoista on ollut vajaa puolet, loput sitten muita hullutuksia. Kuten ajaminen Peuramaalle Minnan estevalmennukseen! Torsten saattaa olla sitä mieltä, että nyt olisi korkea aika ostaa toinen hevonen rinnalle, kun kerta omistaja haluaa nän paljon ratsastaa. Ei varmasti ole sallittua riistää ponia kesän kuumimpana päivänä kuumipaan aikaan vuorokaudesta, kun hän voisi ihan yhtä hyvin olla laitumella :)

Olemme olleet viimeksi hyppytunnilla kolmisen vuotta sitten. Siihen aikaan ja pitkään sen jälkeen meillä on ollut jos jonkinmoista itsetunto-ongelmaa esteillä, sen verran usein sai ratsastaja tehdä kakkua ja harmitella katkenneita puomeja. Pikkuhiljaa ollaan itsenäisesti hypätty kotona yksittäisiä pikkuesteitä silloin  kun on tuntunut hyvältä, ilman minkäänlaisia paineita korkeudesta saatika tyylistä. Välillä olen irtohypyttänyt Torstenia, että se on saanut hypätä ilman ratsastajan häirintää hieman isompia juttuja. 

Vaikka kotona olen hypännyt vain nivelellä, laitoin varmuuden vuoksi isoa kenttää ajatellen pelhamin suuhun. Sekä kuolain että Torsten toimivat tältä osin varsin kivasti. 

Tämä alkukesä on ollut hyppelyissämme selkeä käännekohta. Ei ole enää jännittänyt ihan niin paljon, ei olla menty ihan niin kovaa. Kiitämme kovasti tallimme ponityttöjä, joiden perässä on ollut helppoa ravailla yksinkertaisten estetehtävien ylitse :) Olen usein sanonut, että haluaisin mennä ratsastuskouluun estetunneille, mutta Torstenin saatua hieman itseluottamusta, totesin, että on parempi harjoitella yhdessä. Esteet kun olisivat hyvä lisä koulutreenien ohelle, niin hauskanpidon kuin toisaalta kontrolliharjoitusten sekä takapään lihaksien vahvistamiseksi. Ja voisihan joskus jonkun ristikkoluokankin hypätä ;) 

Mutta jos nyt ensin siihen valmennukseen. Aloitimme tunnin pujottelemalla sarjaesteiden väleissä, Minna halusi nähdä minkälaisessa tasapainossa kuljemme. Emme kovin kummoisessa, emmekä ihan supernotkeinakaan, joten niihin pureuduttiin tarkemmin puomitehtävällä. Tulimme ovaalin muotoisella radalla kahta yksittäistä ravipuomia tehden puomien kohdalla voltit ulospäin ja väistättäen ovaalien päädyissä takapäätä ulos. Ravissa tasapaino löytyi kivasti, asiaan tietysti auttoi oma ryhti. Jännä juttu miten estesatulassa istuessa jotenkin luulee, ettei tarvitse istua samanlaisessa ryhdissä kuin koulusatulassa :D Laukassa vaihdoimme volttien paikkaa ovaalien päätyihin, tötteröiden ympäri, väistättäen edelleen takapäätä ulos. Samaan aikaan piti kuitenkin olla tarkkana ulkopohkeen kanssa, ettei koko kylki ja lavat lähteneet ulospäin. Muutaman kerran tulimme puomille vähän hassusti, mutta muuten tehtävä sujui paremmin kuin olisin ajatellut.

Hups!

Hyppääminen aloitettiin apupuomilla varustetusta ristikosta, mihin tulimme ravilla ja jatkoimme laukalla. Ensimmäinen kerta sujui hienosti, mutta kierrosten lisääntyessä erään kierrokset nousivat ;) Lyhensimme tietä ja pääsimme paremmin oikeaan paikkaan. Toisesta suunnasta tulimme esteelle seilaten kuin valtamerilaiva, jonka jälkeen lyhensimme taas tietä. Torsten meni kyllä, mutta tämän päiväistä kiemurtelua se ei ole kotona esittänyt vähään aikaan. Minnan mielestä Torsten oli huolissaan hyppäämisestä, sillä se selkeästi on puomien kanssa varovainen. Lopputunniksi siirryimmekin tekemään muutaman hypyn heinäpaali-esteelle tallin maastopätkälle. Siihen Torsten sai tehtyä kivoja hyppyjä, mitä nyt ensimmäisellä kerralla kielsi, mutta siitä voi syyttää kuskia. Ei niitä esteitä pitäisi tuijotella ;)

Hahahaa, liioiteltua myötäämistä :D

Juttelimme alustavasti myös kenttätreeneistä, sillä maastoesteiden hyppääminen on hevosille yleensä helpompaa kuin rataesteet. Ensi kerralla treffataan kuitenkin vielä heidän luona, ja katsotaan miten homma etenee. Ei kuulemma olisi mikään mahdottomuus osallistua elokuussa helpoimpaan kenttäohjelmaan ;) Rataesteissä korkeus ei pitäisi olla ongelma, ongelma on löytää tekemiseen rentous ja hyvä draivi. Ja lisää varmuutta meille molemmille.

Viikonloppu otetaan kuitenkin rennoin ja varmoin ottein helteistä nauttien. Niin toivottavasti sinäkin siellä :)

Hei, me lennetään, Part Two

... Tällä hyppärillä lensin kylläkin ihan itsekseni, poni handlasi hommat paremmin ja pysyi tolpillaan!

Jo tunnin alussa poni oli melko energinen, ihan toista maata siis kuin eilen. Ehkä hänen väsymyksensä onkin kouluratsastuspainoitteista ;) Puomitehtävät meni kuitenkin OK, Torsten malttoi innostuksestaan huolimatta kuunnella, ainakin vähän ja välillä.

Kyllä siitä olisi tullut hyvä monteponi!

Ja sitten mä päätin, että haluan elää selibaatissa seuraavat, noin kolme kuukautta, ja syleilin alumiinitolpan kanssa.

Kiipesin vielä selkään, mutta Torsten oli niin loukkaantunut tästä, että hänet oli hylätty ja jätetty yksin suorittamaan tehtäviä, ettei tunnista oikein tullut mitään, ei vaikka maikkakin selässä kävi. Ihan vasta loppuraveissa sain ponia rennoksi ja kuulolle, ja siitä sitten muutamat hyvät puomipätkätkin. 

Että näin meillä! Toivottavasti teidän treenit ovat sujuneet tänään paremmin - oli ne sitten mitä lajia tahansa ;)

Hyppytunnilla

Viime hyppytunnilla totesimme Torstenin kanssa, että kuperkeikkojen heittely oli paljon enemmän adrenaliinia nostattavaa, kuin perinteinen hyppääminen. Tällä viikolla mulla oli järki päässä, sillä pyysin esteopeani hyppäämään ponilla. Opella kun on todelliset rautahermot, ja tottakai muutenkin paremmat taidot luoda Torstenille takaisin sitä itseluottamusta, minkä me olimme saaneet rakennettua ennen viime viikkoista takapakkia.

Verryttelin ponia itse erilaisten puomitehtävien yli, ja T tuntui oikein hyvältä; kevyeltä ja rennolta. Kuskin vaihto ja poni hyppäämään oikeita esteitä. Muutama loikka meni tosi kivasti, mutta sitten tuli jätkälle taas stoppi. Kiemurtelua, stoppailua, etujalalla maahan hakkaamista sekä kaiken vastakohtana melko reippaita kiihdytyksiä. Vahvoja mielipiteitä! Kuitenkin välillä meni niin kivasti, että ratsukko teki vähän rataa laukassakin. Ja valkoisesta lankkupystystä poni tykkäsi oikein paljon! :) Sain onneksi puhuttua open selkään myös ensi hyppäriksi. Oli huomattavasti rennompaa vain seisoskella esteiden luona välillä kakkaa keräten ja puomeja nostellen ;) Ehkä mun pitäisi ulkoistaa koko ponin ratsastus muille ;)

Inton kanssa päätin keskittyä talvikarvan irroitukseen, ja täysin huomaamatta rapsutin, lässytin ja tein porkkanavenytyksiä Papan kanssa yli tunnin! Torsten sai toki samat hoidot, mutta vähän reippaammalla tahdilla - silti olin kotona vasta lähempänä kymmentä. Toisaalta, mikäs sen parempi tapa viettää iltaa kuin aina niin ystävällisten poikien luona, vai mitä? :)

Hei me lennetään!

Ja lennettiinhän me ...
Eilinen kouluvalmennus ei  todellakaan sujunut ihan niinkuin olisin toivonut... Ja jotta elämä ei olisi turhan helppoa, tämän päiväisellä estetunnilla kohdattiin ponin kanssa yksi omista vahvimmista peloista ! 

Alkuveryttely sujui hyvin. Poni oli kevyt, rento, kuuntelevainen. Tehtiin siinä paljon puomitehtäviä, jonka jälkeen aloitettiin pienellä pystyllä ja laukkainnarilla (onkohan se oikea termi?). 

(Ratsastaja onneksi vain vähän makaa tuolla kaulalla ;))

Poni meni ihan jees, ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta silti. Kunnes sitten ... 

Kummallekkaan ei sattunut mitään, mutta oma ja poninkin henkinen ylpeys otti aikamoisen kolauksen! Eikä me tultu nurin menon jälkeen yhdellekkään esteelle enää rauhassa. Kaikki vanhat huonot tavat, kiemurtelu, pysähtely, täysiä meno, kaikki tuli takaisin.
No, kyllä me tästä vielä noustaan! :) Täytyy vain toivoa ettei ponille kehity isoja lihasjumeja tämän takia. 

P.s. Mun tupakkalakko keskeytyi noin viideksi minuutiksi tunnin jälkeen. 

Hyppytunnin iloja

Tallille ajaessamme näin jo sieluni silmin, kuinka pojat odottavat karsinoissaan kultaketjut kaulassa heiluen, palattuaan öiseltä Belgian reissulta. Mutta ei, siellä ne ihan ilman kultaa ja suuria rikkauksia rouskuttelivat - tyytyväisinä kyllä tähän normaaliinkin elämään - iltapäiväheiniään. Jokin muu Herrasmiesliiga on siis saanut saaliikseen arviolta 50 miljoonan euron edestä timantteja. Vähän harmitti, ettei se ollut omien poikien liiga ;) 

Loppu peleissä, tulin melkein jopa iloisemmaksi loistavasti sujuneesta hyppytunnista, kuin ajatuksesta dimangeista. Torsten oli vaan niin PRO. Tehtiin ihan basic-juttuja, mutta kuitenkin tehtäviä jo putkeen! :)  Meillä oli oikein mallikasta seuraa tunnilla, ja tuntuu, että Torsten (ja minä) on rennompi, kun tunnilla on joku muukin - Into ei ole paras vaihtoehto tähän hommaan, sillä poneilla on joku magneettikenttä välissään ... 

Vaan kerran harrastettiin pituushyppyä!

Teimme paljon puomitehtäviä, ja loppuun ihan pienimuotoista rataakin. Poni oli hyvin kuulolla koko tunnin, joskin vasen pohje mun pitäisi ratsastaa paremmin läpi. Loppuverkassa poni oli ihan superhyvän tuntuinen, tosi tahdikas, pehmeä, reipas ja taipuisa. Vitsit, nyt ollaan kyllä kehitytty lyhyessä ajassa melkoinen harppaus parempaan suuntaan, niin koulussa kuin esteilläkin! En voi olla kuin tyytyväinen ponnyyn :) Alla pieniä videopätkiä tästä päivästä. 

Onnea daimondsien nykyisille omistajille ja mielekästä tiistai-illan jatkoa teille muillekin! 

Hannu Hanhi, tai jotain muuta

Voi että, mikä olo! Reilun puolen tunnin lenkki ja kroppa kiittää. Meillä on tallilla semmoinen SRL ratsastajan kunnonkohotushaaste, jossa juostaan 1500 m, sitten treenataan ja puolen vuoden päästä juostaan uudelleen. No, mä juoksin melko hitaasti yhden kolmasosan matkasta, jonka jälkeen happi ei enää kulkenut. Jos en tietäisi, en uskoisi että olen joskus juossut saman lenkin kuuteen minuuttiin. Siihen on vähän matkaa ...! 

Hermot pysyi kuin pysyikin kasassa tänään hyppärillä. Oikein hyvin, molemmilla. Vain kerran Torsten teki vähän pituusloikkaa muistuttavan pompun, muuten tultiin oikein mallikkaasti, kevyellä tuntumalla mutta hyvällä imulla. Hulvattoman huonolla istunnalla kylläkin. Poni oli kyllä vähän vetelä, mutta ihan pirteä. Ja löytyihän siihen hyvin menneeseen tuntiin lopulta syypääkin. 39 asteen kuume. Onneksi poni syö, juo ja on korvat hörössä ihan niinkuin aina ennenkin.

Whoops!

Meidän tallilla on nyt kiertänyt pientä pöpöä, missä hevoset lämpöilevät muutaman päivän, mutta sitten se menee ohi. 

Näinpä ollen, ainakin Carolina Westerlundin viikonlopun odotettu valmennus jää meiltä väliin. Tämähän on kuin vanhaan (hyvään) aikaan, poniin iski jälleen Hannu Hanheus - tällä kertaa se taisi vain haluta vähän pidemmän loman... 

Ilman apupuomia! :)

Into sai kunniatehtävän toimia vetoheppana eräälle hyppytuntilaiselle muutamille puomeille. Ja voi, kun Herra oli itseensä tyytyväinen. Loppu ratsastus meni kyllä sitten ihan penkin alle, kun hän olisi halunnut vain hypätä, ja mieli meni paljon kovempaa kuin jalat. Vaikka meni ne jalatkin nopeasti. 

Torstenilla siis lomaa ja seurailua, Into saa jumppailla muutaman päivän enemmänkin. No, molemmat on varmasti tyytyväisiä ;)