Hyppytunnilla

Viime hyppytunnilla totesimme Torstenin kanssa, että kuperkeikkojen heittely oli paljon enemmän adrenaliinia nostattavaa, kuin perinteinen hyppääminen. Tällä viikolla mulla oli järki päässä, sillä pyysin esteopeani hyppäämään ponilla. Opella kun on todelliset rautahermot, ja tottakai muutenkin paremmat taidot luoda Torstenille takaisin sitä itseluottamusta, minkä me olimme saaneet rakennettua ennen viime viikkoista takapakkia.

Verryttelin ponia itse erilaisten puomitehtävien yli, ja T tuntui oikein hyvältä; kevyeltä ja rennolta. Kuskin vaihto ja poni hyppäämään oikeita esteitä. Muutama loikka meni tosi kivasti, mutta sitten tuli jätkälle taas stoppi. Kiemurtelua, stoppailua, etujalalla maahan hakkaamista sekä kaiken vastakohtana melko reippaita kiihdytyksiä. Vahvoja mielipiteitä! Kuitenkin välillä meni niin kivasti, että ratsukko teki vähän rataa laukassakin. Ja valkoisesta lankkupystystä poni tykkäsi oikein paljon! :) Sain onneksi puhuttua open selkään myös ensi hyppäriksi. Oli huomattavasti rennompaa vain seisoskella esteiden luona välillä kakkaa keräten ja puomeja nostellen ;) Ehkä mun pitäisi ulkoistaa koko ponin ratsastus muille ;)

Inton kanssa päätin keskittyä talvikarvan irroitukseen, ja täysin huomaamatta rapsutin, lässytin ja tein porkkanavenytyksiä Papan kanssa yli tunnin! Torsten sai toki samat hoidot, mutta vähän reippaammalla tahdilla - silti olin kotona vasta lähempänä kymmentä. Toisaalta, mikäs sen parempi tapa viettää iltaa kuin aina niin ystävällisten poikien luona, vai mitä? :)