Lumimyrsky

Torstaina oli Maken kovasti odotettu ohjasajo Torstenille ja minulle. Se oli oikeastaan meidän ainoa toivo enään ennen tämän päiväisiä rataharkkoja, jotka kylläkin eilen peruttiin ilman vuoksi. Yritin mä vielä alkuviikosta saada Villeä ponin selkään perjantaina, mutta se ei käynyt. Ei se mitään, Torsten oli nimittäin ihan ok ratsastaa perjantaina. Ja vielä parempi tänään. Mutta se torstai. Se oli katastrofi. 

Perjantain treeneistä.

Vähän pohjustusta torstaita varten. Mä olen tallissa (ja kotona) alkuviikon kiroillut tätä saatanan lajia. Juuri kun ollaan päästy hienosti eteenpäin kouluratsastuksessa, pitää ottaa paljon takapakkia, koska eihän tämä laji maistuisi miltään, jos koko ajan tarjolla olisi kermakakkuja. No perkele, mä voisin nyt nauttia kermakakkuja vaikka seuraavat pari vuotta, ja lupaan olla tyytyväinen :D No, meillä on siis mennyt pieleen lähes kaikki. Paitsi oikea laukka. Se on hienoa. Thank God. Sitä mä voisinkin enää ratsastaa, tunti päivässä oikeaa laukkaa ja käyntiä. Vasemmassa laukassa peräänannosta ei ole tietoakaan. Ravissa poni on kyllä aktiivinen ja liike kulkee hienosti selän läpi, mutta se on melko avonaisessa muodossa ja ajoittain pohkeen takana. Eikä se millään anna mulle siitä niskan viimeisestä nikamasta läpi. 

No, torstaina ajoin kyllä siis vielä itse, Makella kun on jalka operoitu. Tai ainakin yritin ajaa. Mä olin koko ajan hukassa ohjien kanssa, poni hidasteli eikä antanut yhtään niskastaa läpi. Lopulta, reilun puolen tunnin ajon jälkeen, tuli Make ohjaksiin. Taisi mennä hermot mun turaamiselle ja ponin laiskottelulle. Ja sitten sai poni muuten liikkua. Mutta kyllä se niin paljon järkyttyi, että hikosi aivan läpimäräksi, vaahtosi jopa. Ihan oikein. Pikkasen on Torsten saanut olla niskan päällä. Ja kyllä se niin kovapäinen on, että vasenta laukkaa se ei nostanut. *Kyllä ne jossain vaiheessa luovuttaa* Noh, reilun tunnin päästä tyydyttiin hienoon raviin ja herkkiin apuihin. Se on sellainen tapaus tämä T, että sen kanssa on turha ruveta kauheasti tappelemaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää, sen kanssa ei ikinä pääse sitä kautta eteenpäin asiassa. Ja kun se on niin ovelakin, niin ainoa ratkaisu on yrittää hyvällä. Mutta vähän tiukempi mun täytyy jatkossa olla. Pienen pieni pätkä alun avotaivutusharjoituksista, jotka eivät taivutusta olleet nähneetkään ja ympyrällä ravia;

Tänään olin sitten tiukkana. Järjestimme omien ratsastajiemme kesken pienimuotoiset rataharjoitukset. Meillä on kaikkea jännää maneesissa, kuten loimia kummallisissa paikoissa ja havukoristeita kirjaimissa. Ja tuomaripöytä. Se oli ponin mielestä pahin. Ratsastuksellisesti poni oli melko hyvä. Vasemmassa laukassa aloitin kevyesti eteen alas kevyessä istunnassa, ja sitten lopulta, kun omaa rataani suoritin, sain sitä pikkaisen jopa rennoksi ja läpi. Onnistuminen!! Ravi oli hienoa, tosi isoa ja tahdikasta, etenkin radan jälkeen eteen-alas venytyksissä. Muuten yritin vain mahdollisimman paljon hallita sen lapoja ja taivutella paljon erilaisilla ympyröillä. Meidän rata oli melko tasainen, vaikka suurin vaihde oli pois käytöstä tässä vaiheessa. Saimme kuitenkin reilu 62 prosentti (Rata He B:3), ja lohdutus tikkarin, joka meni tietysti ponille :) Oli tosi onnistunut päivä, kiitoksia kaikille kisakumppaneille, kuvaajille, sihteerille sekä tuomarille!! :) 

Mikä lohdutustikkari, mähän olin paras?! Kiitos hyvästä tikkarista :)

Ponit jäivät sisälle jo neljältä, kun oli luvattu lumimyrskyä illaksi. Toivoin ennusteen olevan väärässä, sillä meillä oli tarkoitus lähteä "vanhan kokoonpanon kanssa" tanssimaan ja nauttimaan alkoholidrinksuista. Valitettavasti ennuste oli oikeassa, ilma on mitä kamalin. Onneksi tunnelma on mitä parhain, joten voihan se olla, että rohkenemme lähteä vielä ulos! :) Hyviä lauantai-illan jatkoja teille ihanille <3

(katsotaan jos saan päivitettyä tämän päivän radasta videon tänne jossain vaiheessa iltaa :))