Hei, me lennetään, Part Two

... Tällä hyppärillä lensin kylläkin ihan itsekseni, poni handlasi hommat paremmin ja pysyi tolpillaan!

Jo tunnin alussa poni oli melko energinen, ihan toista maata siis kuin eilen. Ehkä hänen väsymyksensä onkin kouluratsastuspainoitteista ;) Puomitehtävät meni kuitenkin OK, Torsten malttoi innostuksestaan huolimatta kuunnella, ainakin vähän ja välillä.

Kyllä siitä olisi tullut hyvä monteponi!

Ja sitten mä päätin, että haluan elää selibaatissa seuraavat, noin kolme kuukautta, ja syleilin alumiinitolpan kanssa.

Kiipesin vielä selkään, mutta Torsten oli niin loukkaantunut tästä, että hänet oli hylätty ja jätetty yksin suorittamaan tehtäviä, ettei tunnista oikein tullut mitään, ei vaikka maikkakin selässä kävi. Ihan vasta loppuraveissa sain ponia rennoksi ja kuulolle, ja siitä sitten muutamat hyvät puomipätkätkin. 

Että näin meillä! Toivottavasti teidän treenit ovat sujuneet tänään paremmin - oli ne sitten mitä lajia tahansa ;)