Huhtikuun lauantai, joulukuun sunnuntai

Valitettavasti lauantaille suunniteltu Maken - erittäin kovasti odottamani - ohjasajo päätettiin peruuttaa epäillyn herpes-virus epidemian vuoksi. Meillä ei varsinaisesti ole talli karanteenissa, mutta noudatamme varovaisuutta ja minimoimme riskejä. Onhan se totta, että kun ajovyö ja -ohjat ovat samat kaikilla hevosilla, on huolellisesta hygieniasta huolimatta riski taudin leviämiseen sitä kautta melko suuri. Todella sääli, olisin Torstenille ehdottomasti tarvinnut vähän maanpinnalle palauttelua, mutta kyllä sitä kerkeää ajella taas sitten, kun tästä viruksesta ja sen luonteesta on saatu enemmän selville.

Kyllä on ratsastaja taas panostanut päivän asuun, 

puhumattakaan luonnollisesta meikistä ... ;)

Niinpä jatkoimme Torstenin kanssa siitä mihin perjantaina jäätiin, eli rentoon eteen - alas ratsastukseen. Poni toimi jo paremmin, eikä reaktiot maneesin äänistä olleet enää niin radikaaleja. Menimme myös vähän puomeja, kun kanssaratsastaja niitä juuri sopivasti maneesiin asetteli. Yksittäiset puomit ravissa ja käynnissä menivät hienosti, mutta kolmen ravipuomin suora oli ponnylle vähän liikaa, ja niistä mentiin melko reippaasti yli. Pääasia kuitenkin, että mentiin eikä vain meinattu. Hyvä hyvä!

Eilen jouduin vakavasti miettimään, mitä normaalit ihmiset tekevät viikonloppuisin? Normaaleilla tarkoitan nyt heitä, kenellä ei ole hevosia. Jos ei vaikka ole töitä, niin mihin ihmeeseen kaiken ajan saa kulumaan? Lauantaina olin nimittäin jo yhden jälkeen kotona, hevoset hoidettuna ja liikutettuna.  En millään viitsinyt ruveta siivoamaan vapaapäivän kunniaksi, töihin olin suunnitellut meneväni vasta sunnuntaina, ja tili ei antanut periksi shoppailureissulle, enkä oikeestaan mitään ihmeellistä tarvitsekaan juuri nyt (vaikka eihän koskaan mitään liikaakaan ole ... ;)). Ilma oli mitä hienoin, mutta yksin olen niin huono lähtemään lenkillekään. Lopulta päädyin pieniin päiväuniin. Noin neljän tunnin mittaisiin ;) Hyvin levänneenä sitten jaksoi illan bilettää - kuskin roolissa kylläkin - Apollo live clubilla. 

Tämä päivä on onneksi ollut kutakuinkin normaali; aamupäivä meni töissä, iltapäivä loppupäivä tallilla. Käytiin Torstenin kanssa heittämässä ihan vain keskenämme tunnin mittainen maastolenkki. Oli muuten ensimmäinen kerta tällä tallilla, kun yksin kävin ponnysen kanssa maastossa! Eihän sitä olekaan kuin vajaa kolme vuotta samalla tallilla asuttu :P Jotenkin tuntuisi hassulta lähteä vain toisen hevosen kanssa maastoon, ja toisen kanssa tehdä sitten jotain muuta, kun on kerta mahdollisuus kahteen liikuttajaankin. 

Torsten kuitenkin selvisi päivän aivotyöstä hienosti, ja lenkkimme oli mitä mainioin. Niin, jos ei siis lasketa säätä mukaan. Ajattelin ottaa teille kauniin kuvan lenkiltämme, missä näkyisi vain valkoinen maa ja valkoiset puut, mutta sitten totesin ääneen ponillekin, että ei, kyllä lumimaisema huhtikuun puolessä välissä on aivan liian masentava kuvattaksi. Sellaista tää on, suomen kevät. Yllätyksiä täynnä. Hyviä, vähälumisia yllätyksiä toivotan myös teille, alkavaan viikkoon! :)