Kankikaikkonen

Voiko päivä mennä pieleen, jos sen aloittaa tälläisten pöytien ääressä?

Tai no, sainhan mä tietty illalla satikutia mun "personal trainereiltä", kun kerroin mitä olin tänään maistellut ;) Siinä sitä sai taas tehdä punneruksia niin että kroppa tärisi. (toim. huom., olen tehnyt jotain lihaskunnon kasvatukseen viittaavaa kokonaisten kolmen päivän ajan.)

Torstenista olen ihan pikkaisen huolissani. Siltä on vähän veto pois - tai jotain sen tyyppistä, en vain  millään keksi, että mikä Ponnya vaivaa. Se tuntuu vähän väsyneeltä, mutta kuitenkin halutessaan siinä on virtaa. Oudointa on hännällä huiskiminen, ja että ratsastuksessa joudun välillä pyytämään sitä eteen. Kamalaa :D Ja hännän huitomista ei tapahdu ratsastuksessa, vaan välillä hoitotoimenpiteissä. Täytyy tarkkailla tilannetta. Tänään ratsastuksellisesti T oli kyllä jo parempi, tai niin hyvä kuin se nyt seipään nielleen perunasäkin kanssa voi olla. Ilmeisesti itsessäkin on jotain vikaa, kun en pääse rentoutumaan selästä ja hartioista kunnolla. 

Äiti ehdotti, että piirtää silmät mun kypärään, niin kukaan ei huomaa tätä mun pikku vikaa...

N. 5 % ratsastuksesta muistan kerätä kaikki leukani ylös. Silloin ollaan tietty kieli keskellä suuta.

Into taustalla; Booooring! No, kyllä Setäkin viikonloppuna taas hommiin pääsee! :)

Huomenna poni saa pitää lepopäivän ja loppuviikoksi pitää keksiä työnteon lisäksi jotain mukavaa. Kuten Inton kanssa rapsuttelu :) Se taitaa olla parasta, mitä mun pojat tietää!