Mun oli pakko tulla jakamaan teille muutama tämän päiväinen kuva Intosta. Herra pääsi nimittäin viikon tarhalevon jälkeen töihin, ja voi että, kun se oli polleana. Niin onnellisen näköinen, kun otin sen tarhasta, niin ylpeänä ja ryhdikkäänä harjauksen ajan. Niin tyytyväinen, kun astelimme maneesiin. Niin Intoa täynnä, kun kapusin selkään.
Oli ratsastajakin onnellinen. Onnensa kukkuloilla, voisi sanoa. Se fiilis, kun pääsee taas oman rakkaan tuttuun, turvalliseen ja aina niin luotettavaan selkään, sitä ei voita mikään. Pehmeää askellusta, niin että ratsastaja olisi voinut nukahtaa keinuvaan liikkeeseen. Niin rakas Into, sanat ei vain riitä <3
Upea into ja ihana koira! Miksi multa on tämä pienempi karvanaama mennyt kokonaan ohi, onko häntä esitelty lähemmin? :)
VastaaPoistahttp://pirinransu.blogspot.fi
Hih, Pätkis kyllä ansaitsisi enemmän tilaa täällä ;) Mutta joulukuussa tein koiruudesta ihan oman postauksenkin;
Poistahttp://jillanblogi.blogspot.fi/2012/12/4-luukku.html
Pätkis, aika suloinen, enimmäkseen iloinen, kesän kynnyksellä kolme vuotis synttäreitään viettävä hirvittävän hyvä koira.
VastaaPoistaJilla saisikin tehdä joskus siitä oman postauksen.
Into oli kyllä niin liikuttava eilen.
Tuli taas selväksi, ettei Intoa ole luotu puutarhatontun hommiin, vaan työhön. Sitä sen pää tarvitsee.
Herrasmiehenä se ei pura seisomisesta kertyvää pöhköenergiaa ihmisten riepotteluun tai päättömään riekkumiseen joten helppohan tuo hevonen on, aina, mutta kun tietää ja tunnistaa palon millä se hommiin halajaa niin ei auta kuin toivoa että vaivaa aiheuttava kinttu saataisiin pysymään oireettomana...
Kyllä, se tuli viimeistään nyt ehdottoman selväksi - vaikka mä olenkin sen aina tiennyt ;)
Poista