Onnistuminen

Aamu alkoi sumuisena, mutta lämpimänä. Heppakavereiden poistuttua tallista laiduntamaan, sisälle jätetty Torsten odotteli malttamattomana karsinassaan; vaan eipä poni aavistanutkaan, mitä päivä tulisi pitämään sisällä. Ponin omiin suunnitelmiin luultavasti kuului laiduntamista, päiväunia, Inton kanssa seurustelua. Minun suunnitelmat piti sisällään SRSn järjestämät aluekilpailut Salossa, ja koska ponilla ei oikeastaan ole päätäntävaltaa tälläisissä asioissa, puettiin sille kuljetuskamppeet päälle ja suunnattiin auton keula kohti Saloa. 

Parin viikon ajan olen ratsastellut itsekseni, ja ihan OK meillä on mennyt - etenkin, kun poni on lomaillut niin paljon ;) Ratsastaessani olen keskittynyt aina yhteen asiaan, minkä haluan läpi; eteenpäinpyrkimys, taipuminen, siirtymiset. Oli siis todellinen helpotus tänään veryttelyssä huomata, että allani oli kivan tuntuinen, lennokas mutta kuunteleva hevonen. Helpottavaa monellakin tavalla; a) ei tarvinnut hävetä meidän menoa liitokaviopuoliveristen sekä (liitokavio)suomenhevosten aluemestaruudesta kilpailevien ammattiratsastajien seassa b) en ole enää niin riippuvainen valmentajasta, tai siitä, että joku muu ratsastaa Torstenia, kuten olin alkukesästä. Kun vain keskityn todella siihen mitä teen ja perustelen itselleni, miksi teen mitäkin asiaa, osaan itsekin! Vaikka eihän Torstenia ole "minulle" läpiratsastettukaan kesän aikana kuin muutama hassu kerta - ekaa kertaa Torstenin elämän aikana - kyllä siihen jää koukkuun ;) On niin superhelppoa mennä itse selkään keikkumaan, kun ammattilainen on käynyt asiat läpi!

Radalle menimme hyvillä mielin. Hieman piti tuomarikopeista ottaa vauhtia, mutta muuten pääsimme tutustumaan rataan kaikessa rauhassa. Ennen kellon soittoa kerkesin ottamaan vielä yhden pysähdyksen, hengittämään syvään, laittamaan silmät kiinni ja unohtamaan kaiken turhan. Sehän ongelmani on. Veryttelyssä haahuilen kuin mikäkin kana ja radalla oikeasti jännitän niin paljon, että se on ihan sairasta. Seesteisellä mielellä pääsin aloittamaan radan, FEIn ponien kenttäohjelma He B, missä heti alkutervehdyksessä Torsten kompuroi takajaloillaan. Tämän seurauksena otin ohjasta liian isosti, ja sen seurauksena poni heitti päänsä kohti taivasta. Peruutus meni vinoon ja kompuroi se siinäkin, mutta kun muuten esitys oli perussiisti, olin todella onnellinen, kun lopputervehdyksen jälkeen pääsin taputtelemaan ja kiittämään hevosta. Se ei ollut sellaista näennäistä hevosen kiittelyä kiroten oikeasti mielessäni ratsastustaidon puutettani, vaan aidosti onnellista ja hyvällä tavalla helpottunutta ratsun kiittämistä.

En tietenkään ratsastanut samalla tavalla kuin veryttelyssä, mutta paljon paremmin, kuin kertaakaan aiemmin aluekilpailuissa. Prosentit 59,3 ja 62,1, eli yhteistulokseksi 60,7 % !

Joten, mikäli tämä jää kauden viimeisiksi kilpailuiksi, ei voi valittaa. Loistavasti järjestetyt, todella selkeät kilpailut, hienoa ratsastusta, lämmin sää, hyvin käyttäytyvä poni ja omaltakin kohdalta tyydyttävää ja rauhallista menoa; mahtavaa. Tämän päiväistä täytyy ehdottomasti lähteä kaupungille juhlistamaan muutamalla maljan nostamisella ;) Hienoa lauantai-iltaa teille!