Kyran klinikalla

Viisi ja puoli tuntia täpötäydessä maneesissa puupenkeillä istuen voisi olla epämiellyttävä kokemus. Kun kuvaan lisätään Kyra valmentamassa taitavia ratsukoita, mielikuva muuttuu hyvin nopeasti. Voiko parempaa siis ollakaan?

Kikko Kalliokosken kuusivuotias ratsu oli aivan mielettömän hieno! 

Mukana olleet kuusi ratsukkoa kilpailivat kaikki eri tasolla, aina nuorten hevosten luokista GP ratoihin asti. Oli ratsukot kuinka pitkällä kilpaurallaan tahansa, oli Kyra todella tarkka perusratsastuksesta. Hän korjasi ratsastajien istuntaa; pyysi ratsastamaan ilman jalustimia, korjasi ohjasotteita, antoi jopa piiskan poikittain erään ratsastajan käsiin ja satuloi mukana olleen ponin uudelleen. Jokaisen ratsastajan vaikutus hevoseen parani valmennuksen aikana, enkä usko, että pystyn mitenkään sisäistämään kaikkea sitä opin määrää, mitä reiluun viiteen tuntiin mahtuu! 

Muutamia omia ahaa-elämyksiä, ei missään järjestyksessä ja selostettu niin, kuin itse ne ymmärsin.

-Älä kanna hevosta. Molemmilla ohjilla tulee olla saman verran painoa, ulko-ohjan ei tarvitse antaa juurikaan enemmän tukea kuin sisäohjan. 

-Mikäli ohjastuntuma tuntuu liian painavalta, voi kyseessä olla liian lyhyet ohjat !! Tätä olen taistellut itseni kanssa monet kerrat. Valmentajilta tulee käskyä ottaa ohjat lyhyemmiksi - okei, eihän niiden pidäkään olla pyykkinarut - mutta itsekseni kun treenaan (hullunkiilto silmissä), pidän joskus jopa liian lyhyet ohjat. Ensi kerralla annan sentin pidemmät ohjat. 

-Hevosen tulee olla täysin suora, ennen kuin vaativammat liikkeet voivat onnistua. Tasainen ohjastuntuma tuntuisi olevan tärkeä huomio tässäkin yhteydessä. Huoh :D 

-Klinikan teemana oli Kohti Kokoamista. Muutama ratsukko treenasi äärimmäisen koottua laukkaa. Hevoset kyllä kokosivat itseään, mutta samalla askel muuttui liian hitaaksi. Kyra halusi kootussakin liikkeessä nopeita, lyhyitä askeleita - ihan sama tehtävä, mitä Mia on vaatinut multa ja Torstenilta, mutta mihin en ole kyennyt. Pitäisi olla supernopea pohkeen kanssa, eikä yhtään vetää ohjalla. 

-Laukasta raviin siirtyminen on GP-luokissa saman arvoinen tehtävä, kuin passage, piaffe tai laukkapiruetti. Ja ne on yllättävän haastavia ! Kaikki ratsastajat saivat todella keskittyä näihin, jotta saivat ravin hyvään tasapainoon heti ensimmäisestä askeleesta laukan jälkeen.
Mun täytyy varmaan Torstenin kanssa jättää kokonaan laukka-käynti siirtymiset hetkeksi pois treeneistä, jotta saan töksähtämisen siirtymisessä pois. 

Klinikan parasta antia oli kuitenkin se, kun Kyra itse nousi erään junioriratsastajan hevosen selkään. Muutaman kymmenen minuutin täsmällisen ja vaativan työskentelyn jälkeen hevosta ei olisi tunnistanut enää samaksi. Eihän siitä saanut otettua edes kuvaa, kun silmät suurena piti seurata, miten hevosia oikeasti ratsastetaan. Eipä tämä riittänyt sitä vielä täysin selventämään - mutta halu päästä testailemaan oppeja on kova! ;) 

Varmasti vielä pitkän aikaa tulee mieleen erilaisia ahaa-elämyksiä liittyen päivän antiin. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan, mikäli Kyran vihjailut pitävät paikkansa. Näin hienoa ratsastusta ja loistavaa valmennusta todella hyvin järjestetyssä tapahtumassa oli miltei etuoikeus päästä seuraamaan! :)