Nauru tarttuu

Mutta tarttuuko se eläimiin?

Tarhan siivoustarkastaja...

ja metsuriponi! Suomenhevosesta on moneksi :)

Illallispullaa, lukemista, kaunis koti ja ihana ystävän seura.

Edellisen postauksen kommenteissa pyydettiin enemmän my day-tyylisiä postauksia tähän helmikuun haastavaan haasteeseen. Valitettavasti en liiemmin voi kuvata työpäiviäni koulussa mutta voin yrittää kuvailla ;) Ja oikeastihan on päiviä, kun töissäkin ajatukset ovat ihan jossain muualla, kuten erään ponin ympärillä. Oma hevonen on mielessä tallin ulkopuolellakin, esimerkiksi kotona, kylässä, töissä, aamulla ja illalla. Noin niinkuin tiivistettynä.

Tänään ajatukset olivat kuitenkin siellä missä pitikin, kuinka selviytyä musiikkiluokan musatunnista ilman minkäänlaisia musiikillisia lahjoja? Astumalla syrjään ja antamalla estradin paremmille :) Kaunista laulua ja loistavaa säestystä, kuorolaulu on aina kuulostanut mielestäni hienolta ja taitavaa livemusisointia kuunnellessa ei taas voisi parempaa työtuntia toivoa! (Aina nää musatunnit ei tietysti mene näin nappiin, kuten päivän viimeisellä tunnilla hieman vanhemmat oppilaat osoittivat, laulaminen on tyhmää ja levyraadin biisivalinnat ihan surkeita ;D)

Töiden jälkeen vietin kiiretöntä aikaa tallilla, kävimme Torstenin kanssa maastokävelyllä ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, poni oli varsin valppaana ja eräskin metsässä juokseva rusakko aiheutti erityisen tarkkaa ympäristön seuraamista. Käyn aika harvoin yksin tallilla mutta tänään oli yksi niistä päivistä, ja mietiskelin puoliääneen Torstenille, että kaipaako se ympärilleen naurua. Kun eihän sitä yksin (hevosen kanssa) ollessa tule koko ajan kikateltua - ajatus johti sitten tietysti siihen että metsurireissulla nauroin ponille (ja ehkä aavistuksen itsellenikin) ihan vain seuratakseni ponin reagointia. En huomannut eroa, Torsten kun tuntui olevan koko ajan hyvällä tuulella. Kaipaavatko eläimet naurua, kuka tietää?

Tallilla siivoilujen ja tarhahengailujen ja heinien jaon jälkeen ajelin keskustaan, ystävän luona juotiin iltakahvit ja nautiskeltiin talven ekat laskiaispullat, tomera pikkuneiti ihmetteli Peppi Pitkätossua ja vaati jakamatonta huomiota ennenkuin suuntasi unien maailmaan. Vaikka näen ystäviäni melko harvoin, on joka kerta yhtä mukavaa ja helppoa istua keittiön pöydän ääreen ja antaa tärkeiden ja ei niin tärkeiden mutta kuitenkin täysin tarpeellisten ajatusten soljua.

Hyvässä seurassa aika lentää - nyt vuorossa iltapalaa ja aikaisin nukkumaan. Siinä missä toinen meistä lähtee aamulla ennen kuutta lentokentälle töiden merkeissä, allekirjoittanut suuntaa samalla oven avauksella aamutalliin ennen töiden alkua - kivaa perjantaita sinullekin ♥