Bloggaamisesta

ja muutama sana sananvapaudesta 

Blogin kirjoittaminen on nykypäivänä harrastus siinä missä ratsastus, maalaaminen tai baletti ovat. Harrastukseen panostetaan, sen kautta kehitetään itseä ja ennen kaikkea sitä tehdään, koska se on mielekästä. Ja kivaa! Siinä missä osa meistä opiskelee itselleen harrastuksestaan ammatin, muuttuu myös yhä useammalle bloggaajalle kirjoittaminen harrastamisesta työksi. 

Se mitä blogeihin kirjoitamme - postauksien tai kommenttien muodossa, on täysin meistä itsestämme kiinni. Kokemuksia valmennuksista, mielipiteitä hevosen pidosta, kouluista, tasa-arvosta, valtiosta - uskonnosta. Suomen perustuslakiin kirjattu sananvapaus takaa meille mahdollisuudet kirjoittaa mitä vain, mistä vain - huomioden kuitenkin jokaisen henkilön yksityisyyden suojan.
Harvoin tulee mietittyä tuota arvokasta lakia - meille itsestäänselvä asia kun ei toteudu joka maassa.

Maailmaa järkyttänyt ranskalaisen lehden toimitukseen tehty, yli 13 hengen vaatinut terrori-isku kertoi surullista tottuutta siitä, ettei sananvapaus ole turvallinen itsestäänselvyys edes eurooppalaisissa sivistysvaltioissa.

Saudi-Arabiassa omat mielipiteensä uskonnostaan blogiinsa kirjoittanut mies on tuomittu tuhanteen raipaniskuun. Tuomio on laitettu käytäntöön viime perjantaina, kun ensimmäiset 50 iskua annettiin julkisella paikalla. Seuraavan kerran ruoskinta tapahtuu, kun miehen selkä ja jalat ovat parantuneet sen verran, että hän kestää uuden käsittelyn.

Sanoissa on voimaa. Kynä on miekkaa terävämpi. Sanoilla luodaan mielikuvia paremmasta huomisesta, annetaan toivoa ja uskoa. Kritisoidaan ja samaistutaan - yhdistytään, ympäri maailmaa. Jos sinä kirjoitat tai luet blogeja; tämän tekstin tarkoitus on vedota sinuun. Vedota sananvapauteen, johon tulisi olla mahdollisuus sukupuolesta, kansalaisuudesta, uskonnosta ja poliittisesta kannasta riippumatta. Meille jokaiselle. Kirjoita nimesi adressiin, joka on saudi-arabialaisen miehen mahdollinen pelastus.

Vapaapäivänä, katsellessa Torstenin ja Tolbertin talvilaiduntamisen riemua upeassa, miltein keväisessä ilmassa, sitä muistaa, miten etuoikeutettu saa olla. Miten paljon hyvää omassa elämässä on - ja miten tärkeää on olla pitämättä sitä kaikkea iloa itsellä. Ja juuri sen takia minä bloggaan. 

<3