Kisakokemuksia

Tämän viikon alussa Blogitallin toimituksen koulutuomari kirjoitti hyvän jutun siitä, miten kilpailupaikalla käyttäydytään. Tekstin pääset lukemaan tästä.

Viikon blogihaasteessa jutellaan edelleen kilpailemisesta. Vaikka kauden aloitus ei ainakaan minulle ole ihan vielä ajankohtainen, on kevään ensimmäiset kilpailut yllättävän lähellä. Ennen sitä muistellaan kuitenkin aikaisempien kausien kisakokemuksia :)

Osallistu mukaan Blogitallin viikon haasteeseen! Täältä löydät lisäinfoa.

Omista kilpailusuorituksistani on muutama sellaisia, jotka eivät varmasti unohdu koskaan. Ensimmäiset kilpailut ikinä - Torstenin ensimmäinen sinivalkoinen ja sitten se yksi ainoa kerta, kun tuomari toiminnallaan pystyi aiheuttamaan pahaa mieltä neljätoistavuotiaalle seurakisoissa.

Helle

Ensimmäisiin koulukilpailuihin lainattiin tallin omistajan kilttiä suomenhevostammaa, ja Into jäi kotiin odottamaan. Setä kun ei vielä siihen aikaan ollut aina täysin ratsastajan kontrollissa ;) Helteisenä päivänä saavuimme Helteen kanssa kilpailupaikalle, ensimmäisiin koulukilpailuihin hänkin. Varmuuden vuoksi veryttelimme oikein kunnolla, siis ainakin sen puolitoistatuntia mitä luokkani oli myöhässä, jotta radalla olisi kaikki mahdollisimman hyvin. Ja olihan siellä. Näytimme osaamisemme 36 % edestä - laukka oli ainakin liian hyvää muiden nähtäväksi ;) Tuomari oli todella kiltti ja kirjoitti kommentteihin mm. Todellinen urheilusuoritus. Sitä se nimenomaan oli, eikä sille ole lopetettu nauramista vieläkään.

Vähemmän mairittelevana kilpailukokemuksena täytynee kertoa, että ratsastettuani kouluradalla kolmatta kertaa, "vieraalla" hevosella silloinkin, oli tosi tylsää joutua tuomarin silmätikuksi full cheek-kuolainten takia. Ratani ratsastettua tuomari pyysi meidät sivummalle ja sitten kissojen ja koirien kanssa piti etsiä tuomarille ohjekirja, sillä hän ei uskonut kenekään puhetta siitä, että kuolaimet olisivat sallitut. Lopulta sain ivalliseksi kommentiksi, että kaiken maailman ratsastustaidon korvikkeita. Niin, asiat voi esittää niin monella tavalla.

Mini full cheekilla ratsastettuna

Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Pääsääntöisesti kilpailuissa on hyvä tunnelma, joka luodaan yhteishengellä. Tapahtuman järjestäjät, kilpailijat, taustajoukot, yleisö sekä tuomarit voivat jokainen vaikuttaa hyvään yhteishenkeen. Kilpailusäännöt tulisi jokaisen lukea ennen kilpailupaikalle saapumista, mutta onneksi kilpajännityksestä kärsivä ratsastaja voi tarpeen tullen kysyä neuvoa esimerkiksi stewardeilta.

Kesäinen kisaretki voi olla harrastuksen parasta antia - ja vaikka radalla epäonnistuisikin, kannattaa muistaa, ettei kenenkään maailma ole vielä tähän mennessä sellaiseen kaatunut :)

Kivoja tulevia kilpakoitoksia, hymyillään jos kisakentillä tavataan!