Pihan koristeet

Takana näkyvät ruusupuskat on pistetty matalaksi ja poltettu kokossa; byebye puskat, tervetuloa nurmikko! 

Nättipoika ♡

Tenavatähti ja pukittelun taito! Tämän kun se keksii jahka pääsen taas selkään (jostain syystä ilman satulaa meno ei erityisesti houkuta ;D) niin saan virittää satulaan kauhukahvan. 

Juoksuttelu nyt onkin ollut ainoa liikutusmuoto missä on poni päässyt purkamaan energiaansa. Tämä talvi on ollut erityisen hankala hevosten liikuttamisten kannalta, jos ei käy pimeän aikaan maastossa, kuten minä. Hankikanto tuli aikaisin, pellolle aurattu kenttä suli peilijäätiköksi vain muutama viikko auraamisen jälkeen ja maastossa on itsellä ollut liian liukasta kävellä esimerkiksi kyseisen tenavatähden kanssa. Esittää nimittäin mielellään samat liikkeet myös liikenteessä. 

Sitten kun seuraavat kaksi kuukautta on itseaiheutetuista syistä töissä aivan killeripäiviä jolloin oma jaksaminen on tasoa; huomenta ponit ja hyvää yötä ponit, niin palataan suosiolla oikeasti treenaamaan sitten toukokuussa. Clancy ei ehkä olisi uskonutkaan millainen onnenpotku työtä vieroksuvalle ponille kävi; mikä tsäänssi muuttaa tallille missä ei ikinä tehdä töitä!

Paitsi satunnaisesti viikonloppuisin. Akut latautuu maastokävelyillä, auringon paisteessa peltoaukeilla. Ainakin yleensä. (Ja ei siis koskaan Clancyn kanssa, mutta Torstenin ja Peikon) Juuri kun aikaisemmin päivällä ehdin sanoa, että Torsteniin ei lomailu vaikuta mitenkään, oli illan kävelylenkillä koko matkan ajan vieressä steppaava ja tulinen latinoTottiino joka pisti jalalla koreasti minkä kerkesi ;D Onneksi Torstenilla ja Clancylla on toisensa - se on varmaan ainoa syy miksi ovat vielä järjissään liiallisesta lomailusta huolimatta. Riekkuvat tarhassa päivät pitkät.

Jos ei nyt ihan lomailua, niin ainakin omaa aikaa tarvitsee itse kukin säännöllisesti. Minä otin aamusta omaa aikaa, en kaffekupposen ja kissojen rapsuttelun merkeissä vaan ajelemalla Tammisaareen hakemaan ajokorttia. Kävimme eilen ihastelemassa Tammisaaren kauppakadun liikkeiden kevättä ja koska reissu oli niin onnistunut, jätin ajokorttini jonnekin sinne torin laidalle lumihankeen lojumaan. Onneksi eräs superlady nappasi sen talteen ja sain hakea kortin häneltä aamulla. Kiitos! 

Tehtiin Tn kanssa viime viikolla sellainen hölmö facebookin tehtävä missä toisen piti vastata toisen puolesta erilaisiin kysymyksiin. Yksi kysymys oli, mitä kannan aina mukanani ja siihen se totesi, että eihän sulla ole ikinä mitään mukana. Avaimet ja puhelimet ja lompakko, aina hukassa :D 

Oli miten oli, pari tuntia autossa itsekseen oli oikeasti aika rentouttavaa. Loppuillaksi sutimaan maalia heinäautomaattiin; täydellisen rentoa ja rauhallista sunnuntai-iltaa!