Loimista ja klippauksesta

Blogissa on muutaman kerran kyselty Torstenin loimituksesta. Kuluneen, tosi lämpimän syksyn aikana olisin minäkin halunnut kysyä joltain paremmin tietävältä, että mitä sille nyt pitäisikään pukea - kylmät aamut, lämpimät päivät ja turilasturkki oli hankala yhdistelmä. Nyt kun Torsten on klipattu, elämä on huomattavasti helpompaa myös loimituksen osalta.

 

Viime torstain maastossa kiitin jälleen klipperiä. Saatiin maastoon mukaan kaveri, ja mentiin kyllä niin kovaa ettei ehkä koskaan aiemmin. Minä vielä varmana siitä että Torsten on tuulennopea tokaisin, että joo, voitte mennä ensimmäisinä, jos kaveriheppa sitten oikeasti menee reipasta laukkaa... Ja kyllähän se meni. Ja niin meni Torstenkin. Vedet valui silmistä, kasvot saivat hiekkakuorinnan ja siinä vaiheessa kun paineltiin täyttä neliä kaartuvaan ylämäkeen yksi jalustin hukassa, kävi mielessä että selvitäänköhän me tästä. Selvittiin kyllä, Torsten vaihtoi laukan puhtaasti ja matka jatkui :D Viimeiselle hiittisuoralle joka on jo vähän kotiinpäin vaihdettiin rooleja, Torsten sai johtaa. Tosin kaverin olin pakko antaa etumatkaa meille, ja silti parivaljakko otti meidät suoran päässä kiinni. Eikä se Torsten hitaasti laukannut siinäkään ;) Kotiinpäin kävellessä, erittäin tyytyväiset hevoset alla, oltiin molemmat tosi tyytyväisiä klipatuista hevosista. Torsten oli tallille saavuttua kostea ainoastaan satulan alta, ja lyhyen karvan ansiosta sekin kuivui alta viiden minuutin.

Klipatun hevosen kanssa saa tietysti olla tarkkana, ettei hevoselle tule kylmä. Koska itse klippaan lähes koko hevosen (ainoastaan korvakarvat jää klippaamatta, siinä Torsten ei jousta), täytyy olla hyvät loimet. Paukkupakkasilla Torsten on tarhannut edellisellä tallilla vain kahdeksan tuntia päivässä, ettei jalat jäädy. Valitettavan harvoissa loimissa on mahaläppää, mikä on sääli, sillä pakkaskeleillä kokoklipattu hevonen vaatii sen. Kaulakappaleesta puhumattakaan, mutta niitä on onneksi saatavilla joka lähtöön.

Kun klippaa hevosen syksyllä, tietäen että se saa olla ilman loimea seuraavan kerran ehkä hyvällä tuurilla seuraavan vuoden toukokuussa, täytyy panostaa istuviin loimiin. Torstenin extraleveä ja hyvin lyhyt runko on aiheuttanut loimikaupoilla hieman päänvaivaa, mutta tässä muutamia omia suosikkejani, jotka tekevät loimituksesta jos ei helppoa, niin helpompaa.

Maailman kaunein Setähevonen <3 Ja Horse Comfortin 200 g tallitoppis.

Horse Comfortin 200 g talliloimi on todellakin hintansa arvoinen. Loimi pysyy suhteellisen hyvin paikallaan eikä kinnaa, kaulakappale on riittävän iso ja etukiinnityksessä on hyvin säätövaraa. Torstenin loimella on kolmas talvi alkamassa, ja useista pesuista huolimatta loimi on edelleen ehjä ja siisti - ihan hyvin alle 80 euron loimelle.

Kun mittari alkaa heilua 10 pakkasasteessa, Torstenille puetaan Horse Comfortin 300 g mahaläpällä varustettu tallitoppis. Istuvuus on sama kuin ohuemmassa mallissa, mahaläppä toimii ja hevonen pysyy lämpöisenä. Tämäkin loimi on hintansa arvoinen, sillä sen saa reilusti alle satasella.

Koska yllämainittujen loimien ainoa huono puoli on pitkä häntäläppä - toimii hyvin pakkasella mutta ei vesisateella - on mulla ollut lämpimiin päiviin Bucaksen kaulakappaleeton 200 g loimi, mikä on toiminut perushyvin. Ja koska en kuitenkaan ole koskaan täysin tyytyväinen, kävin viime viikolla hakemassa Hööksistä Amigon kaulakappaleellisen tallitoppiksen ;) Loimessa on 250 g selän toppauksissa ja 100 g helmoissa. Kaulakappale on todella reilu, ja yhden yön perusteella istuvuus olisi tässä loimessa paras; loimella oli hintaa 110 euroa.


Okei, tää punainen bucas ostettiin myös sen takia, että se on punainen... ;)

Ulkotakkina Torstenilla on Amigo Heron loimia, 200 g kiinteällä kaulakappaleella ja vuoreton loimi irtonaisella kaulakappaleella. Loimet on kevyitä, kuivuvat nopeasti ja istuvat hyvin. Kylmille pakkaskeleille puetaan Bucaksen 300 g toppis, mikä sekin on ajanut asiansa hyvin viimeisenä viitenä vuotena. Torstenin ostoslistalla on kyllä vuoreton Dyonin talliloimi sekä 100 gramman ulkoloimi, mutta sellaista ei tunnu saavan kiinteällä kaulakappaleella mistään. Pitäisi ehkä valmistaa itse ;)



Klipatulla hevosella pidän aina mieluummin liikaa kuin liian vähän loimia. Kun oman talvikarvan omistava hevonen pystyy säätelemään lämpöä pörhistämällä karvojaan, ei klipatulla hevosella ole juurikaan mahdollisuuksia säädellä lämpöä itse. Siksi pidän henk.koht hankalana osaklippauksia, sillä mielestäni loimitus on silloin hankalampaa kuin hevosilla jotka ovat klipattu kokonaan tai ovat kokonaan klippaamatta. Toisaalta tietysti jos joudun talven aikana klippaamaan Torstenin uudestaan, jätän jalat tekemättä, silloin kun ei enää tule niin pahaa kontrastia jalkojen ja muun rungon välille ;)

Torsten viime viikolla, sen jälkeen kun se oli saanut riekkua maneesissa. Paljon lomitettavalle hevoselle tekee hyvää päästä mahdollisimman usein piehtaroimaan myös ilman loimea.

Nojoo, sellaisia fashionjuttuja tähän sunnuntaiaamuun! :D Meille on täällä etelässäkin satanut viime yön aikana ihan ohut lumikerros maahan - joten jeps, tämä suuntaa nyt tekemään lumienkeleitä Torsten kanssa, tai jotain vastaavaa ;) Ihanaa sunnuntaita sinullekin.