Jumppatunti

Jos yläkoulun liikunnassa oli luvassa jotain niinkin tylsää kuin jumppaa, me yleensä suunnattiin kahville. Tai karkkikauppaan, tai ihan mihin vaan, mutta ei todellakaan sinne jumpalle. Koska onhan se nyt ihan harvinaisen tylsä laji... Huomaamattani tai täysin tietoisestikin olen skipannut viime aikoina entistä enemmän myös Torstenilta ne oikeat jumppatunnit kokonaan pois. Koska onhan kahvilla vaan niin paljon kivempaa.



Sunnuntaina aamutallin jälkeen vaihtoehtona Torstenin liikutukselle oli lähteä maastoon tai tehdä kevyt treeni ulkona. Kun kamerakin saapui paikalle, jälkimmäinen vaihtoehto tuntui jo ihan pelkästään blogia ajatellen järkevämmältä ;) Kentän pohja ei tietysti ollut näiden kaatosateiden jäljiltä mitenkään priima, joten treenistä tuli kuin vahingossa perinteinen jumppatunti. Tiedättekö sellainen, missä ei missään vaiheessa tehty maksimaalisia voimainkoetuksia, vaan haettiin vain elastisempaa liikettä ja venyvää kroppaa. Letkeää ja helppoa tekemistä. Torsten kulki hirmu tyytyväisenä ja koko sen etuosa sai jotenkin enemmän joustoa ratsastuksen loppua kohti. Niina Kirjorinne kirjoitti blogissaan hyvän tekstin siitä, mitä tarkoittaa eteen - alas ratsastus ja miten paljon hevosen fysiikka tulee ottaa huomioon. Ei Torstenia voi juurikaan kuvissa näkyvää muotoa alemmas ratsastaa, sillä etupainoinen liikkuminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta niiden omien raamien sisällä sitä muotoa tulee vaihdella, vaikka ratsastajasta tuntuisikin toooosi tylsältä ;) (Ja joo, Torsten on siis meistä kahdesta se notkeampi. Aika noloa.)

 

 

Tänään maneesissa alun höntsäilyjen jälkeen mulla oli ekaa kertaa pitkästä aikaan letkeä ja tasaisesti kaikilla avuilla oleva ratsu, joka siis tapansa mukaan sen yhden onnistuneen ravilävistäjän jälkeen vei sillai hyväntuulisesti ratsastajaa, mutta kuitenkin. Sillä yhdellä lävistäjälläkin pääsee jo aika pitkälle :) Hevosharrastuksen suuria iloja kaiken kuran ja pimeyden keskellä, eikös ;)