Tunnelmia Finnderbystä

Bloggaajamiitti Ypäjän hevosopiston kesän päätapahtumassa 

Kun tehotyttö Siiri kyseli, haluaisinko lähteä mukaan Ypäjälle katsomaan Finnderbyä, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Bloggaajakavereita on aina kivaa nähdä :) Ja mikäs sen parempi paikka treffailla kuin Suomen hevosmekka, jossa mittelötiin tänä viikonloppuna kansainvälisillä radoilla niin este- kuin kouluratsastuksessa sekä kenttäratsastuksen suomenmestaruuksista.

Aamupäivä vietettiin kenttäesteiden luona. En ole koskaan ollut katsomassa maastokoetta, ja etenkin näin SM-tasolla esteet tuntuivat hurjilta. Vedellä kuvatessa yksi ratsastaja tippui, mutta muuten vahingoilta vältyttiin - läheltä piti-tilanteita kuitenkin riitti. Hevoset pelastivat ratsastajia ja toisinpäin; yhteistyö ja luottamus olivat selkeästi ratsukoilla kohdallaan. Ikimaailmassa en hyppäisi tuollaisia esteitä - sen sijaan ihan pikkuruiset harrasteen tukit iskivät silmää ja saivat sydämmen tykyttämään ;) Ehkä pitäisi järjestää treffit pikkutukkien ja Torstenin kanssa ...

Maastoradalle jakaannuimme useampaan porukkaan.

Puolessa välissä maastokoetta siirryimme vesiesteeltä Päivärinteelle, jossa hevoset saivat laukata niin isoa laukkaa, etten ole ennen sellaista nähnytkään! Kyllä muuten kouluhevoset siinä rinnalla kalpenee ;) Sennuista näin radan loppupäähän ei lopulta selvinnyt kuin neljä ratsukkoa yhdeksästä, joten maasto ei selkeästi ollut pelkästään omasta mielestä haastava. 

Sophia Backlund ja Zerleone nappasivat hienosti viidennen sijan lauantain luokasta.

Tiukkaan ohjelmaan saatiin mahdutettua yhden Inter-tasoisen kouluradan ihastelua, jonka jälkeen pääsimme kilpailunjohtajan, Seppo Laineen vetämälle ratakävelylle. Kenttäratsastuksen  guru kertoi maastoradan tärkeimmistä esteistä. Miksi ja miten rata on rakennettu, mitä ratsastajilta vaaditaan jotta esteet pystyy selvittämään virheittä. Pitkien laukkojen jälkeen ratsastetaan yleensä aina helpompi tehtävä ennen haastavampaa estekomboa. Haastavat tehtävät eivät välttämättä ole luokan maksimikorkeudessa, vaan lähinnä valmistelevat tai vaihtoehtoisesti palauttavat esteet ovat luokan korkeimmalla tasolla. Vaikeissa esteissä katsotaan mm. ratsun voimavaroja ponnistaa hyppyyn ilman isoa laukkaa, esimerkiksi vedestä portaan kautta tukin yli.

Estenumero 11, pitkä ja leveä pöytä oli yksi valmistelevista tehtävistä. Pikkasen porukkaa nauratti, ei nimittäin ihan helppo tehtävä tämäkään ;)

Finnderby-luokkaa seurattiin sateen rummuttaessa katsomon kattoon. Eihän se muuten haitannut, mutta me ei vaan oltu siellä katetulla alueella :) 24 hyppyä, joista osa tapahtui erikoisesteillä, sisältävä pitkä rata on pysynyt samana vuodesta -73 lähtien, kun kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran. Vaativalta radalta selviytyi kuitenkin kaksi ratsukkoa uusintaan, tosin tässä kohtaa me siirryimme sateelta suojaan nauttimaan ruokapöydän antimista. Expoalueen kautta siirryimme vielä kutsuvieraina Ypäjän hevosmuseon cocktail-tilaisuuteen skoolaamaan, mutta varsinainen jälkiruoka nautittiin maitovarsojen laitumella. Kuusi uteliasta, pientä, itsevarmaa ja kuitenkin äitien helmoissa viihtyvää suomenhevosvarsaa hurmasivat meidät kaikki! Ypäjän kaunis maalaismaisema, aurinko ja pehmoinen varsakarva, sitä parempaa loppuhuipennusta ei olisi Ypäjä meille voinut tarjota :) Erityiskiitos mahtavasta päivästä meidän loistavalle oppaalle, 5 tallin vastaavalle tallimestarille Sari Raiskiolle, sekä tietysti tapahtuman järjestäneelle Siirille ja Ypäjän hevosopistolle, sekä koko hauskalle bloggaajaporukalle; Oonalle, Ainolle, Mandille, Susannalle, Essille, Maisalle, Annikalle sekä aina yhtä ihanalle Kaktulle, jonka postauksesta löytyy ihan hulvaton video päivän annista :))

Hei nyt en kerkee leikkimään, tuolta kuuuu räps räps!

Ihanko tosi? No mennään ihmeessä katsomaan! 

©Annika / Että voisitko vielä näyttää, siis mistä piti painaa räps räps?

Ps. Päivästä löytyy muutama kuva lisää täältä, jos joku kaipaa :)