Sinebrychoffin hevosten matkassa

Keskellä Helsingin ydinkeskustaa, yhdessä Bulevardinkadun kauniista sisäpihoista seisoo kaksi komeaa Jyllanninhevosta. Liinaharjaiset hurmuripojat katselevat lempeästi, kun astelen heitä kohti. Minulla on käynyt uskomaton tuuri, olen saanut sovittua Sinebrychoffin pääohjastajan, Markku Nymanin kanssa haastattelun.

Make, Fredrik (vas) ja Ludvig (oik).

Markku, Make, Nyman on koulutukseltaan ratsastuksenopettaja. Vuosia Tuomarinkylän kartanolla opettajana toiminut mies on palkittu ansiomerkein pitkästä opettajan urastaan. Vuonna 1993 Make jätti opetushommat harrastukseksi ja siirtyi Sinebrychoffin palvelukseen. Ajohommat olivat Nymanille tuttuja valjakkoajon kautta, ja vuonna 1996 mies voitti parivaljakon SM kultamitalin. Ratsastavan väen keskuudessa erityisesti ohjasajotaidoistaan tunnettu mies on varustettu todellisella hevosmiestaidolla, ansaiten niin hevosten kuin ihmisten kunnioituksen.

Sinebrychoffin Bulevardin talleilla on ollut hevosia vuodesta 1819 lähtien. Täydessä loistossaan tallissa on ollut paikat 60 hevoselle, sillä hevosia tarvittiin suurimmassa osassa panimon töitä. Oluen valmistuksessa käytettyjen hevosvoimien lisäksi oluttynnyreiden toimitukset panimolta asiakkaalle hoidettiin hevoskyydillä, mutta 1930-40 luvulla autot korvasivat hevosvoimat. Viimeinen, pihahevoseksikin kutsuttu Pekka, lopetti uransa 1959. Hevoset palasivat takaisin Bulevardille 1962, tosin tällä kertaa erilaisiin töihin. PR-työstä vastasivat aluksi oldenburgin hevoset Koff ja Siff, joiden jalanjäljissä on tähän päivään asti kulkenut parisenkymmentä hevosta, myös muutama suomenhevonen. Vuodesta 1969 vetohevosina on kuitenkin toimineet jyllanninhevoset joita on tällä hetkellä kolme; Ludvig, Fredrik sekä Thor.

Yli 1500 kiloa painavien kärryjen eteen on tänään valjastettu Fredrik ja Ludvig. Lähes tuhat kiloa painavat hevoset ovat nelivuotiaita, eli varsin nuoria. Silti hevoset seisovat täysin paikallaan, huolimatta liikenteestä tai valokuvia muistoiksi räpsivistä ihailijoista. ”Kärryhevosen tärkein ominaisuus on paikallaan seisominen”, Make kertoo. ”Nämä kaksi haettiin viime kesänä suoraan kasvattajalta Tanskasta. Niitä oli siihen mennessä ajettu pitkin ohjin takaa, mutta ne olivat opetettu myös lastautumaan. Kasvattajalla on tapana pitää laitumella juomavedet trailerissa, joten siitä oppineena nämä hevoset suorastaan juoksevat kulkuneuvoon kun lastaussilta aukaistaan. Viime kesän opettelimme ensin ohjasajoa ja sitten maalla laitoimme kärryt perään. Kun se sujui, pojat tulivat opettelemaan konkarin parina kaupunkiajoa.” Kun tämä konkarihevonen, Pintti, jäi 19 vuoden iässä eläkkeelle, olivat pojat jo ottaneet kaupungin haltuun. Pintti kerkesi tehdä melkoisen uran Sinebrychoffilla, sillä se aloitti hommat jo kaksi vuotiaana. ”Toiset kestää, toiset eivät. Niinhän se aina hevosten kanssa menee. Kaikki hevoset ovat oppineet työnsä, yhtään ongelmahevosta ei ole tullut vastaan.” Sinebrychoffilla hevosille tehdään aina ennen ostoa täydellinen ostotarkastus. Hevosella täytyy olla jalat kunnossa. Eläinlääkäri Matti Estola hoitaa hevosten vuosihuollot, raspaukset ja rokotukset. Kengitys tapahtuu melko tiuhalla välillä, ja talvisin alle laitetaan erikoishokit pidon lisäämiseksi. Näin isojen hevosten kengän numero on kahdeksan, ja ne kiinnitetään kymppinauloilla. Hevoset syövät reilu 16 kg heinää päivässä, sekä Pasture mixiä, kivennäisiä, melassia ja pellavaa. Väkirehuannokset ovat pieniä, sillä työ on melko kevyttä.

Arkea

Sinebrychoffin hevoset asuvat Bulevardilla arkipäivät, ja perjantaina ne lähtevät pitkän viikonlopun viettoon maalle Saukkolaan, Raul Virolaisen tallille. Myös Pintti viettää eläkepäiviään samaisella tallilla. ”Siellä ne saavat huilata ja ulkoilla aamusta iltaan. Maanantaina ne palaavat takaisin töihin.” Kaupungissa työt vaihtelevat. Erilaisia ravintolalenkkejä tehdään joko aamuisin tai iltaisin, ja lenkit kestävät muutamasta tunnista aina neljään tuntiin saakka. ”Pakkasraja kierrokselle on -15, mikä on Helsingissä jo paljon, meri puhaltaa niin kylmästi. Tosi kovalla sateella jätämme lenkin väliin, silloin ei ole ihmisiäkään liikenteessä.” Sellaisina päivinä hevoset pääsevät jaloittelemaan tallin vieressä sijaitsevaan koirapuistoon eli eläintarhaan, niin kuin Make korjaa. Työvuosi päätty Lucia-kulkueeseen, jonka jälkeen hevoset ja ohjastajat jäävät talvilomalle. Kesällä lomat rytmitetään muutaman viikon jaksoihin töiden mukaan. Muutoin Make sekä hänen kolleega Jaakko Huuhka ja kaksi hevosta näkyvät keskustassa joka arkipäivä. Kesäaikaan he kiertävät myös erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomea. Kuninkuusravit sekä Ruisrokki ovat tapahtumia monien joukossa. ”Kuninkuusravien esittelyssä hevoset saavat laukata radalla kovaa, ne nauttivat siitä. Ruisrokissa olemme olleet useita vuosia, heti pääsisäänkäynnin luona. Jos kymmenestä ihmisestä yksi huomaa paperisen mainoksen bussipysäkillä tai ostoskeskuksen seinällä, se on jo hyvä saavutus. Jos yksi kymmenestä ei huomaa hevosia, se on jo ihme. Hevoset ovat hyviä mainostajia, ne kiinnittävät kaikkien huomion.” Totta. Jokainen ihminen on jäänyt katsomaan isoja hevosia ja näyttäviä kärryjä. Niitä ei voi olla huomaamatta.

Ravintolakierroksella

Lähdemme ajamaan Bulevardia pitkin, määränpäänä Eduskuntatalon takana sijaitseva St Urho’s Pubi. Parivaljakko etenee reippaassa, rennossa käynnissä mukulakivillä, ilman että edes vilkaisevat ympärillä pyörivää härdelliä. Kadun kunnostustyö, bussit, ratikat tai autot eivät aiheuta minkäänlaista reaktioa. Pubin edessä ravintolapäällikkö tulee tervehtimään odotettua nelikkoa. Hevoset saavat palkaksi kuorittuja porkkanoita ja asiakkaiden rapsutuksia. Yllättävän moni uskaltaa tulla ihan lähelle hevosia. Viereisen kirkon pihalla on tuntemattoman bändin kovaääniset harjoitukset. Ludvig ei tykkää, se pälyilee musiikin suuntaan epäilevänä, jopa hieman hermostuen. ”Hevosilla on hyvä sävelkorva” Make naurahtaa, ja toteaa etteivät hevoset pidä epävireisestä soitosta. Kukapa meistä pitäisikään.

Nelikko kiertää viikoittan noin kolmekymmentä eri ravintolaa. Seuraavana suuntaamme Helsingin musiikkitalon terassiravintolan edustalle. Ylitämme Mannerheimintien reippaalla ravilla, mutta pääasiassa lenkkien askellajina on käynti. ”Tänä perjantaina teemme keikan maalla ennen viikonlopun viettoa. Laitamme kevyemmät kärryt perään ja käymme ajamassa reipasta laukkaa, niin saavat pojat vähän päästellä höyryjä.” Jos kärryhevosen tärkein ominaisuus on seistä paikallaan, on toiseksi tärkein ominaisuus hyvä käynti. Letkeä ja tasainen – se on periaatteessa ainoa työ, mikä näillä hevosilla on. Käveleminen. ”Ajopuolia vaihdellaan, etteivät hevoset jäykisty. Ei näitä hevosia ole ratsukoulutettu saati että niitä enää ohjasajettaisiin, niitä ei ole tehty siihen hommaan. Emme käytä hierojia, sillä oikeinpäin liikkuvat kävelijät eivät sellaista tarvitse. Jos tulee vikaa, ne tietysti hoidetaan kuntoon. Muutama vuosi sitten Thor (8) jouduttiin ähkyleikkaamaan, ja se kuntoutui hienosti.” Hevoset ovat miehille arvostettuja työpareja. Ohjaksissa oleva Make juttelee parivaljakolle, eikä voi kun ihailla miehen hevosmiestaitoja. ”Itseasiassa, olen minä kerran Pintillä ratsastanut! Erääseen lännenhevostapahtumaan haluttiin miehet ja hevoset, muttei kärryjä. Totesin, etten rupea taluttamaan Pinttiä koko matkaa, joten tallipihalla hyppäsin selkään. Pientä pukkilaukkaa se siinä hetken esitti, mutta nopeasti hiffasi tilanteen ja niin sitä mentiin. En kyllä tullut alas hevosen selästä ennen kuin olin takaisin tallilla, koska ei mulla mitään satulaa ollut, miten mä olisin sinne selkään takaisin päässyt”, Make virnistää.

Vuosien varrella

Miten työ sitten on vuosien saatossa muuttunut? ”Ei varsinaisesti mitenkään. Aiemmin meillä oli tallimies erikseen, joka hoiti hevoset, mutta nykyään teemme kaiken itse. Ruokimme, siivoamme karsinat, hoidamme hevoset ja niin, tulee sitä toisinaan kengitettyäkin. Useammin kuin kerran olen Espan puistossa lyönyt irtokengän takaisin jalkaan.” Makea naurattaa hämmästynyt ilmeeni, sillä niin, eipä tullut edes ajateltua irtokenkiä. No, sattuuhan noita. ”Vuorottelemme Jaakon kanssa tallitöistä. Aamulla aloitetaan kuitenkin kuudelta ja lopetetaan iltayhdeksältä. Karsinat pyrimme pitämään mahdollisimman siisteinä, sillä meillä ei ole täällä varsinaista vesikarsinaa. Hevosten täytyy olla siistejä.” Hevosten huolehtimisen lisäksi kaksikko huoltaa kärryjä sekä valjaita. ”Kärryt ovat alkuperäiset, 1930-luvulta. Ne on kunnostettu -93, mutta tietysti aina aika-ajoin saa tehdä huoltotöitä. Valjaat ovat Wahlstenin kunnostamat, ne näyttävät myös aivan alkuperäisiltä. Saksalaiset valjaat ovat hyvin simppelit ja nopeat pukea. Länget sovitetaan patjan avustuksella. ”

Paljon on tietotaitoa kahden miehen takana. Vanha perinne saa toivottavasti jatkua vielä pitkään. Sinebrychoffin mahtavat hevoset, isot punaiset vaunut ja miellyttävät kuskit kuuluvat Helsingin katukuvaan – nelikko pitää yllä perinteitä ja hevosmiestaitoja. He tuovat kaupunkilaisille ripauksen vanhaa tunnelmaa, opettavat eläinten kunnioittamista ja ennen kaikkea, saavat vastaantulijat hymyilemään.