Eilisen heppavapaan ja Torstenin saikun aikana olen kerännyt itseeni sellaisia mielikuvia, että huh. Harjoitellut pääni sisällä ravin tahtia, melkein jopa passagea. Iiiisoa laukkaa, missä polvet todella nousee ja takajalat ovat todella alla, ihan kuin ne olisi mun omat jalat. Täydellistä vastalaukkaa ja hienoja laukanvaihtoja. Kevyttä, korkeaa niskaa ja notkeaa kroppaa. Lopulta ajatuksissani olen päässyt jopa piaffiin, jota esitämme spottivalon alla Hartwall-areenan haukkoessa henkeään... Sekä tietysti hyppäämme 1,75cm korkuisen esteen Ypäjällä, jonka jälkeen kirjoitan facebookkiin maailmanmestariponistani. Onneksi olen realistinen näissä kuvitelmissani ;)
Todellisuudessa, jos tauko hevoselle tekee hyvää, niin tekee se ratsastajallekkin. Olen oikeasti päässyt sellaisiin flow fiiliksiin, joissa jalkani ovat tasaisesti täysin rentona ponin ympäri, ja käsi on oikeassa kulmassa kevynä. Ja into treenaamiseen kasvaa päivä päivältä...
Intoa riitti myös Intolla. Se on niin muru! Ihan kevyttä hölkkää oli tänään tiedossa, ja koko ajan yritin keskittyä omaan istuntaani. Intolla on minulle ihan täydellinen selkä, joka antaa mahdollisuuden nättin istuntaan. Ilman satulaa istun omasta mielestäni hyvin Herralla, joskin se katse on aina maassa, oli penkki tai ei. Penkkien kanssa ongelmanani kuitenkin on riippuistunta, jossa pohkeeni menee liian taakse. Tänään, kun oikein keskityin, sain pohkeen melko hyvin pidettyä paikallaan. Ja samaan aikaan kun ratsastaja keskittyi vain istuntaansa, Into dippaili tyytyväisenä kuolaimen alla ;)
Dippaa ...
Dippaa ...
Nousihan se sieltä - ja mitä kävikään jaloilleni... :D
Hauska laji tämä kouluratsastus ;)
Kiipesin myös ensimmäistä kertaa yli viikkoon Torstenin selkään. Ja juu, ei tietoakaan pitkistä jaloista tai käden oikeasta kulmasta. Poni oli kuin pommi! Asiaa tietysti auttoi katolta tippuvat lumet, eikä ponia voi syyttää. Aika kankeaa menoa, joten yritin jumppailla niskaa ja runkoa pehmeämmäksi laajoilla taivutteluilla. Ihan maksimi venytyksiin en uskaltanut poikaa pyytää, viikonloppuna sitten. Ja ajankin pidin lyhyenä, vain parikymmentä minuuttia käyntiä. Tästä on hyvä jatkaa, kohti piffitreenejä ;) 
Haha, mäki aina mietin et miten saisin mun mielikuvaharjotusten fiiliksen siirrettyä tosielämään hmm...... ehkä joskus, ja sit Nuuttiki menee ne piffit hienosti :) ... muuallaki ku maastossa pelottavan kiven kohdalla.
VastaaPoistaJoo, se on jännä juttu et kaikki katoaa kun selkään pääsee. Vaikka tasan tietäisi, miltä pitäisi tuntua. Se miten se tapahtuu, onni on valmentajat jotka sen kertovat! :)
PoistaTaikasieniä ? Sokerihumala ? Kuume ?
VastaaPoistaJollainhan nuo hallusinaatiot täytyy selittää ;)
Kaikki muu vielä menee, mutta se 1,75 este *rolleyes* ...ellei se sitten ole pituuseste ;)
On toisaalta ihan tervettä ,ja toivottavaakin, _suunnitella_ ratsastamistaan ;) Tunnetusti ratsastaminen on hirrrveen helppoa kun ei ole hevosen selässä...
Voit uskoa että menneiden vuosien aikana on usein tehnyt mieli voihkia ja hakata otsaa maneesinlaitaan (tai toisinpäin ;) )
Ja ihan vain sen vuoksi että tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ottaa ohjat käteen,laittaa jalka hiljaa hevosen ympäri ja antaa hevoselle työrauha.
Niin helppoa. Katsomosta :)
Mutta joo,oli ihanaa nähdä Torsten taas pitkästä aikaa "töissä". Se oli niin onnellisen näköinen tajutessaan pääsevänsä "töihin". Tuolla ponilla on loistava työmoraali ! Itseasiassa molemmilla hevosillasi on.
Kurja kuumepöpö on toivottavasti jo hengetön ja nyt on Teen ja muiden sairastaneiden toipumisen aika.
Haha, elä nyt niin tosissasi ota! :D koska mä en ainakaan ollut niin nuttura kireenä, kun tätä kirjoitin ;)
PoistaMutta ehkä mä ymmärrän sua paremmin kun huutelet mulle sieltä katsomosta - ehkä sä alat ratsastaa Torstenia - niin sä ymmärrät Mua paremmin! :D
Mutta pojat, ihania työmyyriä <3
Kiitos mutta ei kiitos. Katsomosta käsin on niin paaaljon helpompaa ratsastaa kuin hevosen selästä ;)
VastaaPoistaSitäpaitsi hevosesi ovat liian arvokkaita päätyäkseen ylipainoisen tädin jumppapalloiksi. Eikä tätä arvoa mitata euroissa, vaan kunnioituksessa nelijalkaista ystävää kohtaan.
Mukavat maastolenkit pystyn vielä perustelemaan itselleni,mutta että menisin maneesiin uraa kyntämään... Noup. Se ei ole kenenkään etu. Ei ponnykokoisen Torstenin eikä pikkuvikaisen Inton. Ratsastuskoulut on sellainen paikka missä pönäkät tädit voivat opetella asianmukaisella kalustolla ratsastamaan. Jos kehtaavat ;)
Joten pidetään työnjakomme,sä jumppaat ponnyjä ja mä huokailen katsomossa.
Huokailuja on monenlaisia ;) Ja ihan pikkasen vaan liioittelet painosi kanssa.
PoistaLiityinpä minäkin ihan Virallisesti lukijaksi. Tää sun blogi on niin kiva ja on mukava seurata, että miten teillä siellä menee. Puhumattakaan upeista kuvista!
VastaaPoistaVoi kun kiva kuulla :) Ja hevoskuvista olen ehdottoman samaa mieltä!
Poista