Hemmottelupäivä

Viime postauksessa mainitsemistani kuumeista iski se tylsin, eli ruuminlämmön nousu. Olisin mieluummin ottanut matkan tai kevään, mutta näillä mennään. Käväisin kuitenkin aamulla töissä hoitamassa muutamia kiireisiä asioita pois, ja puhelimenkin äärellä olen ollut puoleen päivään asti hoitamassa sähköposteja. Sitten loppui akku, ja päätin olla lataamatta sitä - ainakin ennen huomista. Lääkärissä käydessä multa otettiin kaikki näytteet, verikoe mukaan lukien. Kuvittelin niiden ottavan vain sormenpäästä verta, mutta kun tajusin hoitajan ottaneen esiin ihan oikean neulan, itku meinasi tulla. Katsokaas kun sellainen poni, kuin omistajansakin. Minulla neulakammo aloi ihan ilman syytä viisi vuotta sitten, jolloin hoitaja joutui rauhoittamaan minua, kun tein vahingossa pakkoliikkeitä kädellä ja itkin pienen järven verran kyyneleitä. Sittemmin olen vähän rauhoittunut, ja tänään tajusinkin, että jos en tiedä että neula on tulossa, en kerkeä ruveta kehittämään itseäni pakokauhun valtaan. Mutta joo, eipä tästä nolosta pelosta sen enempää. 

Kuten huomaatte, päivän otsikointi ei todellakaan liity minuun, vaan ponit pääsivät Erika Törrösen hierottavaksi kevyiden liikutusten jälkeen. Into sai kehuja hienosta selästään ja yleisestikin kunnostaan. Vasemmalla puolella takana vähän jumia, tuntui vähän lyhyeltä sieltä. Puolentoista tunnin hieronnan aikana Erika sai kuitenkin jumia auki ja antoi lopuksi jumppavinkkejä. 

Torstenilla oli myös vasemmalla puolella selässä jäykkyyttä ja jumia, sekä vähän oikean puolen kaulan lihaksistossa. Näytin ilmeisen huolestuneelle, kun Erika kuitenkin sitten tarkensi, ettei jumit olleet mitään vakavia, vaan normaaleja puolieroja. Erika selitti kaiken mitä teki hyvin, ja todella paneutui hevosiin.

Loppupäivä onkin mennyt rakkaani kanssa maaten ja mussuttaen karkkia. Niin joo, ja rakkaalla tarkoitan tietysti tätä sohvaa. Toivottavasti ei montaa päivää tarvitse olla lämmön kourissa ja tuhlata päiviä tälläiseen joutavaan makoiluun. Tervettä loppuviikkoa teille! ;)