Viikonvaihteen kuulumisia

Viimeiset kolme päivää on otettu rennosti. Ponit ja omistaja, ansaitusti molemmat. 

Perjantaina suuntana oli maasto. Koko päivän kestänyt vesisade laantui hetkeksi, joten kerrankin onnistuin pitäytymään suunnitelmassani. Laukkailimme Torstenin kanssa muutaman kerran edes takaisin tallin lähettyviltä sijaitsevaa "traktoritietä", semmoista pehmeää hiekkatietä, missä ei ole autoja. Poni oli aivan liekeissä! Ei sen selässä tietenkään pääse sellaisiin säväreihin, kuin joskus aikoinaan Inton kanssa - mutta poni on innoissaan ja yritystä löytyy. Ja oli meillä tosi hauskaa kulkea pikkuisia kinttupolkuja lopuksi Pätkis seurana :) 

Lauantaina oli aamutalli. Hevosten viettäessä koko päivän laitumella, on työaikakin päivitetty kesäaikaan, eli klo 6-12. Kun tallihommat oli tehty, ponit pääsivät beaty span kautta maastakäsin kävelylle. Torsten valitettavasti onnistui astumaan mun jalan päälle kaksi kertaa lenkin lopussa - saman jalan varpaille sekä kantapäälle, auts! On se vaan sellainen söhlä. Onneksi Into tietää mihin jalkansa laittaa, vaikka olihan silläkin paljon omia ideoita ... 

Ilta menikin pitkälle äidillä tehden ruokaa ja selaillessa sen koneelta kuvia. Ja ottamalla aurinkoa. Varusteena mekko, fleecetakki ja villasukat ;)

Suomipoikien ruotsalainen laidunkaveri :) 

Tänään ei enää maastoilu käynyt, vaan kattosateen saattelemana maneesin kävi tie. Siirtymisiä, taivuttelua ja aavistus kokoamista. Torsten oli ihan jees, vähän paremmin olisi voinut olla oikealla ohjalla. Eteenpäinpyrkimystä kuitenkin riitti, mikä on tietysti oikein hyvä. Itse olin myös ehkä vähän lomamoodissa, mutta viimeistään huomenna on paluu kouluratsastusarkeen, kun luvassa on muutaman viikon tauon jälkeen Mian tunti. Odotan sitä innolla :) 

Ponit saivat jäädä jo iltapäivällä sisälle, kun vettä tuli niin tosi paljon! Eipä ne näyttäneet kärsiville, etenkään kun muutaman minuutin heillä oli ilonaan mansikkaLikitit ;) 

On sunnuntain kunniaksi talleilun lisäksi kuluttettu sohvaa, välillä nukkuen, sitten syöden, telkkua katsellen ja taas syöden. Musta tuntuu, että voisin syödä koko ajan. 

Onneksi salaattia saa syödä niin paljon kuin haluaa, eikös? ;)