5. luukku

Kaksi kerralla, laiskan naisen hevosten liikutusta

Kun käy kokopäivätyössä, opiskelee (kröhöm), ja omistaa kaksi hevosta, on aika usein kortilla. Senpä takia hoidan joskus hommat astetta nopeammin.

Oikeasti idea lähti, kun Into vietti sairaslomaa. Sen ilmeestä näki, että se olisi joka kerta halunnut tulla mukaan töihin, mutta kun sairasloma vaan jatkui ja jatkui jänteen hitaasti parantuessa... Päätettiin ottaa se kentälle vapaana mukaan. Siellä se hengaili ihan rauhassa, kun ratsastin Torstenia.

Silloin tällöin käyn myös maastossa niin, että Into on käsihevosena. Torstenia en uskalla käsihevosena pitää, ettei lähde käsi irti ... ;)

Kun sitten oli Torstenin vuoro sairastaa, se kärsi yhtä lailla seisomisesta. Niinpä senkin piti päästä mukaan maneesiin roikkumaan.

Poni ei vain ihan yhtä rauhallisesti ole koskaan ottanut kuin Into ...

Välillä se oli tosi vitsikäs ;)

Normaalisti molemmat hepat kävelee, silloin kun toinenkin kävelee, mutta jää paikalleen hengaamaan tai menee kerjäämään rapsutuksia, kun ratsu lähtee ravailemaan.

Nykyään, kun ei pääse kuin iltaisin tallille, on tämä kimpparatsastus jäänyt aika pitkälle pois - muut maneesin ratsukot eivät ehkä pitäisi ideasta, että toinen poneistani kirmaisi ihan omia kuvioitaan sielä ;) Voi, jälleen yksi syy, miksi haluan takaisin entiseen työhön! :)