23. luukku

Aatonaatto. Nopeasti ollaan keskikesästä tähän päivään tultu. Joku viisas sanoi minulle (usein) lapsena, että vuodet menevät yhä nopeammin ja nopeammin ohi, mitä vanhemmaksi tulet. Se oli niin totta. Lapsena elin ehkä sitten enemmän hetkessä, kun nyt koko ajan tunnun ajattelevan tulevaa? Pitäisi ottaa ilo irti niistä kaikista ihanista pienistä asioista, mitä päivittäin elämässäni tapahtuu. Pojat <3 Kiva työ, nätti koti, rakastavat vanhemmat, loistavat ystävät, ihana poikakaveri. Tai kai se on jo niin vanha, että sitä pitäisi kutsua mieskaveriksi? ;) Niin, ja olla iloinen, että kaikki ikävä, kuten tämän päivän kassajonot ja penkin alle mennyt ratsastustunti - nekin menevät kahta nopeammin ohi. Ainoa ongelma tietysti on, että tiedostaa, että ongelma johtuu itsestä, ja että se täytyy ratkaista. Ja nyt en enää puhunutkaan kassajonoista, vaan siitä ratsastuksesta ;) Mutta huomenna on sen aika. Tänään keskityn enään saunaan, joulukuuseen, elokuvaan ja sohvaan. Ja ehkä ihan vähän, näin niinkuin melkein jo aikuisena, odottamaan huomista <3

Oikein miellyttävää aatonaattoa kaikille lukijoille sekä ohikulkijoille! Huomenna vielä palaan, viimeisen luukun muodossa, mutta sen jälkeen saattaapi olla, että tämä neiti on muutaman päivän aivan hiljaa :)

Jouluvalmisteluja

Kun omistajat hulluina juoksevat kaupoissa, poikien pikaliikutukset koostuvat yleensä irtojuoksutuksesta. No ei vaineskaan, mutta ei näyttäneet pojat yhtään pitkää naamaa, kun kolmatta päivää irti juoksivat. Ja ai että ne riehuivat, ihan villiponeja!

Into 21 v käyttäytyy iän tuoman arvokkuuden mukaisesti.

*Hei mami, löytyiskö namii? *Hys hiljaa ja katso kameraan! 

Pojilla on omat joulukalenterit, joiden avaaminen on aina yhtä jännää!

(Omistajasta vai poneista? No molemmista tietty!)