Laukkatreenistä

Torstenilla on kolme perushyvää askellajia. Käynti on vahvin, raviakin pystyy melko kivasti muovaamaan - ja sitten tulee laukka. Askellaji, josta kouluradalla saa poikkeuksetta alhasimmat pisteet, ja jonka treenaus vaatisi paljon ajatustyötä itse fyysisen homman lisäksi. Laukka on kyllä puhdasta, mutta siinä kokoaminen vaatii paljon lisää voimaa takajalkoihin, sekä tietysti oikean tekniikan. 

Kokeilussa Childericin XW 18'' penkki, jonka paneelit on lyhennetty 17''. Aika kiva satula :)

On myös itsestään selvää, ettei kotona itsenäisessä treenissä tule treenattua yhtä intensiivisesti niitä kaikkein vaikeimpia asioita. Ei varmasti ole epäselvää, että ollaan Torstenin kanssa ihan häikäilemättä menty sieltä, missä aita on matalin ja skipattu laukan kokoamistreenit käytännössä kokonaan pois kotiharjoituksista. Sitä tulee sellainen epäilys, että harjoitellaanko me nyt ollekaan oikein, jos tehtävä tuntuu tosi vaikealta. Että eihän ratsastuksen kuulu tuntua vaikealta?

Grantin viimeisimmällä, kahden päivän valmennuskerralla keskityimme pääasiassa laukkatreeniin. Lähtökohdat työskentelylle eivät olleet kaikista ensivalmistelusta huolimatta aivan priimat, sillä Torsten ei ollut kropastaan suorana, vaan kulki mielellään vasen lapa edellä, jolloin myös sen korjaaminen piti ottaa tehtävissä huomioon. 

Lähdimme ratsastamaan neliöä, aloittaen käynnistä ja lopettaen laukkaan. Torstenin piti kääntyä myös laukassa lähes 90 asteen kulmassa, mihin T tarvitsi paljon ratsastajan apua. Käännökset tuli tehdä ulkoavuilla, mutta myös taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Tehtävä käytännössä ilman sisäohjan tukea vaati entistä enemmän oman mielen treeniä, sillä juurihan Kyra oli klinikallaan kertonut, että käyttäkää rohkeammin sisäohjaa. Toisaalta, silloin kun ollaan valmennuksessa, päästään parhaaseen lopputulokseen pyrkimällä tekemään juuri niinkuin valmentaja pyytää. 

Jotta Torsten oli neliön ratsastuksessa kuulolla myös sen suorilla urilla, otimme mukaan laukka - käynti siirtymiset. Grant pyysi ratsastamaan käyntisiirtymiset käännöksen sisään, jolloin Torsten oli kaikkein eniten avuillani, ja laukannostot vaihtelevasti suorille urille sekä heti käänöksen jälkeiseen askeleeseen. Kun T kääntyi riittävän terävästi, muutimme harjoituksen muotoa timantiksi, eli kulmikkaaksi ympyräksi. Myös tätä teimme kaikissa askellajeissa. Yleisesti ottaen Grant halusi tehdä kaikki harjoitukset ensin meille helpommissa askellajeissa, jotta tehtävä olisi minulle tuttu ennen vaikeampaa askellajia. Vastalaukan läpitsekkauksessa tämä oli todella suureksi hyödyksi, sillä ratsastin kuviot ensin ravissa, pitämällä kaarteissa asetuksen kuten vastalaukan aikana tekisin. Silmiä avaavaa, kannattaa kokeilla :)

Tiukat, kokoavat käännökset olivat rankkoja molemmille, mutta muutaman kerran huomasin, miten paljon Torsten suoristui harjoituksen aikana ja otti tasaisen tuen ohjalle. Loppua kohden väsymys alkoi painamaan (molempia), eikä missään kohtaan tullut helpotusta vastaan, vaan koko ajan tuntui hieman liian vaikealta, ja valmennuksen jälkeen oli sellainen olo, että olikohan tästä kuitenkaan niin suurta apua.

Kului viikko, ennen kuin ymmärsin tehtävän todellisen hyödyn; toisinsanoen lihaksisto vaati jopa viikon palautusajan raskaasta treenistä!
Ratsastus kyllä tuntuu joskus tosi vaikealta (ja silloin on hyvä olla valmentajan edessä) - mutta sitten se muuttuu helpoksi. Niin iisiksi, että sitä miettii, onkohan tässä nyt kuitenkin joku vialla? ;) Kolmen täydellisesti kootun laukkaympyrän jälkeen korjasin tilanteen pikaisesti omalla sähläykselläni, mutta täytyy mainita, että jopa Torsten tuntui hämmentyneen, että kykeni laukkaamaan niin hyvässä tasapainossa kävelyvauhdissa.

Nyt meillä on työkalut ja fiilis - ja loppu onkin vain meistä itsestämme kiinni. Onneksi niillä kolmellakin kierroksella elää pitkään :)