Olen kova haaveilemaan. Unelmoimaan ihan kaikenlaisista asioista. Suurin osa haaveista on tietysti täysin epärealistisia, mutta ei niistä kenellekään haittaa ole - ainakaan silloin, kun ne pitää omana tietonaan ;) Esimerkiksi sellainen 14 vuotiaan haave on edelleen muistissa vuosien takaa, missä ratsastin Intolla kouluratsastuksen olympialaisissa. Että tämän tason epärealistisia juttuja mun päässä liikkuu :)
Jokainen meistä on varmasti toisinaan miettinyt, millainen se unelmien hevonen olisi. Milloin on haaveiltu tukkajumala shetlanninponista, isosta hyppyhevosesta ja tietysti myös olympiatason kouluhevosesta. Vaikka Into olikin suomenhevonen, olen haaveillut myös puoliverisestä GP ratsusta. Unohtamatta andalusialaisia satuhevosia. Joskus on tullut unelmoitua myös friisiläisestä.
Unelmien hevonen olisi rodusta riippumatta huumorintajuinen, vitsikäs. Hevonen, joka muodostaisi kanssani tiimin, olisi miellyttävä ja yhteistyöhaluinen - mutta ei olisi mikään tossun alla märehtijä. Raamikas, leveä otsainen, näyttävä. Omalla moottorilla liikkuva ratsu, jonka kanssa pystyisi treenaamaan joka lajissa.
Olen ollut vuosien saatossa hurjan onnekas, saadessani omistaa unelmieni hevosen. Se ei ollut puoliverinen, eikä sillä voinut kilpailla, sillä nuoruusvuosinaan Setä oli vielä liian vaikea minulle - ja silti, Into oli unelmieni hevonen. Hevonen, jonka ostaisin yhä uudelleen ja uudelleen.
Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä ja siihen, että suhteen (oli se sitten mitä laatua tahansa) eteen täytyy tehdä paljon töitä sekä kompromisseja. Realistisessa maailmassa ei välttämättä saa juuri sitä, mistä unelmoi. Voi saada paljon enemmän - enemmän, kuin osaa edes toivoa.
Jos elämäni aikana kohdalleni vielä osuu hevonen, johon rakastun ensimmäisellä katseella, tiedän, että jättäisin ostoilmoituksen sen omistajalle. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sydämeni on saanut häkeltymään kaksi suomenhevosta ja yksi IC - ja tämä viimeinen onkin kummallinen tapaus. Sen koko olemus vain huokuu kaikkea sitä samaa hyvää, mitä Intossa oli. Sitä suuremmalla syyllä pidän sormet ristissä, että seuraava rakkautta ensi silmäyksellä hevonen olisi puoliverinen liitokavio.
Aina saa haaveilla :)
Minkälainen olisi sinun unelmien hevonen? Kirjoita oma ostoilmoituksesi ja osallistu Blogitallin viikkohaasteeseen; palkintona lippupaketteja Tampereen hevosmessuille!
Hih, tuo on niin totta tuo ensisilmäyksellä rakastuminen hevoseen. Ossi asui pimeässä karsinassa silloin vuonna-96 kun sitä kävin katsomassa, kun oven avasi tuli tähtiotsa höristen vastaan ja mä olin myyty. Se heitti kamalat rodeot ja pelkäsi kaikkea koeratsastuksessa, oli siis ihan hirveä. Silloinen omistaja vaan sanoi että on siinä potentiaalia se on vaan ollut vähällä liikutuksella ja siksi pörheä.. Juu ja uppos ku häkä, koppiinhan se sitten kotimatkalle mukaan lähti, elämäni hevosista toinen ja opettavaisin. The hevonen ja oppivaari nuorille, yhä vaan ikävöin.
VastaaPoistaToinen elämän hevonen tuli niinkin hienosti kuin puhelinsoitolla, Ossi tarvitsi laidunkaveria ja turhake LV-tamma olis joutilaana, pieni ja ei kyllä pidä kenestäkään ihmisestä, nätti ja musta.. Niinpä niin, tuokaa vaan tänne, etsin vaan seuralaista. No tulihan se Dotti-ämmä, tuli muuten niin että oli kopin etupuomi ja muu etuosa mukana kun kopista ulos tuli, mutta oli se nätti ainakin ;). Vuosien saatossa siitä tuli "mun hevonen", kenestäkään ei koskaan oikein pitänyt mutta mut otti omakseen. Mitään normaaleja toimenpiteitä (tarhaus, harjaus, kengitys, raspaus) ei voinut tehdä ellen ollut vieressä, silloin oli kuin muuli ja vähän huolestuneena katseli että saako ton ny mulle tehdä, okei sitten jos mamma on kerran rauhassa.
Kääpiöistä ja lämpösistä moni on myös kavionjäljen sydämeen jättänyt tai jättää, nämä kaksi kuitenkin ne rakkaimmat aina. Ja ei, nyt ei kyllä ostoilmoitusta tipu =). Jos sen tekisin, niin se sitten olisi Aleksanteri Suuren heppa, ei enempää, ei vähempää =)
Sulla on kyllä ollut ihan käsittämätön onni elämäsi hevosien saapumisessa teille :)
PoistaAleksanterin hevonen kelpaisi hei tännekin, ei todellakaan yhtään vähempää :D
Sulla on hyvä hevosmaku ;)
VastaaPoistaAika pelottavaa että kaikkien näiden heppavuosien aikana on vastaan tullut satoja "kolmetoista tusinassa" polleja ja vain kourallinen Hevosia jotka aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä, siis silleen positiivisia ;)
Joo, tusinahevosia todellakin riittää. Tosin, niinkuin Kyra sanoi, jokaiselle hevoselle on maailmassa paikkansa :)
PoistaIhanat kuvat taas1
VastaaPoistaKiitos :)
Poista