sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kakkua !

Muutaman heinäpaalin ja itsensä ylittämistä


Viikko sitten kävelin hevostarvikeliikkeeseen, aikomuksena ostaa norsujarru. Siis kuolain, joka olisi sekä nopea, jotta avut tulisivat mahdollisimman nopeasti minulta hevoselle, että tarvittaessa riittävä muistutus täysiä kiitävälle Torstenille, ettei tarvitsekaan mennä täysiä, etenkään silloin, kun ratsastaja ei niin pyydä. Ja uskokaa, esteillä mä en sellaista pyydä, vaikka Torsten isompaa vaihdetta niin mielellään tarjoaakin ;) 


Matkaan lähti nivelpelhami. Pelhamia voi käyttää kaksien ohjien kanssa, jolloin vipuvarren vaikutus tulee mukaan vasta kuskin niin halutessa. Koska olen kanki- ja bridongohjienkin kanssa aivan solmussa jo pelkässä sileätyöskentelyssä, ostin pelhamiin deltan. Näin ollen minulla on vain yksi ohja kädessä - esteiden seassa puuhaa riittää ihan tarpeeksi niinkin ;) 

Uuden kuolaimen testaus ei nyt varsinaisesti mennyt niinkuin ponikirjassa opetetaan, sillä lähdin heti hyppäämään - vieläpä pellolle, ihka ekaa kertaa heinäpaalien yli ... Katastrofin ainekset kasassa ! Poni oli kuitenkin suustaan hyvin tyytyväinen, pärski kaikissa askellajeissa ja tuntui pehmeältä. Oman käden kanssa sain olla erityisen tarkka, mutta onnistuin ja homma rullasi paremmin kuin olisin uskonut. Tulimme pientä paaliestettä ympyrällä ravissa ja laukassa, ilman kiihkoiluja ja kuolaimelle painamista. Ensimmäiset kaksi hyppyä jännitti kyllä sekä kuski että hevonen, ja molemmat tuijottelimme maagisia paaleja lähestymisessä - ja tietysti Torsten fiksuna poikana kielsi. Itsensä kasaaminen, horisonttiin tuijotus ja reippaasti yli :) 


Se on niin kiva kun autan poniani hyppäämällä täysillä mukana :))


Ruuvasin ponille hyppyjä varten kantahokit kiinni.

Vaan kerranpa (tai ehkä useammankin) otteeni lähestymisessä herpaantui, ja pääsin hyppelemään ihan itsekseni. Torsten kaahotti kohti autotietä, mutta kääntyi onneksi takaisinpäin laukaten seurahevosena olleen Inton luokse. Lähellä piti tilanne sisälsi siis kaikki tapaturman ainekset kasassa, etenkin kun ponnysen ohja roikkui vain korvan varassa ... Kauhulla ajattelin, miten kipeää tekisi astua ohjan päälle, kun suussa on niinkin kovaa rautaa kuin pelham ... Onneksi ponilla pysyi korvat hörössä ! ;) 
Tämän jälkeen vasta itsemme kasasimmekin. Välittömästi takaisin selkään ja esteen yli toisesta suunnasta, ilman ongelmia. Viimeisimmässä estetippumisessa me ei nimittäin hypätty kyseisen ratsastuksen aikana enää yhtään hyppyä, eikä muutkaan vuosien varrella sattuneet tippumiset ole koskaan ollut helppoja juttuja. Poni ei tykkää että hänet jätetään suorittamaan yksin ;) Torstenin sekä itseni itseluottamus on siis pikkiriikkisen kohonnut ! :) 

Tämän siitä saa, kun aina makaa kaulalla ...

Tässä vaiheessa en vielä uskonut jalkautuvani ...

Mutta totuus iski ja kirosanalitaniat soi päässä, miten saatan tehdä ponille näin ...

Toivotaan, ettei se vaan astu ohjiensa päälle - tai suuntaa autotielle ...

Kuvasarjaa katsoessa en voi käsittää, miten mulla on pää ja niska niinkin jumissa, kuin se nyt on? :D

Loppu hyvin kaikki hyvin, mua jopa vähän hymyilyttää tämä onnistuminen :))



Ne muutamat hassut kerrat kun Torsten tarjosi rakettilähtöä, sain hänet kuolaimen avulla pidettyä turvallisessa vauhdissa, ilman kovaa kiskomista, joka puolestaan yleensä johtaa epämiellyttäviin tilanteisiin ja Torstenin pään nousemiseen. Näillä näkymin jatketaan siis hyppäilyä tällä kuolaimella. On tosi sääli, ettei oma ratsastustaito riitä siihen, että normaalilla nivelellä pärjäisi hyppelöissä. On kuitenkin meidän molempien turvallisuuden kannalta parempi toimia hetki näin, ja kun joskus tähän hommaan jonkinlainen rutiini saadaan, tai poni ammattilaisen alle, voi mahdollisesti siirtyä takaisin pehmeämpään malliin. Ja tällä hetkellä sanoisin, että muutaman selvän puolipidätteen tekeminen pelhamilla on reilumpaa Torstenille, kuin jatkuvat pidätteet ilman vastausta nivelellä.

Täytyy tästä varmaan ryhtyä kyselemään, minkälaista kaakkua yleisömme toivoisi ... ;) Toivottavasti teidän ei tällä tavalla tarvitse kakkuja nautiskella, vaikkakin muutoin toivottelen teille oikein herkullista, (ja taas lyhyttä!!) alkavaa juhlaviikkoa :))

28 kommenttia:

  1. Ihania kuvia jälleen kerran:)!

    VastaaPoista
  2. Itse olisin suositellut kimblewick kuolainta, mikä ei ole niin hidas kuolain kuin pelham varsinkin delta ohjan kanssa. Mutta hyvä jos kuolain toimii teillä! :) nimim. Estesuokilla molempia kokeillut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kannattanut kysyä teiltä! Hipposportissa nimittäin pähkäilin niiden kahden kuolaimen välillä ... No, onneksi tämä toimi näin hyvin, enkä huomannut ollenkaan niin suurta viivetta mitä esimerkiksi olympia tekee, mutta sehän nyt onkin tosi hidas kuolain... Mutta tuota en ajatellutkaan, että pelham hidastuu deltalla. Onhan se ihan loogista, nyt kun rupeaa miettimään ;) Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. Hienoja kuvia! Ihanaa kun jossain saa vielä ratsastella pellolla,hevoset yleensä tykkää kybällä.Jos olisit laittanut tippumiskuvat käänteiseen järjestykseen temppu näyttäisi kunnon kasakka-touhulta. Laukassa selkään ja menoksi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, peltoilu on ihan pop! Vaikka ei se tietenkään täysin ideaali ratsastuspohja ole epätasaisuutensa vuoksi, mutta silloin tällöin kehittää tasapainoa ja virkistää mieltä :)

      Haha, mun kaveri sanoi samaa. Olis vaan pitäyt otsikoida postaus oikein ja laittaa kuvat niin, kuinkakohan nopeasti mut olisi paljastettu ;)

      Poista
  4. Mun vauhtisuokillani ei toiminut pelham sen paremmin kuin kimblewick. Paras tähän asti kokeilluista on ollut suora hissikuolain omppu-suuosalla. Siinä on paljon vipuvartta, mutta ei tunnu "kovalta raudalta" kun suuosa kuitenkin on happy mouth. Mutta kokrilemallahan se vasta jokaiselle löytyy se sopivin kuolain.

    Kivat kuvat jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitäpä on mielenkiintoista kuulla - mä kyllä googlailin kuolaimia ennen ostoa mutten löytänyt perjaatteessa mitään mikä olisi auttanut - hevoset ja ratsastajat kun on niin yksilöitä :)) Hissikuolainta katsoin myös, mutta vivun pituuden takia se tippui listalta hyvin nopeasti pois :D Mulle on kaikki tälläiset erikoiskuolaimet ihan tuntemattomia, enkä ole koskaan näillä kolmella mainitulla ratsastanut. Kiitos siis tietosi jakamisesta! :)

      Poista
  5. Torsten on niin totisen ja keskittyneen näköinen noissa kuvissa :D

    Kun teillä onnistuu nyt koulu- ja esteratsastuksen lisäksi maastoesteet niin miten olisi seuraava aluevaltaus: kenttäratsastus? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kiitos Emmi. Ei kyllä nyt ihan noin mene. 55 prossaa kouluradalta, kieltelyä rataesteillä ja parin hassun paalin yli hyppäämistä ei ehkä vielä tee meistä kenttäratsukkoa ... PAITSI jos Torsten saisi hypätä irtona, suorittaa kouluosuuden ilman ratsastajaa sekä hyppiä pellolla ja metsässä bambien kanssa ;)

      Poista
    2. Haha, ehkä kaikki hepat olisi tyytyväisempiä jos voisi suorittaa kenttäkisat tuolla tyylillä :D

      Poista
    3. Voi olla :D Tosin kyllä Torsten varmasti nauttisi siitä maasto-osuudesta, hyvän ratsastajan kanssa :))

      Poista
  6. Mä oon niin kateellinen kun saatte mennä pellolla! Pellolla on niin paljon parempi ratsastaa nyt kun kentät pöllyää. Meillä oli viime kesänä ihan älyttömän hyvät pellot jossa ratsastaa, ja nykyisellä tallilla ei ole peltoja ratsastukseen käytettävissä lainkaan.

    Ihania kuvia, ja Torsten on niin hieno! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erika!

      Peltoilu on kyllä pop :) Meillä on tietysti tosi pieni kenttä, eli ihan hyväkin, että pääsee välillä isommalle alueelle liikkumaan :)

      Poista
  7. Norsujarrut kunniaan! Meillä vanhalla mammalla kans pelham käytössä, koska maastossa ei muuten pysy lapasessa. On nimenomaan kaikille, niin kuskille kuin ympäristöllekin, turvallisempaa, että on tuhdimpaa rautaa suussa saatikka jotain millä ei ole mitään vaikutusta. Oma tamma vaikuttaa olevan tyytyväinen pelhamiin, koska nyt ei tartte olla ihan koko aikaa kaikilla voimilla kiinni suussa!

    VastaaPoista
  8. Voi olla ettei _oikeat hevosihmiset_ pelhamia koskaan hevosen suuhun laittaisi, enkä itsekään pidä ajatuksesta kovasta kuolaimesta, mutta oli kiva katsella ponin sujuvaa menoa kun sait rauhassa laukkailla ja kerta toisensa jälkeen ohjailla paaliesteelle ilman (mielestäni) simpututukseski luettavaa jatkuvaa esteen jälkeistä pysäyttelyä. Ja oikeastaan eihän mikään kuolain ole kovempi kuin käyttäjän käsi...

    Kakkukekkerit kuulostaa hyvälle. Jos toiveita saa esittää niin joku herkku banoffee meille ja Torstenille tietysti porkkanakakkua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdottomasti toimivaa oli että esteen jälkeen pystyi jatkamaan eteen, ilman turhia pysähtelyjä!

      Poista
  9. Yleensä ne ihmiset tyrmäävät järeämmät kuolaimet jotka eivät uskalla ratsastaa kuin maneesissa ja silloinkin mummoravia suljettujen ovien takana. Eri tarkoituksiin on eri kuolaimia,rohkeasti kokeilemalla löytyy jokaiselle sopiva ohjaustehostin. Hienoja kuvia jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, nyt mä luulen että meillä on oikea kuolain käytössä :)

      Poista
  10. Omalla ruunallani (hann/xx, paaaljon täyttäverta ;)) on maastossa ja satunnaisesti maastoesteillä pelhami kahdella ohjalla. Minulla itselläni on silloin varmempi olo hevosen hallittavuuden suhteen, jolloin olen rennompi -> hevonen on rennompi. Kuolain on juuri niin kova kuin käsi on :)
    Huomioi kuitenkin ketjun kireys, suun ja "kangen" välinen kulma on n. 45 astetta pidätteitä otettaessa, liian löysä ketju saa kuolaimen kääntymään suussa ikävästi ja liikkumaan liikaa.

    Kuitenkin, ihania kuvia kuten aina ja hienot ponnyt! Kaipa se pitää itsekin suunnata pellolle ponien kanssa tänään, tosin kouluratsastuksen merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin tuo turva, minkä vahvempi kuolain saa aikaiseksi, oli itsellekin tärkein juttu. Sitä uskaltaa ratsastaa ihan eri tavalla, kun tietää että hevonen pysähtyy. (Jos pysähtyy ;))

      Tuo ketjun kireys olikin haastavaa, sillä se on tuossa kireimmällä, mitä pehmusteen kanssa sen saan. Täytyy jotenkin yrittää säätää sitä, tosi pitkä ketju! Kankiketjun kanssa riittää kun laittaa toiseen tai kolmanteen ketjun renkulaan, muttä tässä on varmaan 1/3 turhaa kettinkiä :D

      Hauskoja peltotreenejä ja kiitos kommentistasi :)

      Poista
  11. Heh, kiva kuulla että aina ei herra Murphy astu kuvaan, jos jokin juttu ei mee ihan suunnitelmien mukaan. Meillä ei mennyt ihan näin suoraviivaisesti hevosen karkuretki, onneksi ollaan kaukana tiestä, joten autoista ei ollut sentään vaaraa. Suitset ovat pieninä palasina ja hevonen pääsi maistamaan vapautta laitumella ihan kunnolla! (koko tarinan voi lukea täältä: http://puutajaheinaa.blogspot.fi/2014/04/wapaus-weljeys-ja-wihrea-ruoho.html )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä oli kyllä kerrankin onni matkassa! :D

      Teillä on heppa tainnut nauttia oikein olan takaa, täytyy käydä lukemassa postaus :D

      Poista
  12. Meillä toimii norsujarruna Waterford, jota suosittelen lämpimästi! Nopeutensa puolesta toimii erinomaisesti esteillä. http://vipsunblogi.blogspot.fi/2013/08/waterford-kuolain.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä kuolaimella mä olenkin joskus ratsastellut, mutten ajatellut sen toimivan Torstenilla. Vaikka nopea se kyllä olikin ;) Kiitos kommentistasi ja ehdotuksesta!

      Poista
  13. Hyvä että maltoit ottaa teille sopivamman kuolaimen käyttöön! Älä suotta pelkää "kovan kuolaimen kirousta", sillä ei ole kovia kuolaimia. On erilaisiin tilanteisiin sopivia kuolaimia, kovuus on vaan ratsastajan kädestä kiinni. Itse ainakin vaihdan hevosilleni kuolainta tilanteen mukaan, pääasia että en joudu kiskomaan hevosta suusta, sillä se vasta kipeää tekeekin!
    Tsemppiä estetreeneihin, näyttää hauskalta (vaikka kävitkin välillä jalkautumassa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kommentista!

      Lähinnä pelkään ehkä itseäni - tiedän, että jään aivan liian herkästi ohjaan roikkumaan. No, nyt on korkea aika olla erityisen tarkka omasta kädestä ja sen elastisuudesta ... :)

      Poista