Kakkua !

Muutaman heinäpaalin ja itsensä ylittämistä

Viikko sitten kävelin hevostarvikeliikkeeseen, aikomuksena ostaa norsujarru. Siis kuolain, joka olisi sekä nopea, jotta avut tulisivat mahdollisimman nopeasti minulta hevoselle, että tarvittaessa riittävä muistutus täysiä kiitävälle Torstenille, ettei tarvitsekaan mennä täysiä, etenkään silloin, kun ratsastaja ei niin pyydä. Ja uskokaa, esteillä mä en sellaista pyydä, vaikka Torsten isompaa vaihdetta niin mielellään tarjoaakin ;) 

Matkaan lähti nivelpelhami. Pelhamia voi käyttää kaksien ohjien kanssa, jolloin vipuvarren vaikutus tulee mukaan vasta kuskin niin halutessa. Koska olen kanki- ja bridongohjienkin kanssa aivan solmussa jo pelkässä sileätyöskentelyssä, ostin pelhamiin deltan. Näin ollen minulla on vain yksi ohja kädessä - esteiden seassa puuhaa riittää ihan tarpeeksi niinkin ;) 

Uuden kuolaimen testaus ei nyt varsinaisesti mennyt niinkuin ponikirjassa opetetaan, sillä lähdin heti hyppäämään - vieläpä pellolle, ihka ekaa kertaa heinäpaalien yli ... Katastrofin ainekset kasassa ! Poni oli kuitenkin suustaan hyvin tyytyväinen, pärski kaikissa askellajeissa ja tuntui pehmeältä. Oman käden kanssa sain olla erityisen tarkka, mutta onnistuin ja homma rullasi paremmin kuin olisin uskonut. Tulimme pientä paaliestettä ympyrällä ravissa ja laukassa, ilman kiihkoiluja ja kuolaimelle painamista. Ensimmäiset kaksi hyppyä jännitti kyllä sekä kuski että hevonen, ja molemmat tuijottelimme maagisia paaleja lähestymisessä - ja tietysti Torsten fiksuna poikana kielsi. Itsensä kasaaminen, horisonttiin tuijotus ja reippaasti yli :) 

Se on niin kiva kun autan poniani hyppäämällä täysillä mukana :))

Ruuvasin ponille hyppyjä varten kantahokit kiinni.

Vaan kerranpa (tai ehkä useammankin) otteeni lähestymisessä herpaantui, ja pääsin hyppelemään ihan itsekseni. Torsten kaahotti kohti autotietä, mutta kääntyi onneksi takaisinpäin laukaten seurahevosena olleen Inton luokse. Lähellä piti tilanne sisälsi siis kaikki tapaturman ainekset kasassa, etenkin kun ponnysen ohja roikkui vain korvan varassa ... Kauhulla ajattelin, miten kipeää tekisi astua ohjan päälle, kun suussa on niinkin kovaa rautaa kuin pelham ... Onneksi ponilla pysyi korvat hörössä ! ;) 

Tämän jälkeen vasta itsemme kasasimmekin. Välittömästi takaisin selkään ja esteen yli toisesta suunnasta, ilman ongelmia. Viimeisimmässä estetippumisessa me ei nimittäin hypätty kyseisen ratsastuksen aikana enää yhtään hyppyä, eikä muutkaan vuosien varrella sattuneet tippumiset ole koskaan ollut helppoja juttuja. Poni ei tykkää että hänet jätetään suorittamaan yksin ;) Torstenin sekä itseni itseluottamus on siis pikkiriikkisen kohonnut ! :) 

Tämän siitä saa, kun aina makaa kaulalla ...

Tässä vaiheessa en vielä uskonut jalkautuvani ...

Mutta totuus iski ja kirosanalitaniat soi päässä, miten saatan tehdä ponille näin ...

Toivotaan, ettei se vaan astu ohjiensa päälle - tai suuntaa autotielle ...

Kuvasarjaa katsoessa en voi käsittää, miten mulla on pää ja niska niinkin jumissa, kuin se nyt on? :D

Loppu hyvin kaikki hyvin, mua jopa vähän hymyilyttää tämä onnistuminen :))

Ne muutamat hassut kerrat kun Torsten tarjosi rakettilähtöä, sain hänet kuolaimen avulla pidettyä turvallisessa vauhdissa, ilman kovaa kiskomista, joka puolestaan yleensä johtaa epämiellyttäviin tilanteisiin ja Torstenin pään nousemiseen. Näillä näkymin jatketaan siis hyppäilyä tällä kuolaimella. On tosi sääli, ettei oma ratsastustaito riitä siihen, että normaalilla nivelellä pärjäisi hyppelöissä. On kuitenkin meidän molempien turvallisuuden kannalta parempi toimia hetki näin, ja kun joskus tähän hommaan jonkinlainen rutiini saadaan, tai poni ammattilaisen alle, voi mahdollisesti siirtyä takaisin pehmeämpään malliin. Ja tällä hetkellä sanoisin, että muutaman selvän puolipidätteen tekeminen pelhamilla on reilumpaa Torstenille, kuin jatkuvat pidätteet ilman vastausta nivelellä.

Täytyy tästä varmaan ryhtyä kyselemään, minkälaista kaakkua yleisömme toivoisi ... ;) Toivottavasti teidän ei tällä tavalla tarvitse kakkuja nautiskella, vaikkakin muutoin toivottelen teille oikein herkullista, (ja taas lyhyttä!!) alkavaa juhlaviikkoa :))