HIHS 2013

Niin se on taas täällä, ei talvi joka tuli aivan pyytämättä kuin varkain, vaan aina yhtä odotettu Helsinki International Horse Show. Neljä päivää laadukasta ratsastusta, jännitystä ja suuria  tunteita, Hokkun hauskoja lohkaisuja, tilin kevennystä expossa, sekä tietenkin ah niin ihanaa ruokaa huuhdeltuna kuplivalla.

(pepsikin kuplii ja pitsa maistuu ;) )

Henri Ruoste ja Vivace 8

Lauantain päivänäytös alkoi perinteisesti kansainvälisellä kouluratsastuksen kürin finaalilla. Luokan aloitti Henri Ruoste, ja oli todella, todella sääli, että aikatauluja oli muutettu - lipun mukaan ohjelma näytökseen alkaisi vasta kello kaksitoista, mutta luokka aloitettiin kuitenkin jo 11.50. Katsomosta  oli täytetty neljäsosa Henrin aloittaessa upean ratansa, eivätkä epäkohteliaat suomalaiset mitenkään voineet odottaa, että areenalla esiintyneet ratsukot saisivat vietyä ratansa loppuun, ennen kuin he massoittain valuivat paikoilleen. 

Linnea Grunn ja Niklas

Tämä oli nyt kolmas kerta, kun valitsimme näytökseksi lauantain päivänäytöksen. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun yhdenkään ratsukon kohdalla ei tullut mieleen muita kuin positiivisia ajatuksia. Hevoset olivat hienoja, ne näyttivät viihtyvän työssään ja ratsastajat antoivat niiden esiintyä. Luokan voittaneen Mikaela Lindhin rata oli virheettömyydessään kaunista katseltavaa, mutta oma sydän suli viimeisenä esiintyneelle, ruotsalaisen Mads Hendeliowitsin ratsastamalle Weihenstephanierelle. Hevonen oli niin täynnä intoa ja puhkua! Se selkeästi esiintyi yleisölle täydestä sydämestään :) Täytyy katsoa ratsukon suoritus oikein ajatukselle Yle Areenasta, missä kaikki kuvatut luokat näkyvät kolmenkymmenen päivän ajan. 

Eestistä tullut ratsukko, Dina Ellermann ja Lady's Akvarell

Voittajaratsukko, Mikaela Lindh ja Skovlunds M s Guapo

Stella Hagelstam ja Soraya II sijoittuivat kolmansiksi.

Ah, mikä hevonen! Ruotsalainen Mads Hendeliowits ja ratsu Weihenstephaner

Palkintojen jaossa ja kunniakierroksella hurraamista ei säästelty!

Esteluokkien alkaessa oli hyvä hetki poistua hetkeksi kiertämään - ehkä hieman normaalia suppeampaa? - expoaluetta. Ponit eivät laittaneet kertaakaan telepaattisia viestejä "Juuri noita nameja haluaisin niin kovasti", joten siltä osin päästiin varsin helpolla! Tyhjin käsin ei HIHSistä kuitenkaan koskaan pääse lähtemään, vaikka tämän vuoden tarjonta ei tajuntaa räjäyttänytkään, vaan mukaan tarttui elektrolyyttejä sekä Pikeurin blingbling kesäbomber - varsin tärkeitä ostoksia siis ;)

Sopivasti kerkesimme kuitenkin nähdä aikaratsastus-luokan voittajaradan. 

Kyllä Fintoton sponssaaman luokan kuuluikin voittaa liinakko hevonen, eikös? :)

UB Grand Prix luokan alkaessa istuin tiukasti paikallani eturivissä, näkemästäni suuresti nauttien. Hurjia esteitä, siistiä ratsastusta, hulppeita hevosia. Nopeita ratoja hevosten ehdoilla. Ratsastajat  auttoivat kauniisti ratsunsa vaikeista kohdista yli - ihan niinkuin hevoset toisinaan pelastivat ratsastajansa kiperissä paikoissa. Yhteistyötä parhaimmillaan, ei voi muuta sanoa!

Torstenin unelmaratsastaja :) 

Ah mikä hevonen!

Tämä Sheikin ratsastama hevonen oli ehdottomasti 

illan karismaattisimpia!

Kaikki ratsukot olivat tosi tyylikkäitä, kun varusteet olivat sävy sävyyn ratsastajilla ja ratsuilla :) 

Viimeisiin hetkiin asti mietin, josko olisi pitänyt ostaa liput myös iltanäytökseen, missä esiintyi tuttuun tapaan myös suomenhevosia, mutta sitten kisaväsymys voitti. Tottumattomalle käy raskaaksi paikallaan istuminen - kotisohvaa ei lasketa - joten tänä vuonna yksi näytös riittii tälle katsojalle!

Olipahan jälleen kerran hieno show. Sitä saa aina lisää intoa treenaamiseen, kun pääsee katsomaan hyvää ratsastamista. Niin koulu- kuin estepuolellekin; enpä nähnyt yhtään esteratsastajaa, kenellä ei olisi ollut polvet kiinni satulassa ... ;) Voi Torstenia, sille on kyllä nyt luvassa vähän korkeampaa koulua, ja esteetkin on nostettava - ainakin siihen kuuteenkymmeneen senttiin ;)

j.k Edellisenä vuotena kaduin kun en raahannut kameraa mukaan, tänä vuonna kadun kun sen raahasin ;) Mulla on varmaan viisisataa kuvaa joissa vastapäinen katsomo näkyy tarkkana ja se varsinainen kohde eli upea ratsukko hyppää sumussa. No, ensi vuonna viisaampana, äiti saa jatkossakin hoitaa hevosten kuvaamisen ;)