Lepopäivän ratoksi

Sävyt kohdallaan :)

Sateisen yön jälkeen valkenee kirkas ja lämmin aamu, joten on suorastaan pakko skipata vanha viisaus "ensin työt, sitten huvit" ja suunnata aurinkoisen aamupäivän viettoon tallille. Töihinhän kerkeää sitten myöhemminkin ...

Kauniin päivän kunniaksi (ja edessä olevan palkkatyörupeaman vuoksi) päätän pitää treenit mallia lyhyestä virsi kaunis ja tehdä Torstenilla muutaman hyvän hypyn kentällä, ja sen jälkeen suunnata mielenvirkistyslaukoille pellolle. Into puolestaan pääsisi rennolle ruskaretkelle kärryt perässään.

Nopeasti laskettuna tallireissu olisi hoidettu vajaassa kolmessa tunnissa ja kaikki osapuolet olisivat rentoja ja tyytyväisiä...

Miten sitä voikin olla niin väärässä?

No ihminen on erehtyväinen, hevosihminenkin ;)

"Lankkujen yli hyppääminen on tuttua hommaa jo ori ajoiltani, kun vietin osan päivästä lankkutarhassa ;)"

Hyvässä yhteishengessä pääsin Torstenin kanssa kentälle, fiksasin muutaman maahan kaivetun "esteen" ja kapusin satulaan. Ja sillä samalla hetkellä kun alkuverkkojen jälkeen lähestyin ensimmäistä estettä, poni juurtui kiinni kenttään. Tukevasti neljällä jalalla, kuin juoksuhiekkaan juuttuneena - paitsi silloin kun hoputin ja komensin sitä kohti puomikasaa - silloin se saattoi hellittää nelipistejuurtumistaan ja potkaista kiukkuisesti taaksepäin. Ponini mun teki ratsastajalleen selväksi ettei tänään hypätä helpon oloisesti, hyvällä sykkeellä yhtään mitään. Tunnin tahtojen taistelun jälkeen pääsin tilaan jossa loikkasimme hurjia 20 cm esteitä kohtuullisen tyynellä mielellä. Siihen oli hyvä (pakko) lopettaa, mutta kyllähän se oli nolouden huipentuma, että jouduin välillä jopa laskeutumaan ponin selästä, juoksemaan yhdessä sen kanssa  esteiden yli, koska yksin poni ei kyllä tehtäviä suorita. Nih, eih ja huoh.

"Varauduin siihen että kyseessä oli ainakin okseri, nih."

Koska jokainen ratsastuskerta pitää kuitenkin pyrkiä päättämään onnistumisen tunteeseen, aikatauluja uhmaten vein ponin vielä pois kentältä hyvän mielen laukoille pellolle. Siellä poni jo sitten hymyili. Hermosauhujen jälkeen kuskikin oli alistunut kohtaloonsa Torsten the Ponin omistajana ja saattoi alistuneena - jos ei hymyillä, niin ainakin lakata murjottamasta.

Päivän opetus Toopertin kanssa oli, että älä suunnittele ja kuvittele liikoja etukäteen. Ponilla saattaa olla omia suunnitelmia ja taatusti ainakin mielipiteitä eikä se epäröi torpedoida kuskin hyviäkin pläänejä jos ne ei ponille sovi  :)

"No varmasti en ala hymyilemään, vielä ;)"

Onneksi olin jättänyt päivän rentoiluhetken viimeiseksi. Mikäänhän ei ole parempaa kuin lähteä sunnuntaiajelulle fiksun ja filmaattisen suomenhevosen kanssa, kauniissa ilmassa ja eväät mukana.

Vai?

Jo valjastustilanne antoi hiukan esimakua siitä että meidän ruskaretki saattaisi muuttua tuskaretkeksi  ;)

Intolla oli hyvin muistissa edellisten päivien peltolaukkojen riemu ja samalla sykkeellä se aikoi hoitaa ajoreissunkin. Valjastamisen jälkeen seuraavana pulmana oli kärryihin pääseminen. Ajohenkilöstön olisi pitänyt koostua valiovoimisteljoista jotta kärryihin olisi kerennyt kunnialla. Koska näin ei ollut, lanattiin apukuskilla hiukan pihaa ennen kuin pääsimme hyvässä järjestyksessä poistumaan sille ihanalle ja rentouttavalle sunnuntaiajelulle.

Luonto pukeutuu ruskaan.

Pääsääntöisesti nautin Intolla ajamisesta, sillä se on ajaessa niin kevyt ja kuulolla että hyvin voisin pidellä käsissäni ohjia ja linnunpoikasia samaan aikaan. Tällä r(t)uskaretkellä käsissäni olisi ohjien lisäksi voinut olla pakastebroilerit ... Meno oli siis suurimmaksi osaksi melkoisen tunnotonta ohjilla makaavan satojen kilojen painon vuoksi. Törkeää toimintaa vanhalta ja viisaalta hevoselta :)

Ajolenkin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla lyhyt ja rento, mutta koska tallin ajomaastoissa ei pääse ajamaan varsinaista lenkkiä, vaan kotiinpäin täytyy kääntyä, jouduin ajamaan pidemmälle kuin jo kintuille mennyt aikatauluni antoi periksi, ennen kuin uskalsin lähteä kääntämään Innokasta kärryhevosta kotia kohti... Ja silloinkin oli pientä riskinottoa ilmassa, saisinko hevosen pidettyä käynnissä vai vetäisimmekö romurallia tallinpihalle saakka.

No ei onneksi vedetty, ja loppumatkasta Into jo antoi hieman periksi ja pääsin oikomaan puutuneita sormiani, verenkierto ei ole mitenkään yliarvostettu juttu ;)

"Kuitenkin tykkäsitte!"

Koska käyntilenkki päivän vireystasolla oli vaahtoavan touhukas, pääsi Setähevonen kokonaisvaltaiseen suihkuun, mikä taas tiesi aikataulujen lisävenymistä kuivatteluhetken verran, mutta tässä kohtaa aurinkoista sunnuntai-iltapäivää minulla oli kaksi hyvin itseensä tyytyväistä hevosta nauttimassa laidunvihreää. Ja toki kunnollinen  omistaja ymmärtää nauttia silloin kun hevoset ovat tyytyväisiä :)

Lopulta Inton kuivuttua, (onni on klipattu hevonen) pojat sai loimet niskaan ja siirtyivät tarhaan odottamaan kello neljän heiniä. Ja minä siirryin naapurikaupunkiin suoriutumaan sovituista töistäni - aika paljon myöhässä - ja joista kotiuduinkin *virkeänä ja pirteänä* heti puolen yön jälkeen...

Hiphei, eläköön hevosharrastus ja niin päin pois :)