Perheen kesken

Sunnuntain illallista ja maanantain macaronseja

Viime viikolla Torstenin työnteon hehkutuksen lomassa yritin lohkaista vitsiä, kun kerroin Torstenin nykyään hienosti kantavansa itse itsensä - ja että ratsastajan olisi syytä tehdä samoin. Otin ponin neuvosta vaarin, ja sunnuntaina alkanut kevyempi työskentelyjakso on varmasti ollut poikien mieleen :) Ohjelmassa on ollut maastokävelyjä ( = yrityksiä löytää tien pientareilta vihreää), irtojuoksua maneesissa ( = rapsuttelua ja laiskaa kävelyä ihmisen huitoessa hullun lailla ponien takana) ja kunnon harjauksia! Sunnuntaina Torsten teki kyllä myös aivotyöskentelyä, kun kasasimme sille yhden esteen hypättäväksi. Kauraämpäri toisella puolella oli sen verran houkutteleva, että ponnyhan loikki hienosti yli - kaikki ne kolme hyppyä, mitä pyysin ;) 

Vaan enpä tiedä yhtään hevosta, joka menisi satunnaisista kevyemmistä päivistä rikki. Päinvastoin, tiedän monta hevosta, joilla pettää joko fyysinen tai psyykkinen kunto, mikäli niitä runnotaan liian paljon. Nimim. ratsastaja, joka teki Torstenin nuoruudesta melkoisen työrupeaman. Onneksi nyt Torstenin vanhemmalla iällä ollaan otettu kiinni menetetyt tunnit maastoissa ja ponipäiviä viettäen. Rennommissa päivissä on paljon muitakin positiivisia puolia, ponin mielen ja lihaksiston palautumisen lisäksi. On aikaa rapsutella ja hieroa poikia paremmin, hoitaa varusteita - niin, ja viettää aikaa vaikka perheen tai ystävien kanssa!

Huomenna kuitenkin jatketaan veren maku suussa - vai miten sitä sanottiinkaan - kouluratsastustreenejä, molempien ponien kanssa :) Positiivisia ajatuksia harmaatakin harmaampaan ilmaan! :) 

P.s. Mikäli teiltä liikenee minuutti tai kaksi, ja vastustatte tai vähintäänkään ette ihannoi eläinkokeita biolääkkeiden ja toksikologian tutkimuksissa, löytyy täältä adressi kokeiden lopettamisen tueksi.