Klippaus (osa 1)

Pitkin syksyä on tietoisuus Torstenin  klippauksen tarpeellisuudesta  käynyt treeni treeniltä yhä selvemmäksi.
Elämä olisi niin paljon helpompaa jos kaikesta hikeen saakka  innostuvaa HotPonia  ei tarvitsisi kuivatella useamman rätin avulla pitkin iltaa, joka ikisen liikutuksen jälkeen. Ja se on kyllä jännä, koska oikeastihan Torstenilla on tosi siisti tuo sen oma hyljeturkkinsa, mutta jotenkin rennoilla maastoillakin hikeentyy? Aikaisempina vuosina ei ole ollenkaan tarvinnut tälläistä miettiä - sillä jos joskus on tullut hiki, on se kuivahtanut hyvin nopeasti. Ehkä se on alkanut tehdä oikein töitä ;)
No, joka tapauksessa hektisen viikon perjantai-illan huvina oli siis klipperin laulattaminen.

Huolellisia esivalmisteluja,huomatkaa Torstenin epäluuloinen ilme jo  nyt... (ja oma kuontalo tarttisi myös kipeästi kampaajaa... Ehkä jonain vuonna ;))

Suunnitelmissa oli siis tehdä perussiisti klippaus Torstenille, hyvässä hengessä, ilman että kenellekään asianosaiselle jää toimenpiteestä pysyviä traumoja tai terapian tarvetta ;)
(Klippaushan on lääketieteellinen toimenpide,siis jos kysytään Torstenilta, ja lääketieteellisiä toimenpiteitä kuuluu vastustaa...)
Ja jos extrabonuksena saisi jonkun kivan kuvan klipattua ponin kylkeen niin aina parempi. Kyllä sitten kelpaisi koreasti koristellulla silkoturkilla harrastaa ;)

Ja sainhan minä ! Ihan perussievän sydämen ! Tosin klipperiin jo toisen kerran tänä syksynä päätyneelle Innokkaalle, en kiireisen klippauksen tarpeessa olevalle Torstenille.

Kaikista huolellisista ennakkovalmisteluista,hyvästä sykkeestä ja isosta porkkanasäkistä huolimatta Torstenin klippaustulos oli hmmm... erilainen ...

Tussilla sitten piirrettiin (paintilla vahvistettu) sydän,ja siinäkin tuli hiki ;)
Oikeasti tuohon olisi voinut lyödä HK:n lihaleiman ...

Ja tämänkin nyrhäyksen aikaansaaminen vaati nopeita refleksejä ja piiiitkää pinnaa...
Torstenhan ei periaatteessa pure eikä potki, mutta se on erittäin taitava käyttämään 600 kg täsmäasetta, omaa kroppaansa, estääkseen ihmistä tekemästä sellaista mistä hän ei pidä ;) Jopa pumpuleiden korviin työntäminen aiheutti oikeasti harmaita hiuksia, kun ponin korviinkaan ei saa koskea - ellei aio rapsuttaa...

"Mä mikään skinhead ole,karvoistani en luovu,nih !"

"Mut olen kyl aika sievä korvahupussani ,enkö ;) Ja voisitteko puhua vähän kovempaa, kun täällä on niin hiljaista?"

Eli tälle pikaiselle klippauspostaukselle seuraa jatkoa.
Osa 2 ilmestyy jahka saan haettua  raggariponille sellaiset relaksantit että voin kaikille osapuolille turvallisesti suorittaa karvanpoiston :)

Onni on oma Into,sen kanssa kaikki on niin helppoa ja mukavaa. Ilmeisesti  myös Torstenin mielestä ;)