Tammaa en ostaisi. Ikinä. Olen työskennellyt vain muutaman kanssa, jotka olisivat voineet olla omiani. Yksi ylitse muiden, nöyrä ja hieno suomenhevostamma Helle, joka kuitenkin valitettavasti menehtyi ähkyyn. Vaikka tästä on jo monen monta vuotta, on tämä tamma ansainnut ehdottomasti paikan sydämessäni. Harhailinpas mä ohi aiheen...
No, sitten kun en tammaa haluaisi omistaa, ei jää paljoakaan vaihtoehtoja. Näin tempperamenttiselle ihmiselle ruuna on se ainoa oikea. Torsten, joka orina ostettiin, ruunattiin sitten kolmevuotis keväällä. Into on ruunattu jo paljon ennen meidän suhteen alkua, seitsemän vuotiaana.
Torstenin olen ostanut sen ollessa puolitoistavuotias. Vähän jukuri se on aina ollut, mutta haluttiin pitää se mahdollisimman pitkään orina, jotta orileima ja muutenkin semmoinen "äijämäisyys" näkyisi, eikä siitä tulisi mitään nössöä. Kun Torsten kääntyi kolme vuotiaaksi, ja kevät koitti, kävimme äidin kanssa taluttamassa pojan kahdestaan tarhaan ketjunaruilla ennen kouluun ja töihin menoa, ja illalla otimme sen sisälle, edelleen kahdestaan. Eräänä kauniina päivänä poni sitten poistui lankkutarhastaan, jonka jälkeen poika pääsi tarhaan vain, kun me istuimme tarhan ulkopuolella. Onneksi kevät oli sen verta pitkällä, että aurinko lämmitti jo jonkun verran istuskellessa ;) Pidettiin sitten parin viikon ajan muutaman tunnin kestävät ulkoilusessiot, ja poni seisoi koko tarhailun ajan meidän vieressä, kerjäten simaa ja korvapuusteja. (Tänäkin päivänä se muistaa aina vappuisin kerjätä simaa.) Laserleikkauksen jälkeen vihdoin alkoi helppo elämä!
Torstenin olen ostanut sen ollessa puolitoistavuotias. Vähän jukuri se on aina ollut, mutta haluttiin pitää se mahdollisimman pitkään orina, jotta orileima ja muutenkin semmoinen "äijämäisyys" näkyisi, eikä siitä tulisi mitään nössöä. Kun Torsten kääntyi kolme vuotiaaksi, ja kevät koitti, kävimme äidin kanssa taluttamassa pojan kahdestaan tarhaan ketjunaruilla ennen kouluun ja töihin menoa, ja illalla otimme sen sisälle, edelleen kahdestaan. Eräänä kauniina päivänä poni sitten poistui lankkutarhastaan, jonka jälkeen poika pääsi tarhaan vain, kun me istuimme tarhan ulkopuolella. Onneksi kevät oli sen verta pitkällä, että aurinko lämmitti jo jonkun verran istuskellessa ;) Pidettiin sitten parin viikon ajan muutaman tunnin kestävät ulkoilusessiot, ja poni seisoi koko tarhailun ajan meidän vieressä, kerjäten simaa ja korvapuusteja. (Tänäkin päivänä se muistaa aina vappuisin kerjätä simaa.) Laserleikkauksen jälkeen vihdoin alkoi helppo elämä!
Tai niinhän mä kuvittelin. Torsten on edelleen se sama jukuri. Vähän ruunamainen, ja on kyllä tosi kiltti kaikille hevosille ja ihmisille, mutta on se kyllä niiiiiin ORI. Ja tänään oli Orilla vaikea päivä. Mua se riepotteli tallin pihalla. Äitiltä se pääsi tallin käytävällä jopa irti, x 2. Taluttaessani poikaa maneesissa ennen Maken käsittelyä, se roikkui ketjunarun päässä välillä kahdella jalalla, pyöri mun ympäri ... No, ylläri, Make palautti ponin takaisin maan pinnalle. Ja poni meni hienosti <3 Hyvin pian se kuitenkin palautui jälleen oriksi, ja jo iltapäivällä se taas riepotteli mua pitkin tallia. Vitsi mikä possu!! Pitää ehkä laittaa Viikkiin valituskirje epäonnistuneesta ruunauksesta ;)
Into puolestaan oli yhtä lempeä kuin aina. Se sai mennä puomijumppaa kentällä, ja paljon laukkaa. Reippaasti, eteen alas, ja sitten vähän kootummin. Se ei tosin onnistunut tänään aivan yhtä hyvin kuin aiemmin viikolla, mutta ihan jees. Alla kuvia tästä päivästä, hauskaa kun nurmikko on vielä ihan vihreää :)
Rasittava on. Torsten. Välillä. Oripäivinä ;)
VastaaPoistaEi mikään tätihevonen. Todellakaan. Onneksi se ei olekaan mun vastuulla ;)
Mutta niin tai näin, HevosMiesten kanssa toimi "oripäivänäkin" hienosti.
(ps. se pääsi karkuun kerran,toisella kerralla kun mokoma oli syöksymässä vesarista karsinaan,olin hereillä. Nih. (mutta kerrassakin on kerta liikaa) )
Jillan pitää päivittää karsinan nimikyltti ja Hippokselle uusi nimi (ja sukupuoli) Torsten The Hot Paniini, sukupuoli Ori :)
VastaaPoistaOnneksi ei sattunut mitään noissa oripullisteluissa, on se niin vahva, että jos lähtee niin luultavasti ennemmin jää seinään reikä kuin poni pysähtyy...
Näinpä näin. Sanoinkin kotiin päästyäni, että olipas Oripäivät... Ihan ponin oma suunnittelemat ja toteuttamat :D
VastaaPoistaTuo tietojen päivitys voisi olla ihan asiaa.
Tällä hetkellä kyllä toivoisin, että voisin tehdä Torstenit, ja kadota täältä kauppakamarin tiloista vaikka pyörimään stockalle, jättäen vain reiän seinään!
Mares are from Venus, Stallions are from Mars but Geldings are made in Heaven!
VastaaPoistaMinä poistun kohta niin, että kalenteriin jää reikä! Marraskuu ei kuulu suosikkeihini.
Ihana tuo ensimmäinen, ja niin totta!
PoistaKohta ollaan jo hei joulukuussa, se on kiva kuukaus! :)
Hienossa kunnossa molemmat hevosesi,miten treenaat niitä?
VastaaPoistaEivät melkein muistuta suomenhevosia,ovat niin lihaksikkaita,muhkeita ja ratsumaisia.
Voi kiitoksia, joskin, se ei ole todellakaan tarkoitus! Nykypäivänä suokkien ratsujalostus on mennyt vähän mettään, kun niin moni suokki näyttää solakoilta, huono liikkeisiltä puoliverisiltä. Ehkä pitäisi sekoittaa ratsulinjaan vähän työhevosta ja ravuria...
PoistaInto on juossut seitsemän vuotiaaksi asti, jonka jälkeen on aloittanut ratsun uran. Ja silloin se oli kyllä kovin hoikka! Nyt viimeisten vuosien aikana sen lihaskunto on vähän vaihdellut, sairaslomista riippuen. Tietenkään sille ei enää saa ihan sellaista lihaskuntoa kuin sillä oli joitain vuosia sitten, kun ikä painaa jo mittarissa. Mutta myönnän itsekin, että sen rintafileet on aika päheet ;)
Ruokinta on tosi tärkeä liikutuksen lisäksi. Siitä löytyy erillinen postaus, karkkipäivä-nimellä. Intoa ratsastan nykyään vain pari-kolme krt vko, ja se on aina perusjumppaa. Väistöjä, siirtymisiä, venyttelyä. Muodon vaihtelu on tosi tärkeää. Sitten herra maastoilee vähintään kerran viikossa, kaikissa askellajeissa vaihtelevissa maastoissa, ja kerran viikossa riehuu myös maneesissa irti. Sitten mun äiti ratsastaa 1-2 krt vko myös sileällä, ja aina miten kerkeän, ohjas-ajan ja kärryttelen myös. Ei mitään kovin rankkaa siis! :)
Torstenin liikutukset mennään aika pitkälle sen pään mukaan. Kolme päivää sileätyöskentelyä maneesissa on max putkeen, joten poika myös maastoilee, hyppää (hyvin pieniä), juoksee Inton kanssa vapaana maneesissa, ja on ohjasajossa. Sileätyöskentely on aika samaa kuin jo yllä kirjoitin. Ratsastan "maksimaalisesti", eli venytykset ja kokoamiset, askeleen lyhennykset ja pidennykset, väistöt. En siis välttämättä kokoa ja lyhennä aina tappiin, mutta ihan aina kaulan ja selän venytykset ratsastan niin alas/sivulle kuin tuntuu hyvälle, ja joskus vähän enemmänkin ;)
Saikohan tästä mitään selvää? :D pitäisi ehkä tehdä kokonaan oma postaus tästä...