It is so simple - its just not that easy
Ratsastaminen. Yksi maailman vaikeimmista harrastuksista. Niin monta liikkuvaa osaa, niin paljon huomioitavaa. Koskaan et ole valmis. Aina voit olla parempi.
Vaikea hevonen on yksi lajin haastavimmista asioista. Ja niitä vaikeita ratsuja - niitähän riittää ! Omasta mielestäni itseltänikin sellainen löytyy ;) Tiedän myös, etten ole ainoa joka on joskus sanonut omaa hevostaan vaikeaksi ratsastettavaksi. Tänään olen pohtinut, että missä kulkee rajat; milloin hevonen esiintyy - ja milloin se kuskaa. Miten hento tuo raja kahden täysin eri asian välillä onkaan. Yritin iltapäivän treenissä rikkoa omia rajojamme, ja antaa Torstenin esiintyä. Muutamia askeleita kerrallaan, sitten piti taas vaikuttaa - ennen kuin Torsten olisi ollut askeleen edellä.
Saimme aikaiseksi hyviä pätkiä, vaikka treeniolosuhteet oli mitä oli. Torsten tuntui töiden jälkeen kaikkensa antaneelta. Sophia Backlund kirjoitti blogissaan hetki sitten, miten jokaisen hevosen kuuluisi tuntea olevansa maailman paras. Aika harva ratsu sitä lopulta on, mutta ei sillä ole merkitystä. Ei hevonen sitä tiedä. Ratsastajan taitojen puutteita ei kuuluisi vyöryttää hevosen taakaksi. Vastuu ongelmien kantamisesta kuuluisi aina ratsastajalle.
Grant on ensimmäisellä valmennustunnillamme sanonut, että Torstenia kuuluisi ratsastaa ajatuksella, että istuisi GP hevosen selässä. Antaa sen loistaa. Ehkä kaikkia hevosia tulisi ratsastaa samalla idealla?
Toivottavasti Torsten saisi jonain päivänä treenin päätyttyä tuntea olonsa GP tason hevoseksi, suoraan maailman huipulta. Mielellään jo huomenna, rennon keventelyn jälkeen. Se on vain ratsastajasta kiinni. Ihan niinkuin sekin, kuinka vaikea ratsusi on. Yksikään hevonen ei varmasti ole helppo - mutta lähes jokainen toimii kevyillä avuilla, selkeän ratsastajan alla. Ratsuna, joka saa esiintyä ja loistaa - olla maailman paras.
Ratsastaminen. Yksi maailman vaikeimmista harrastuksista. Niin monta liikkuvaa osaa, niin paljon huomioitavaa. Koskaan et ole valmis. Aina voit olla parempi.
Vaikea hevonen on yksi lajin haastavimmista asioista. Ja niitä vaikeita ratsuja - niitähän riittää ! Omasta mielestäni itseltänikin sellainen löytyy ;) Tiedän myös, etten ole ainoa joka on joskus sanonut omaa hevostaan vaikeaksi ratsastettavaksi. Tänään olen pohtinut, että missä kulkee rajat; milloin hevonen esiintyy - ja milloin se kuskaa. Miten hento tuo raja kahden täysin eri asian välillä onkaan. Yritin iltapäivän treenissä rikkoa omia rajojamme, ja antaa Torstenin esiintyä. Muutamia askeleita kerrallaan, sitten piti taas vaikuttaa - ennen kuin Torsten olisi ollut askeleen edellä.
Saimme aikaiseksi hyviä pätkiä, vaikka treeniolosuhteet oli mitä oli. Torsten tuntui töiden jälkeen kaikkensa antaneelta. Sophia Backlund kirjoitti blogissaan hetki sitten, miten jokaisen hevosen kuuluisi tuntea olevansa maailman paras. Aika harva ratsu sitä lopulta on, mutta ei sillä ole merkitystä. Ei hevonen sitä tiedä. Ratsastajan taitojen puutteita ei kuuluisi vyöryttää hevosen taakaksi. Vastuu ongelmien kantamisesta kuuluisi aina ratsastajalle.
Grant on ensimmäisellä valmennustunnillamme sanonut, että Torstenia kuuluisi ratsastaa ajatuksella, että istuisi GP hevosen selässä. Antaa sen loistaa. Ehkä kaikkia hevosia tulisi ratsastaa samalla idealla?
Blogzilla ilmoittautuu; tänään ei edes vahva meikki pelastanut bloggaajan kasvoja ;) Aaveen.net blogin Minttu oli kirjoittanut hauskan postauksen blogzilloista - täytyy myöntää, että vaikka toivottavasti koskaan en tule olemaan bridezilla, niin blogzilla kyllä osuu ja uppoaa ;)
Toivottavasti Torsten saisi jonain päivänä treenin päätyttyä tuntea olonsa GP tason hevoseksi, suoraan maailman huipulta. Mielellään jo huomenna, rennon keventelyn jälkeen. Se on vain ratsastajasta kiinni. Ihan niinkuin sekin, kuinka vaikea ratsusi on. Yksikään hevonen ei varmasti ole helppo - mutta lähes jokainen toimii kevyillä avuilla, selkeän ratsastajan alla. Ratsuna, joka saa esiintyä ja loistaa - olla maailman paras.
Heh! Minun hevoseni on saanut kuulla varsasta saakka, että se on maailman paras :) Välillä olen tosin joutunut vihjaamaan, että sen tittelin eteen pitäisi joskus tehdäkin jotain... ja totta on tuokin, ratsastus on niin vaikea laji ja miten sitä voikaan leijua tai kulkea ihan pohjamudissa koko päivän, sen mukaan miten ratsastus sujuu, sillä tärkeällä hevosella.
VastaaPoistaOnnekas hevonen sinulla :) Into oli myös aina kaikkein paras, Torsten puolestaan ei ole saanut mahdollisuutta olla paras, sen kohdalla olen aina jotenkin paljon tiukempi ja tyytymätön. Hevosharrastus on kyllä totaalisen kokonaisvaltainen laji - se on mielessä myös silloin, kun tallilla ei ole :)
PoistaMeillä meni eilen niin monen pöllöpäivän jälkeen hommat niin täydellisesti putkeen (ohjasajoa ja ratsastusta sekaisin), etten edes ehtinyt tajuamaan! Kirjaimellisesti leijuin viiden ruuhkan läpi ruokaostoksille eikä mikään tai kukaan voinut aiheuttaa häiriötä tai ongelmaa koko iltana. B) Koko homman ajatus on ollut saada itsetuntoa nostettua hevoselle, jotta se jonain päivänä loistaisi muuallakin kuin heinälaarilla... ;) Välähdyksiä on nähty aina silloin tällöin. Niitä lisää!
VastaaPoistaSuuria tunteitahan tämä laji antaa. Tasaista, tylsää keskitietä ei oikeastaan ole. Kun menee hyvin, niin pudotus arkeen tulee usein korkealta ja kovaa. Siksi ehkä jopa pidän tästä.
Ihanaa, noi fiilikset on just niitä parhaita! :) Niillä elää pitkään ;)
PoistaUudet suitset! ;) Mun mielestä tosin ne edelliset kävi myös hirvittävän hyvin! :)
VastaaPoistaJoo, onpas sulla tarkat silmät :) Hööksin käynnillä viime vkolla oli pakko napata -50 alen suitset mukaan - vaikka ei Torstenilla varsinaista tarvetta uusille ollut. Toisaalta nämä ei istu ihan niin hyvin kuin pitäisi, joten saas nähdä, onko nämä pysyvään käyttöön. Kisoihin ne ei joka tapauksessa sovi, kun ovat satulan kanssa eri väriset!
PoistaOnpas tyylikkäät uudet suitset Torstenilla! Teillä näyttää olevan sopivasti lunta peltotreeniin, meillä on jo liikaa, jos ei saada ketään linkoamaan pellolle rataa, on hankitreenit meiltä ohi. Sääli koska hankiratsastus on parasta treeniä niin ratsuilla kuin ravureilla ja Torstenista näkee että se on treenannut, hienot muskelit sillä.
VastaaPoistaKiitos, minäkin tykkään niistä :) Nyt oli tullut just hyvin lunta, tosin tilsoja kyllä riitti, kun asteet oli nollan tuntumassa. Hankitreeni on kyllä ihan parasta liikuntaa! Toivottavasti saatte vielä jonkun rataa linkoamaan :)
PoistaEdelleenkö menette vanhalla satulalla?
VastaaPoistaJoo, valitettavasti. Kerran tai kaksi vkossa ratsastan sillä, muuten menen ilman. Satula ei akuutisti ota kiinni mistään, mutta toki liikkuu paremmin ilman. Vielä ei ole kuultu mittatilauksesta mitään :)
PoistaWau, kauniita kuvia ja tosi tasapainoisen ja herkän näköistä meininkiä!
VastaaPoistaHyviä ajatuksia ja olen samaa mieltä. Jos hevosen ahdistaa kuoreensa ja syö siltä itseluottamuksen, eihän se näytä miltään. Tietenkin silloin tällöin on vaadittava epämukaviakin asioita, mutta palkinto pitää aina saada (oli se sitten vapaat ohjat tai täysiä laukkaa pitkin maneesia). En tiedä oonko ihan väärässä, mutta mulla on sellainen fiilis, että silloin hevonenkin saisi "itseluottamusta", kun hankalastakin jutusta selvitään voittajana. Aku esim. stressaantuu piaffin alkeiden treenaamisesta, mutta aina hyvän pätkän ja kiitosten jälkeen puhkuu intoa ja tyytyväisyyttä. Se on myös niin mainio, kun nyt ollaan saatu sille lisää voimaa, se rakastaa yli kaiken keskiraveja! Siitä oikein huokuu into ja halu painella täysiä ja näyttävästi. On ihanaa tuntea, kuinka hevonenkin nauttii ja innostuu. :)
Kiitos Ira! Torsten tuntui yllättävän hyvältä ratsastaa, vaikka edellisiltana ratsastelin vain kevysti, raippa poikittain käsissä. Ehkä se oli juuri se syy hyvälle treenille ;) Kauheasti korkeampaa muotoa ei tuolla pellolla oikein voi pyytää, kun T tarvitsee kaulaansa tasapainon säilyttämiseen paikoittain epätasaisella pohjalla.
PoistaTuo kuoreensa vetäytyminen ja itseluottamuksen syöminen, se on kyllä kamalinta mitä ratsastaja voi ratsulleen tehdä :( Ja silti välillä tulee oltua aivan liian tyytymätön, vaikka oikeasti hevonen tekee juuri sen, mitä ratsastaja pyytää - ei yhtään ylimääräistä.
Piaffe-treeni on hauskaa, vaikkei sitä nyt hetkeen ole tullut tehtyä. Se on niin palkitsevaa työtä, kun siinä näkee eron hevosessa niin selkeästi! Yhtä vuolaita kehuja ei ole tullut vielä annettua juuri missään tehtävässä - vaikka kaikkihan ne ovat samanarvoisia hevosen mielestä :)
Kiitos hyvästä kommentistasi ja kivoja treenejä teille :)
Älä luovu satulastasi ennen kuin sulla on parempi tilalla ja suhtaudu kriittisesti kaikkiin satuansovittajien puheisiin. Eihän sun satulassa ole mitään sellaista vikaa joka hevosta haittaisi, ei kai se voisi noin kulkea jos satula sitä häiritsisi ja kait sen selkä kipeytyisi jos satula sitä häiritsisi?
VastaaPoistaHienoja kuvia, kivat suitset ja hyvää pohdintaa, mutta mihin tuo blogzilla linkki on tai pitäisi olla?
Tiedätkö, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Meidän satulaa saisi toppauksella korjattua suoraksi, mutta selkärangantilan muuttaminen on jo haastavampi juttu. Sillä nyt kuitenkin mennään, ennen kuin parempia vaihtoehtoja tulee vastaan. Satulansovittajien kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei tule vain ostettua sitä "muoti-satulaa", koska "se sopii kaikille". Esim D1 tai nyt tuntuu olevan Amerigot kovassa tyrkyssä ... Ja juuri sellaisesta mekin odotamme tietoa ;)
PoistaKiitos paljon kommentistasi ja huomiosta, nyt blogzillassa pitäisi olla oikea linkki! :))
Tykkään näistä sinun kuvista ja kysyn oletko tekemässä blogitallin kuvankäsittelyhaastetta koska mua kiinnostaisi millä saat kuvista niin luonnollisen näköisiä, mutta sumuisia taustalta.
VastaaPoistaKiva että tykkäät! En kuitenkaan ole tekemässä sitä haastetta - näitä kuvia kun ei juuri muokkailla. Käytössä on koneen oma kuvanselausohjelma, jolla saatetaan laittaa vähän kontrastia ja suoristaa kuvaa; mitään muuta näille kuville ei tehdä. (Paitsi tässä postauksessa tuo kasvojen blurraus, mutta se oli ihan teidän lukijoiden silmiä ajatellen suoritettu muokkaus ;))
PoistaKiva postaus ja tosi hienoja kuvia taas kerran :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMinun silmiini tuo meno näyttää noissa kuvissa oikein tasapainoiselta ja hyvältä, rennoltakin.
VastaaPoistaSe hevostaan vihaa joka kehujaan säästää vai miten se nyt oli :D
Mukavaa viikonjatkoa teillekin ja terkkuja sinne kameran toiselle puolelle.
Kiitti Eira, kyllä siellä ihan hyviä pätkiä oli :)
PoistaTämä oli oikein ajankohtainen postaus tämänpäiväisen ratsastustunnin jälkeen luettuna. Aloitin hetki sitten ratsastuksen yli kymmenen vuoden (ratsastuskoulu)tauon jälkeen. Maastossa on siis tullut köpöteltyä, ei muuta. Sen olen nyt huomannut, että minä ainakin pyrin antamaan mahdollisimman kevyitä apuja ja sitten säälittää ne hepparaukat, kun käsketään potkia niitä kunnolla, että saa vähän liikettä niihin. No, sellaista se varmaan on useimmilla ratsastuskouluilla.. Ja tänään ainakin oli niin monta liikkuvaa osaa, että minulla ainakin meni pasmat aivan sekaisin. :D Koeta siinä nyt sitten tehdä kaikki asiat samaan aikaan, huhhuh. Ehkä olen vain liian vanhana jatkanut opettelua. ;D Mutta koin myös ylpeyden hetken, sain laiskasta hevosesta sopivan vauhdikkaan ilman suurempaa potkimista! :)
VastaaPoistaKiitos, hyvä kuulla! :) Ratsastuskouluissa on puolensa ja puolensa. Toisaalta, kyllä samankaltaisia opettajia näkee vielä yksityistenkin hevosten tunteja pitämässä. Kyllä minä menisin ratsastuskouluun vaikka heti, etenkin estetunneille, mutta toisaalta ne rahat pistää sitten kuitenkin aina siihen omaan hevoseen.
PoistaMutta niinhän se menee, ei jatkuva rummutus tai vetäminen paranna hevosen ratsastettavuutta. Herkillä avuilla puolestaan saa herkkiä hevosia :)
Hei, minä olen saanut tuon samaisen ohjeen vuokrahevosen omistajalta (joka oli saanut ohjeen valmentajaltaan). Että ratsasta kuin olisit GP radalla :D ja mulla se ajatus toimii. Tahdon mennä mykkyrään ja alkaa pipertään ja siitähä ei tuu mitään vaan pitää välillä ajatella isosti ja kokonaisuutta, eikä liikaa joka kerta keskittyä siihen mitä ei osaa vaan koota ne palikat mitä osaa ja kun on hyvä hetki lisätä taas pikkuisen yhtä palaa.. :) -Emmy-
VastaaPoistaTodela hyvä ohje, kiitos siitä! Minulla on ihan samaa ongelmaa ratsastaessa, kyyristelen kuin mikäkin kun yritän näyttää mahd pieneltä ja olla mahd huomaamaton :D
PoistaMikä tämän sun blogin leveys on?:-)
VastaaPoistaJos osasin katsoa oikein, se on 1000 pikseliä .....?
PoistaOnko Torsten todella poni vai sanotko sitä vain poniksi? Minun silmääni se näyttää noin 155-160 cm korkealta.
VastaaPoistaEi, kyllä se on hevonen. Kaksivuotiaana mitattu 153 cm, mutta on se siitä kasvanut - vaikka en usko, että paljoa yli 155 cm. Olisikin toi hauskaa mittauttaa Torsten vielä aikuisiällä :)
PoistaTorsti vaan on kauneimmillaan talvisäässä, silloin koko upea olemus oikein "loistaa", niin upeasti menette ja olette vain kertakaikkiaan hieno pari <3
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi <3
Poista