perjantai 20. helmikuuta 2015

Mistä kaikki alkoi

Kun perheessä harrastetaan hevosia, on hyvin luonnollista, että tätä mahdollisuutta tarjotaan myös perheen pienimmille. Että joko harrastat tätä tai et harrasta mitään ;) Ei sentään. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa ei, ehkä ... ;)

Menossa mukana pienestä pitäen. Elokuu -91.

Vuoden ikäisenä tositoimissa :)

Vuoden -92 Tapaninlaukat.

Sitä voi miettiä, että mistä kaikki ideat kumpuaakaan ;) Kahvihetki sipoolaiseen tyyliin!

Kahden vuoden ikäisenä. Hevoset on vaan parasta :)

Vähän liian iso kypärä, mutta ei se menoa haittaa.

Into oli ensimmäinen hevoseni, mutta tämä vuotias oripoika oli ensimmäinen ponini! 

Jäppinen oli oiva ruusukehai :)

Vähän vanhempina saimme ratsastaa itsenäisesti shetlanninponikaksikko Pillillä ja Pullalla. Syysloma -99.

Siihen aikaan kuljettiin heppavaatteet päällä joka paikassa, varmuuden vuoksi ;)

Serkukset vauhdissa kesällä -00.

Myös mahtavat tukkajumala suomenhevoset toimivat lastenratsuina :)

Issikkatamma Kia oli ensimmäinen ratsu, jolla sain maastoilla itsekseni. Vanhempi rouva oli kovin varma ja huomaavainen - paitsi silloin, kun se halusi kotiin. Sitten mentiin kovaa :D Lenkeillä oli usein mukana myös koira Saku.

'
Nämä kaksi kuvaa on otettu tismalleen 14 vuotta sitten. 20.2.2001. Useampi ratsu päivässä oli ihan normaalia siihen aikaan ;)

Jos nyt aloittaisin ratsastuksen, hakeutuisin ratsastuskouluun. Helpommalla pääsee kun ei tarvitse kaikkea opetella itse ;) Ei sentään. Mihinkään en näitä muistoja pois vaihtaisi :) Valokuvia on nykyään jäljellä kovin vähän verrattuna aikaan, jolloin en vielä leikkinyt toimittajaa ja leikellyt kaikkia kuvia koristamaan lehteni sivuja. Puhutaan siitä joskus lisää ...


Miten sinä olet aloittanut hevosharrastuksesi? Kerro se meille postauksen muodossa ja voita liput Helsinki Horse Fair tapahtumaan! Lisää infoa voit käydä lukemassa täältä. 

30 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika sentään! Kyllä tämä oli melkoinen nostalgia trippi! Kyllä meillä oli hasukaa, toivottavasti myös sinulla ja siskollasi on hienoja muistoja, vaikka tuollainen taapero tuskin muistaa ratsastaneensa uljaalla mustalla oriilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan parhaat lapsuusmuistot on kaikki järestään tapahtuneet teillä! Iso kiitos niistä :)

      Poista
    2. J oli kyllä mieletön, upea Orhi!

      Poista
    3. Ihania vanhoja kuvia ja tuttuja heppoja monikin :) Minna

      Poista
    4. Minna eikös, aivan huippuja!

      Poista
  2. Ihana postaus! Aivan ihanat nuo pilli ja pulla -kuvat kuten myös tukkajumalasuokit!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihania kuvia! :) Hitsi, tää postaus olis aivan ihana tehdä itsekin mutta just nyt on kaikki albumit pakattu syvälle muuttolaatikoihin ja päästään viikonloppuna muuttamaan joten tulee vähän kiire... :D

    Ihana kun sulla on ollut noin hyvät mahikset harrastaa pienestä asti. :) Mä olin pesunkestävä heppatyttö siitä asti kun opin puhumaan vaikka vanhempia ei oo koskaan hevoset kiinnostaneet. Onneksi sain kuitenkin aloittaa tämän ihanan kamalan harrastuksen vaikka vanhemmat eivät sitä kovin innoissaan kyllä tukeneet. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eikös tuoaiset muutot ole lähes ainoita tilanteita kun tällaisia aarteita rupeaa sitten selaamaan ... :D

      Joo, ei mulla ole mitään valittamista, tiedän kyllä olevani etuoikeutettu kun lapsena on tällaisten hevosten kanssa saanut puuhata :) Ihana kamala harrastus tämä tosissaan onkin! Välillä sujuu - ja välillä ei :D Onneksi sun vanhemmat uskoivat heppaharrastuksen iloihin vaikkeivät sitä itse harrastakaan :)

      Poista
  4. Ihan huippu lapsuus sulla ollut!!

    VastaaPoista
  5. Vuosikymmenet vierivät, mutta jotkut asiat eivät koskaan muutu. Onneksi. Upeita ihmisiä ja upeita hevosia on vuosiin mahtunut. Aika kiitollinen saa olla.

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia Jilla!

    VastaaPoista
  7. Voi Pilli ja Pulla :D :D Tulipas hyvä mieli näistä kuvista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä oli kyllä sellainen parivaljakko ettei mitään rajaa! :D Aivan ihania tammoja.

      Poista
  8. Hahah voi että! :D Oot kyllä ollut aivan saman näköinen pienenäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah Kaktu, toi oli jotain mitä en olisi halunnut kuulla ;D

      Poista
  9. Ihana kirjoitus. Minulla itsellä kaksi lasta 5v tyttö ja 7v poika ja kun palasin hevostelun pariin olen tarjonnut niillekin mahdollisuutta. Jännä nähdä innostuuko enemmänki, tällä hetkellä se on vaihtelevaa ja heillä on ollut oma vuokraponikin, mutta se nyt jäi kun saadaa isompi kaveri osaksi meidän arkea. Välillä käydää kuitenkin poneilee ja varmasti pääsee enemmän kun itse pyytävät. Nyt on vähän vaihe että lapet alkaisi itse sitä pyytää että pääseekö mukaan yms. Sehän ei ole aina 100% varmaa että se laji "periytyisi" ja olen yrittänyt ajatella myös että niinkin voi käydä ettei meistä tulekaan koskaa hevostelevaa perhettä, mutta mutsi ratsastaa siitä huolimatta :D p.s ponin hoito lasten kanssa yhdessä on kuitenkin aika parasta mitä heidän kanssa voi tehdä yhdessä. Emmy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se vähän on, kaikki ei pidä kaikesta. Sisareni harrasti ratsastusta lähes yhtä paljon kuin minäkin vielä ala-asteella, mutta nykyään käy tallilla muutaman kerran vuodessa. Toisinaan se tuntuu kovin järkevältä ratkaisulta ;) Mutta joo, kyllä tämä(kin) harrastus on ollut kahta kivempaa, jos mukana on myös muuta perhettä.

      Poista
    2. Laji on kuitenkin vie niin paljon aikaa/rahaa että kyllä siinä jonkilainen tuki/hyväksyntä sille muulta perheeltä on oltava tai ei siitä muuten tule mitään. Itse kun muutoksia (lue:lisään hevostelua) teen harrastukseen niin todella haluan että se on perhettä yhdistävä tai ei ainakaan erottava tekjiä. Perhe ei kuitenkaan saa mennä lajin edelle kun perheen on perustanut (mies nauraakin että et hevostellut aktiivisesti kun tavattiin että ei kuulunut pakettiin silloin :D ). Hyvin on saatu asiat neuvoteltua ja mieheni kyllä myös tietää että laji on semmoinen henki reikä mulle että parempi tukea sitä :) Meidän perheen oma hevonen aika ei ole nyt, enkä tiedä onko sitä koskaan. Mieheni kyllä on sanonut että joskus se voi olla, mutten tiedä olenko koskaan valmis niin paljon luopumaan perheen yhteisestä ajasta mitä se vaatisi, sillä me tehdään erittäin paljon asioita yhdessä. Ellei sitten meistä tulekin hevosteleva perhe ;). Meille sopiva tapava on tämä vuokraaminen ja onnekas olenkin että olen saanut niin huipun vuokra hevosen joka on kuin puoleksi oma. Se aika on sitten eri kun murut on vielä isompia, että hilluttanko tallissa yhdessä teinitytön kanssa vai onko kaikilla omat menot ja lajit. Mutta lapset jos joskus alkaa haluta omaa hevosta/ponia niin senhän ne saa varmasti :D Emmy

      Poista
  10. Ootte näköjään tuossa yhdessä kuvassa porvoossa? Itse asun täällä :D
    http://pienipyoreaponi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosin siellä käytiin vain visiitillä ihailemassa vanhaa kaupunkia, lapsuus asuttiin aika pitkälle espoossa :)

      Poista
  11. Oi kuinka ihania kuvia, ihanaa nostalgiaa. Voi kun omakin tytär olisi hevoseläimistä kiinnostunut, mutta ei. Saanut ilmeisesti yliannostuksen, kun niitä aina ollut kotona =/. On tää sun blogis vaan upea, vaikken usein kommentoikkaan niin lukemassa on käytävä ;)
    Ps. Terkkuja äitilles :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellinen nostalgialataus :) Ehkäpä teidänkin nuori neiti vielä innostuu kun vanhemmaksi tulee!

      Minä välitän terkut eteenpäin ;)

      Poista
  12. Todella kiva postaus ja ihania kuvia : D!

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia. :) Tosi nostalgisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä näitä selatessa muutama nauru naurettiin, vanhat kuvat on aina vaan kivoja muistoja :)

      Poista