Ripaus elämästä

Kulunut viikko on sisältänyt haastavia työpäiviä. Ja syyslomaa. Ihana, kauan kaivattu, kahden päivän loma. Eilen vapaata vietettiin kaupungilla. Ja tuhlattiin törkykalliiseen takkiin. Ja laukkuun. Ostosterapia tekee hyvää sekin, kerran pari vuodessa. Tänään illalla lähdemme porukalla juhlistamaan ystävän syntymäpäivää kivaan ravintolaan. Huomenna vietetään elokuvailtaa teatterissa, sunnuntaina olisi tarkoituksena ihailla Lintsin valoloistoa. Joka päivälle riittää ohjelmaa. 

Torsten on tehnyt tällä viikolla monipuolisesti töitä. Puomijumppaa, maastoilua, ohjasajoa. Kaikki on toiminut hyvin, mutta vähän olen miettinyt, josko kauroja pitäisi nostaa kesän jäljiltä. Toisaalta, mitä viileämmäksi ilmat muuttuvat, sitä energisemmäksi ponny muuttuu. On jännä, miten osa hevosista on niin erilaisia kesällä ja talvella, ja miten toisiin vuodenajat eivät vaikuta mitenkään. 

Torsten ja russiponi tulevat hyvin toimeen. Olemme roudanneet tarhaan isoja pajun runkoja kaluttavaksi, ja toki kaksikolla on myös pallot leikkikaluina. Torsten on levollisempi - ja niin myös minä, nyt uuden kaverin tultua kuvioihin. Olen jopa toivottanut poneille hauskaa loppuiltaa, niiden jäädessä tarhaan chillaamaan. Sitä on tullut vuosien mittaan toivoteltua pojille paljon, etenkin viikonloppuisin. Ajatusleikkinä oli, minkälaiset bileet Into ja Torsten milloinkin piti, meidän kadottua näkyvistä :) Pikkuhiljaa toivotus on tullut takaisin, eikä se kuulosta vain tyhjältä sananhelinältä. 

Elämä kuljettaa mukanaan, väkisinkin. Loppuvuoden tapahtumarikas kalenteri pitää mielenkiinnon yllä, työt kiireisenä, ystävät nauravaisena, perhe rakastettuna, hevonen kokonaisena. 

Ja silti kokonaisuus ei ole sama. Jotain puuttuu. Ripaus viisautta, iloa, rakkautta, naurua.

Ripaus elämästä, jonka Into toi elämäämme monta vuotta sitten - ja jonka tuo rakas hevonen vei myös mukanaan. 

Tänään perjantaina, haluaisin toivottaa sinulle, Into, ihanaa perjantaita. Just like the old days. Olet ajatuksissani <3