Jälleen valmentautumassa

Otsikossa huomattavissa pientä ironiaa - ei meillä turhan usein valmentajia vaivata ;)

Kun viime viikolla selvisi, että tallin uudella asukkaalla käy valmentamassa minun ja Torstenin ihka ensimmäinen koutsi, oli tunti vanhalta tutulta varattu alta aikayksikön.

Tämän päiväisessä, reilun tunnin mittaisessa valmennuksessa käytiin läpi, missä mennään. Mitkä on suurimmat ongelmat, vahvuudet, tavoitteet. Kilpailullisestihan tavoitteet on joskus tulevaisuudessa onnistua vakiinnuttamaan ne A-radan prosentit - no, sellaiseksi kivoiksi ;)) - mutta koulutuksellisesti tavoitteet on paljon korkeammalla. Ja paljon tärkeämmät. Torstenin kanssa olen oppinut, että kaikkia ei voi miellyttää, ja tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Torsten ei ole helppo arvioitava - eikä helppo ratsastettava ;)

Joka tapauksessa, jotta pääsisimme tavoitteeseemme, siis kaikkiin niihin, tulisi niskan rentoutua. Ja jotta se rentoutuisi, tulisi minun olla myös rento. Saada asetus läpi, ja antaa sitten Torstenin olla rauhassa, ilman ratsastajan auliisti tarjoamaa kantoapua. 

Teimme siis paljon työtä rehellisen asetuksen saamiseksi. Keskityimme myös siirtymisiin, jotka sujuivat hyvin, siis lukuunottamatta pysähdyksiä. Tulimme kyllä pysähdykseen hyvin, etenkin ravissa jossa sain tahdin annettua istunnalla ja sitä kautta Torstenin pois kädeltä, mutta liikkelle lähdössä mamman mussukka tuijottelee ainakin ensimmäiset kaksi askelta maisemia. Ihan joka kerta. Siinä ei auta muu kuin olla tiukkana, sillä moinen huono tapa on pelkkää possuilua. 

Kyllä me oikeasti työskenneltiin myös toiseen kierrokseen ...

Laukan laadun parantamiseksi sain hyvän neuvon ratsastaa nostoa seuraavat neljä - viisi askelta ajatellen nostavani laukan uudestaan ja uudestaan. Että laukka olisi isoa, mutta kootumpaa, ja että askeleessa olisi ilmaa. Tämä ajattelutapa toimi oikein hyvin. 

Torstenin mielestä päivän teemana oli maisemien katselu ja satunnainen mutta systemaattinen säpsyminen. "Poroi, peuroi, palo-autoi! Kaikkee löytyy meiä pelloilt, kattokaa vaik!!"

Tiedä sitten, kummalla meistä on huonompi kunto, allekirjoittaneella vai Torstenilla, mutta lopputunnista jalkani tuntuivat spagetilta ja Torsten - no, ehkä Torstenista tuntui samalta ;) Itseensä kovin tyytyväinen ponny jäi tarhaan leikkimään majavaa pajunrungon kanssa - ja minä olen nauttinut villapeiton ja takan lämmöstä paleltuani koko päivän. Se on kuulkaas niin, että talvi tulee ! Järkyttävää. Huh. Toivotaan lämpöisempää loppuviikkoa, meille kaikille.