tiistai 6. toukokuuta 2014

Muisti

Aloin lukemaan viimeisenä iltana (eilen) ennen erästä pääsykoetta lasten työmuistista, sen kehittymisestä ja ylipäätänsä kaikesta siihen liittyvästä. Oli kamalaa lukea erilaisia lukemia, kuinka pitkään tieto pysyy muistissa minkäkin ikäisenä, kun tuntui, että omassa päässä pysyivät juuri juuri viisi viimeisenä luettua sanaa. Painotan sanaa sana, koska sillä hetkellä teksti oli pelkkää sananhelinää, ilman sisältöä. Tai sanotaanko, että mun työmuisti oli sillä hetkellä niin täynnä mielenkiintoisempia juttuja, etteivät sanat muistamisesta kertakaikkiaan mahtuneet mukaan. 

Tuli nimittäin mieleen, että miten pitkältä ajalta hevoset muistavat. 


Naakkasen perhe on palannut muutaman vuoden tauon jälkeen tuttujen ratsuruunien selkään.

Mitä olen vuosien saatossa ymmärtänyt hevosista ja niiden muistista, on se, että heidän muistinsa on rajaton. Hevoset muistavat kaiken. Paikat, ihmiset, eläimet. Kohtelun, opetetut temput. Hevoset varmasti muistavat myös tuoksut ja maut, asioiden tunnun. Onko varsavuodet edelleen kuin eilistä päivää vanhemmillakin hevosilla, onko joku tietty ikä milloin asiat jäävät erityisesti mieleen?
Ja ennen kaikkea; muistelevatko hevoset? Millainen entinen tarhakaveri oli, hevosen oman lajin kilpailut nuoruudessa, varsalaitumen ihanuudet? (Ihanuudet ainakin niillä, ketkä eivät olleet lauman nuorimpia!) Uskon, että erilaisten kimmokkeiden (esimerkiksi hevoselle tuttuun paikkaan palaaminen pitkän ajan jälkeen, tutun ihmisen tapaaminen vuosien jälkeen, ystävähevosen kohtaaminen sattumanvaraisessa paikassa) kautta hevoset muistelevat menneitä, mutta ilman mitään syytä; entäs silloin? Ilman ympäristön kimmokkeita on vaikea kuvitella, että hevoset ainakaan muistelisivat negatiivisia asioita menneisyydestään. Se on ehkä suurin ero ihmisen ja hevosen välillä. Hevosten anteeksiantavaisuus. Hevonen muistaa kaiken, mutta osaa antaa anteeksi, elää eteenpäin elämässään.


Täytyy toivoa, että pääsykokeeni tarkistajat ovat anteeksiantavaisella tuulella. Mietiskely omien hevosten muistista ja sen laajuudesta johti siihen, että asioita oli pakko raapustaa ylös. Näin postauksen muodossa. Olisi nimittäin voinut käydä niin, etten enää aamulla olisi muistanut asiasta yhtään mitään. 

15 kommenttia:

  1. Siis aivan loistava kirjoitus, en voi muuta kuin yhtyä ajatuksiisi! Hienoa pohdintaa :) Olen ainakin itsessäni huomannut että voi muistaa ihan turhiakin asioita, mutta tärkeät tuppaa unohtumaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi kiitos! Nyt jälkikäteen kokeen tehtyä täytyy kyllä sanoa, että olisi ollut huomattavasti fiksumpaa lukea sitä tylsää tekstiä edes vähän paremmin, eikä kirjoitella blogijuttuja ... ;D

      Poista
  2. Itse kyllä uskon hevosen pitkään muistiin, oma suokkini muisti tarha- ja opiskelukaverinsa 10 vuoden tauon jälkeen. Olivat siis saman kasvattajan varsoja ja olleet 5 vuotiaiksi yhdessä. Kun toverit näkivät toisensa uudelleen tosiaan sen 10 vuoden jälkeen tunnistivat toisensa jo hyvän matkan päästä, alkoi kauhea hörinä ja hirnuminen ja kun kosketuksiin pääsivät nuuhkivat toisiaan ja alkoivat rapsuttelemaan yms. siitä saakka ne on taas ollut erottomattomat. :) Ehkä sattumaa tai sitten ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kun ystävät saivat tauon jälkeen vielä jatkaa yhteistä oloa :)) Ihan samalla kaavalla meni Inton ja Torsteninkin jälleen näkeminen!

      Poista
  3. Tänään täytyy muistaa palauttaa korjattu veroehdotus. Varmasti unohdan sen, koska tylsät velvollisuudet tuppaa unohtumaan... ;)

    Mutta mitä hevosiin tulee niin uskon että niillä on pettämätön, mutta valikoiva muisti.

    Into unhohtaa päivittäin ettei se saa omin luvin kävellä kauratynnyrille ja näpertää kantta auki. Tai että maastosta kävellään kotiinpäin... Mutta hei, ei kaikkea voi millään muistaa. Riittää että muistaa tärkeät asiat kuten Ystävät ja sen että sokerikätkö on aina oikeassa taskussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veroilmoitus!!! :D

      Tuo on niin totta. Valikoiva muisti, valikoiva kuulo ;)

      Poista
  4. Tosi mukavaa luettavaa,hyvä ettei blogisi muuttunut hippopuuroksi vaan jatkat omalla tyylilläsi!!!

    VastaaPoista
  5. Rupesin juuri lukemaan blogiasi ja se vaikuttaa todella kivalta!:))

    VastaaPoista
  6. Hei ! Olen lukenut blogiasi jo vuodenpäivät. Postauksesi eivät ole liian pitkiä ja ei koskaan tiedä mitä olet keksinyt kun blogisi avaa, hyvällä tavalla! :D
    Minulla myös suomenhevonen, joka on mielestäni sekoitus Torstenia ja Intoa. Siinä yksi syy myös miksi tykkään lukea blogiasi :)

    Tästä postauksesta pakko sanoa erikseen, että itkuhan tässä tuli kun tätä luki ! Olen raskaana niin laitetaan sen piikkiin ;)

    Hyvää jatkoa sinulle ja pojille !

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista!

      Sinulla täytyy olla yksi todella hieno suomenhevonen ;) Ihanaa kevättä teille kaikille! :))

      Poista
  7. Kiva kirjoitus. Katse kiinnittyi kuviin, mun hevosella joka pelkää joka tinttiä, olisi paljon opittavaa sun hevosilta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä en tiedä että huomaako mun pojat, että niiden selässä on pari naakkaa ... ;)

      Poista
  8. Kivan olonen blogi jään varmasti seurailemaan. Harmi vaan että vakava-kokeen tarkistaa kone eikä ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Ja joo, on tosi sääli että kokeita ei korjaa ihminen ;)

      Poista