torstai 8. toukokuuta 2014

Kolme kirjettä

Palautteesta

Kun hevoset olivat kiltisti poseeranneet vappukuvissa, oli kiitoksen paikka.

Sain aamulla palautetta opettajakolleegalta hyvin tehdystä työstä. Se tuntui hienolta, se oli juuri sitä, mitä tunnuin tarvitsevan. Päivä sijaisena meni hyvällä sykkeellä. Päivän mittaan sain palautetta suoraan oppilailtani. Suullisesti - ja kirjeiden muodossa. Kaksi ensimmäistä, kahdelta tokaluokkalaiselta pojalta saatua lappusta meni jotakuinkin näin; Olet paras ope. Kolmas, näiden poikien yhteinen kirje meni puolestaan näin; Voitko soittaa musaa. Jos hypätään sen faktan yli, että ensimmäiset kirjeet saattoivat olla pehmittämistä jälkimmäiselle, "oikealle" viestille, en voi väittää, etteikö hymy olisi noussut huulille ja fiilis ollut korkea. Palaute tuntui jopa paremmalta, kuin aamun kehut. Palaute tuli heti - oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Toisinaan sitä luulisi, että palautteen, etenkin positiivisen vahvistuksen antaminen muille olisi helppoa. Me ihmiset kun tunnumme janoavan palautetta jatkuvasti. Risuja ja ruusuja, mutta mieluummin tietysti ruusuja. Työpaikalla, kotona, vapaa-ajalla.  


Ei siis voi kuin ihmetellä, miten positiivisen palautteen antaminen työtä tekevälle hevoselle unohtuu niin helposti. Sen sijaan, heti muistetaan huomauttaa hevosta liian hitaasta reaktiosta, loivasta väistöstä tai jostain muusta puutteesta. 

Tiedän, että hevoselle työskentelyrauhan antaminen on paras kiitos, nopein palaute. Kun kaikki toimii, lakataan häiritsemästä, se on hevosen palkka. Kuitenkin, ainakin Torstenin kohdalla ääniavuin tuodut kehut oikealla hetkellä antavat moninkertaisen hyödyn - molemmille osapuolille. Hevonen pistää itsensä likoon vielä enemmän, lähestulkoon janoaa seuraavaa kehua ja kiitosta. 

Aika harva meistä tekisi töitä mieli korkealla, jos ei koskaan saisi muuta kuin negatiivistä palautetta ja korjausehdotuksia tekemästään työstä. Ja palkan. Miksi hevosen siis täytyisi?


P.s. Toissapäiväisessä ratsastussessiossa luulin olevani kaksin ponin kanssa kentällä. Olin väärässä. Tunne Hevonen oli selkeästi ollut paikalla. Suosittelen lämpimästi lukemaan!

13 kommenttia:

  1. Tsiisos miten hyvä kirjoitus! Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hei,palaute on tärkeää,on se sitten kiittävää tai rakentavaa,ilman vuorovaikutusta on blogin pitäminen varmasti haastavaa. Kiitos siis kivasta blogista.:)
    Luinko muuten jostain aiemmasta postauksesta että olit päivittämässä kirppistä,menikö uutuudet jo kaupaksi vai olenko käsittänyt jotain väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos palautteestasi ;)
      Ja kyllä olet käsittänyt ihan oikein! Tavarat jo kerran olen kuvannutkin, mutta vahingossa myös poistanut kaikki otokset ... Joten heti kun sadeilmat lakkaa, kuvaan tavarat uudestaan ja päivitän kirppiksen :)

      Poista
  3. Kiitos. Anteeksi. Rakas. Mitä näitä maailman vaikeimmin lausuttavia sanoja nyt onkaan ;)

    Hyvä pomo muistaa kiittää kiireessäkin. Pätee myös vapaa-ajalla ja varsinkin eläinten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvänä pomona oleminen on varmasti vaikeaa - mutta koska jokainen ratsastaja tai hevosen kanssa muutoin työskentelevä on hevosen pomo, tulisi yrittää olla hyvän pomon arvoinen :)

      Poista
  4. Voi että miten oikeassa oletkaan, taas kerran! :) loistava kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi, kyllä nousee hymy korviin aina sun kommentteja lukiessa :))

      Poista
    2. Kiitos samoin, sun kirjoituksia ja kommentteja lukiessa ;)

      Poista
  5. Tämä postaus haastoi ajattelemaan. Huomasin, että kehun kyllä hevosia suorastaan ylitsevuotavasti, jos ne tekevät jotain erityisen hienosti. Kyse voi olla Sen Jännittävän Kiven kohtaamisesta maastossa tai tahdikkaasta avotaivutuksesta, sillä ei ole väliä.

    Sen sijaan en muista milloin viimeksi olisin kehunut ystäviäni, läheisiäni tai yleensäkään ketään muuta ihmistä. Yritän parantaa tapani ja aloitan kehukampanjani vaikka nyt heti. ;)

    Siispä suuren suuri KIITOS tästä blogista! Tänne on aina kiva tulla käväisemään, nipistää edes pienen pieni rauhoittumishetki kiireisen arjen keskeltä, fiilistellä ihanan keväisiä kuvia ja lukea oivaltavia kirjoituksiasi. En muista aiemmin edes jättäneeni kommenttia, vaikka olen lukenut blogiasi varmasti jo ainakin vuoden ajan. Tässä siis patoutuneet kiitokset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta tuokin. Itselläni ratsastaessa on virheenä kehua vasta pitkät ohjat antaessa runsaasti, mutta oikea aikaiset kehut eivät aina tulekaan ihan oikeaan aikaan ...

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista!

      Poista
  6. Niin totta! On ikävä katsoa sellaisten ratsastajien menoa, jotka eivät koskaan kiitä tai kehu hevosta. Itsekin pitäisi muistaa tiheämmin kehua hevosta ratsastaessa.

    Omaa poniani kyllä kehun paljon, kun touhuan sen kanssa. Vielä kun osaisin opettaa sille, että "hyvä"-sanaa ei aina välttämättä seuraa porkkanaa eikä siis tarvitse pysähtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, aina on ponit kehujen jälkeen tekemässä namiratsiaa !

      Poista