Hevosen tunneäly

Hevosten herkkyys, älykkyys - tunneäly on nykypäivänä tiedostettu ja valjastettu käyttöön kaikkialla. Erikoiskoulutetut terapiahevoset tekevät loistavaa työtä ihmisten fyysisessä ja psyykkisessä kuntoutuksessa. Väittäisin kuitenkin, että jokainen ihmisen kanssa yhteistyötä tekevä hevonen toimii terapeuttina. En tiedä tai tunne mitään tai ketään niin suurta voiman lähdettä ja loistavaa terapeuttia, kuin omat hevoseni!

Laumassa, yleistettynä etelä-suomen pienien tarhojen vuoksi lähinnä laitumella, pääsee näkemään hevosen sille tyypillisimmässä elinympäristössä. Hevosten käyttäytymistä katsomalla saa paljon selville siitä, missä asemassa kukin hevonen on. Pienen pienet eleet kertovat, milloin on kenenkin vuoro vahtia laumaa, koska kukin saa syödä ja onko ok tulla toisen lähelle. Nuoret hevoset näyttävät alistumisen merkkejä vanhemmalle lajitoverilleen aukomalla suutaan kuin kala kuivalla maalla ja toisinaan myös kevyellä hörinällä. Ystävykset voivat myös huudella toistensa perään, mutta muutoin hevoset kommunikoivat ruuminkielellä, eivät äänellään.

Inhimisillistämisen huippuosaajana joskus kyllä tuntuu, että omat pojat juoruilevat keskenään aivan kaiken. Millainen maastolenkki sinulla oli, miten meni kilpailumatka. Hör hör hör, enkä minä koskaan saa tietää totuutta ;)

Ystävyys, rakkaus, ilo, suru ja jopa masennus ovat tunnetiloja, joita pojat ovat selkeästi minulle vuosien saatossa näyttäneet. Ystävyys ja rakkaus toisiaan kohtaan - masennus, kun pojat vuosia sitten suurena virheenä hetkeksi erotettiin. Ilo jälleennäkemisestä, vapaana kirmaamisesta, arkipäiväisistä asioista. Hevoset ovat niin kummallisen kiitollisia olentoja. 

Vaikein tunnetila on suru, näin hevosenomistajan näkökulmasta katsottuna. Monesti sanotaan, että hevonen ottaa ihmisensä surun omaksi taakakseen. Ihmisen sairastuessa hevonen ottaa kivun itselleen. Kantaa painavaa huolta hiljaa, ja silti on tarpeeksi vahva lohduttamaan omaa ihmistään. Into on ottanut minun suruni ja murheeni harteiltani omakseen niin monta kertaa, ettei laskuissa pysy mukana.

Voisi siis sanoa, että hevonen on omistajansa peili. Ja huolimatta kaikista niistä tunnetiloista, mitä me käymme läpi, on hevosilla omatkin tunteet käsiteltävänä. 

Vuosia sitten, surullisten sattumien seurauksena Inton suuri rakkaus ei eräänä aamuna enää noussut karsinasta. Iltapäivällä Inton tullessa sisälle, Setä juoksi  taivaslaitumille laukanneen tamman karsinaan. Ei tarvittu sanoja kertomaan, että Setä oli ollut päivän valtavan huolissaan ja surullinen.

On tunnetiloja, mitä haluaisi pitää hevosilta salassa. Se on vaikeaa, väittäisin jopa, että mahdotonta. Vaan ehkäpä hevoset, pohjimmiltaan villeinä laumaeläiminä, pystyvät käsittelemään paljon enemmän tunteita, mitä uskoisimmekaan. Sekin on asia, mitä emme koskaan saa tietää. Meidän täytyy vain kuunnella ja luottaa omiin tunteisiimme, ymmärtääksemme hevostemme tunteita paremmin.