Vuoden ensimmäiset hypyt

Keskiviikkona, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, saatuani itseni ylös ystäväni sohvalta Helsingistä, matkustettuani kotiin todetakseni, ettei jääkaapissa ollut mitään syötävää, suuntasin vanhempieni paremmin varustellun jääkaapin kautta tallille. Automatkalla sain päähäni, että hyvät ilmat tulee käyttää hyödyksi - ja kuka kouluratsastaja nyt kahta päivää putkeen jaksaisi vääntää kiemuroita ;) Puhumattakaan siitä, että Torsten ehdottomasti ansaitsi jotain kivaa vuoden ensimmäisenä syntymäpäivänään! (Olisi muuten melko kamalaa, jos ihmisilläkin olisi syntymäpäivät kaksi kertaa vuodessa. Pitäisi murehtia vanhenemista tuplasti ...)

Ja niin me avasimme estekauden. 

Kentälle kasattiin kaksi pientä estettä, ristikko ja pysty. Kaksi sen takia, että ponilla olisi valinnan varaa, mikäli toinen este ei tuntuisi hyvältä ;) Alkuverkka sujui kuitenkin hyvin, Torsten oli täynnä energiaa! Bonuksena kaupan päälle kaikki edellisen päivän valmennuksen säädöt olivat kohdallaan - herkkyys, suoruus, keveys, ryhti. 

Ja koska kaikki tuntuu olevan yhtä hehkutusta tällä hetkellä hevosten kanssa, jatkuu kertomus samalla linjalla. Hypyt olivat hyviä! Ei yhtään kieltoa - mutta joihinkin hyppyihin lähdettiin melkoisen kaukaa ;) 

Kymmenen hyppyä riitti tälle kerralle. Lopuksi treenasimme, kaikesta alkuselittelystä huolimatta, koululiikkeitä. Ihan vain sen verran, että poni oli takaisin kuulolla :) Treenit lopetettiin täydelliseen ravi - laukka siirtymiseen. Sellaiseen, mistä allekirjoittanut on vain haaveillut; suoralla hevosella, ylämäkeen, takajalat hyvin alla ja ryhti kohdallaan. WOW faktori oli aika kohdallaan tämän ratsastuksen jälkeen ;)

Viiden vuoden tauon jälkeen myös minä ja Into korkkasimme treenikauden alkaneeksi kotikentällä. Siinä jos jossain oli HomeSweetHome-fiilikset kohdallaan ;)

Ja Into oli mainio. Ottaen huomioon, että allekirjoittanut on ratsastanut viimeisen kuukauden sisällä Sedällä kaksi kertaa, ylitti Into jälleen itsensä. Tai äiti on tehnyt hyvää työtä maastoilleessan Sedällä ;) 

Into teki oikein siistit väistöt ja avot, sekä ravasi kivassa tahdissa Laukassa Intolla alkoi kierrokset sen verran nousta, että keskittymiskyky hieman poukkoili (lähenteli nollaa ...), mutta viis siitä. Tärkeintä on, että Into tuntui elastiselle ja notkealle !

Kuntoon laitossa, niin ennen ja jälkeen treenin, Setä ei ansainnut papukaijamerkkiä tai extrakehuja. Mennessä Into aiheutti käytävällä kipinöitä ja savun katkua heilutellessaan - ei pelkkiä etu-, vaan myös takajalkojaan! Huutaminen, ihmisten töniminen, pyöriminen, kaikki kuuluivat Sedän ohjelmanumeroon. Vaan voiko sille edes suuttua, kun ihan itse olen sille vanhemmiten hieman vapauksia antanut, tai kun Sedän silmät loistavat kirkkaammin kuin koskaan? 

Noo, ihan pikkasen päästelin ärräpäitä suustani, kun ratsastuksen jälkeen Herra jatkoi tallikäyttäytymistään samalla linjalla. Kerran Into juoksi myös tallista ulos; ja koska olin juuri avannut satulavyön toiselta puolelta, lensi melkoisen arvokas Albionin penkki kaaressa tallin pihalle. Great. Hevonen takaisin talliin, jossa hyvin nopeasti hän vapautti itsensä uudestaan. Into osaa ilmeisesti avata lähes mahdottomatkin solmut ... Vaan tällä kertaa oltiin valmiina, eikä Setä enää toistamiseen kirmaillut pihalla vapaana. Hihhuli mikä hihhuli, ei sille mitään voi <3 

Eläkeläiset väittävät olevansa kovin kiireisiä. Nyt uskon, kun Intoa katsoo. Täytyy riehua, syödä, nukkua, tehdä namiratsioita, komentaa nuoria, vahtia pihaa, olla töissä, jakaa viisautta ja vielä vähän riekkua. Ei ole eläkeläishevosen elämä helppoa! ;)