6. luukku

6. luukku

Työpaikallani vietettiin eilen perinteiset itsenäisyyspäivän juhlat. Olen viettänyt kyseisessä koulussa nyt viidet juhlat, ja täytyy sanoa, että ne vain paranevat vuosi vuodelta. Muutama hieno esitys oppilailta itsenäisyydestämme - tänä vuonna tarinat kertoivat muunmuassa kaikista maamme presidenteistä - lipun nosto sekä erikoisvieraat luovat hienon juhlatunnelman. Erikoisvierailla tarkoitan oppilaiden isovanhempia sekä veteraaneja. Heidän osallistumisensa tuo juhliin kyllä täysin erilaisen fiiliksen, ja uskoisin, että heidän läsnäolonsa antaa oppilaille ainutkertaisen tilaisuuden päästä osaksi suurta itsenäisyyspäivänjuhlaa. Vaikka kuka tietää, montako heistä kävelee jonain päivänä punaista mattoa pitkin linnan juhliin, tai vielä parempi, seisoo punaisella matolla kättelemässä vieraitaan :)

Itsenäisyyspäivästä kuuluu kiitos heille, ketkä tämän ovat meille mahdollistaneet. On sanoin kuvailemattoman hienoa asua Suomessa, olla suomen kansalainen! (Tosin, en sanoisi ei esimerkiksi australin ilmastolle ;)) Juttelimme kolmosluokkalaisten kanssa muutama päivä takaperin aiheeseen sopivasti suomalaisuudesta. Kysyin, milloin he ovat ylpeitä voidessaan sanoa olevansa suomalaisia. Suurin osa lapsista vastasi, että aina. Että he ovat aina ylpeitä ja onnellisia siitä, että saavat olla juuri suomen kansalaisia. Aika hyvä vastaus :) 

Ja mitä olisikaan itsenäisyyspäivä ilman suomenhevosia. Bongasin facebookista hienon tekstin Suomenhevosliitolta;

"Sankarimme Suomenhevonen

Itsenäisyyspäivänä kiitämme ja osoitamme kunnioitusta kaikkia heitä kohtaan, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Sotilaiden lisäksi vapaan isänmäämme puolesta sodassa palveli myös kaikkiaan 90.000 suomenhevosta. Suomenhevosemme palveli tykistön vetohevosena, ammuston, muonan, haavoittuneiden ja kaatuneitten kuljetuksissa sekä ratsulähettitehtävissä. Joukkojen huolto sekä taistelujoukkojen ja tykistön maastoliikkuvuus onnistui suomenhevosen ansiosta vaikeassakin maastossa. Monen ladon ja tallin seinällä roikkuivat vanhat längetovat muisto niiltä ajoilta, jolloin suomenhevosta tarvittiin taistelemaan maamme itsenäisyyden puolesta ja jälleenrakentamaan sodan jälkeistä hyvinvointia Suomeen. 

Kun katsomme suomenhevosiamme tänä päivänä, meidän on syytä muistaa, että ne ovat osa kulttuuriperintöämme ja kansallista identiteettiämme. Sotiemme sankari on nykypäivän monipuolinen urheilu- ja harrastehevonen, joka yhä edelleen palvelee urheasti omassa työssään. 

Kohdelkaamme kunnioituksella kansallisaarrettamme ja turvatkaamme myös tulevaisuudessa suomenhevosemme hyvinvointi!"

Olinkin tuntevinani eilisellä maastolenkillä olevani urhean ratsun selässä, kun ohitimme lenkkeilijän ilman juuri minkäänlaista panikointia! ;) InterCity junat kahteen kertaan ja autot - ne eivät ole meille ongelma, mutta onhan ponin ajatusmaailma ihan ymmärrettävä. Toki sota-aikaankin oli paljon todennäköisempää törmätä kaksikerroksiseen pikajunaan tai henkilöautoon, kuin trikoissa juoksevaan mieheen :)) 

Oikein juhlavaa itsenäisyyspäivää itse kullekin, pitäkää lippu korkealla ja juhlamieli vielä korkeammalla!