17. luukku

Muutaman päivän tauon jälkeen oli Torstenin aika tulla koulutöihin. Eteen, eteen ja vielä vähän eteen oli päivän teema, kun kentän pohja sen salli. Pidemmän päälle ajateltuna, tällaiset lumettomatkin talvet sopii, kunhan elohopeamittari pysyy plussan puolella :) Täysin kuiva tarha ja sula kenttä, ei kylmyyttä ja pellot vihertää; ei yhtään hassumpaa ;) Eikä ollut Torstenkaan hullumpi, vaikka muutaman kerran toivoinkin, että olisi ollut tahtipuikko mukana auttamassa omia hitaita jalkojani. Ja vähän niitä Torsteninkin ! Talvikaudella ratsastan melko vähän raipan kanssa, sillä itsellä on täysi työ pitää sormet sulina ilman mitään ekstraa käsissä. 

Huomenna jatketaan vielä koulutreenejä - sen jälkeen molemmat pojat saavatkin jäädä pienelle joulubreikille, kun on raspauksen & rokotuksen vuoro. Kyllä kahden päivän työnteon jälkeen varmasti pieni tauko maistuukin hyvälle ;)

Koko kolmen kopla :)

Pus!

Hei sitten kun sä pääset töistä, 

haluisitko leikkii mun kaa pallolla? :))

Kylläpä meni täpärälle päivän luukun kanssa! Iloa keskiviikkoon :)

17. Luukku

Joulu on aikaa, jolloin perheet kokoontuvat yhteen. Aikaa, jolloin nähdään niitäkin sukulaisia, keitä ei välttämättä usein tapaa, syistä tai toisista. Silloin muistetaan myös niitä, ketkä normaalissa arjessa saattavat unohtua. Toivottavasti muistetaan. Moni viettää joulunsa yksin - on sanomattakin selvää, että monille yksin, rauhassa vietetty joulu on parasta. Mutta sitten on ne yksinäiset ihmiset, kenelle joulu aiheuttaa turhautumista. Olen kuitenkin lähes varma, että edes osa yksinäisistä ihmisistä saa osakseen iloa ja yhteen kuuluvuuden tunnetta juuri joulun ansiosta. Siitäkin syystä joulu on kaiken turhan stressin, kiireen, kaupallisuuden ja humpuukin ohitettua yksi ehdottomasti lempipyhistäni. Haluan uskoa, että joulu tuo ihmisiä enemmän yhteen, kuin vie meitä kauemmas toisistamme. 

Eläimille puolestaan on yhden tekevää, onko joulu, juhannus tai joku muu tavallinen arkipäivä meneillään. Heidän ei tarvitse esittää mitään, vaan he tulevat toimeen keskenään omana itsenään - jos tulevat. Ystävää ei ole karvoihin katsomista :) Joskus meidänkin tulisi ottaa mallia eläinystävistämme, ja tulla toimeen ihmisten kanssa ilman, että arvostelemme ensin henkilön varallisuutta, koulutusta, sosiaalista elämää, elämän tilannetta. Ulkonäköä. Ja mikäs se parempi aika aloittaa tämä, kuin joulu. Siinä on taikaa, eikös ;)

Pätkis, Into ja Torsten ovat parhaita kavereita keskenään. 

Toki heilläkin on hierarkia hyvin selvä - Pätkis jumaloi ja palvoo hevosia, 

Torsten palvoo Intoa, ja Into toimii lempeänä johtajana.

Suurin osa hevosista tulee toimeen laumassa, kunhan tilaa on riittävästi.

Pätkis ei nirsoile myöskään kissakavereiden kanssa ...

... oli kaveri minkä värinen tahansa!

< 3 

Loppuun vielä fbstä bongaamani kuvalinkki; suosittelen lämpimästi kurkkaamaan, nämä kuvat koiran ja ketun ystävyydestä sulattavat sydämmen!

Tiedättekö te hassuja tai epänormaaleita eläinpareja?