Whop whop !

Kesäviikonloppu

Pidennetyissä viikonlopuissa on todellakin voimaa. Asioita saa niin paljon enemmän aikaiseksi - tai sitten voi vain olla, chillata ja rentoutua. Se tekee niiiin hyvää. Mielelle - vaan ei ihan välttämättä kropalle ;) Perjantaina auto suunnattiin kohti Hankoa, missä syötiin, otettiin aurinkoa ja taas syötiin. Illaksi palattiin takaisin kaupunkiin, juhlistamaan ystävän syntymäpäivää pidemmän kaavan mukaan. Meren rannat ja ystävät, kesäyöt ja Helsinki - ei taida olla mitään parempaa :) Joskin, aamuinen taksimatka kotiin tuntui kestävän ikuisuuden, eikä pääkipu ihan heti meinannut hellittää - mutta sehän on sitten ihan toisarvoinen juttu! 

Kun aamun heikosta hapesta oli selviydytty, oli korkea aika siirtyä ponien luokse - vieläpä ridakamat päällä. Kyllä oli Torstenilla - Intosta puhumattakaan - heti alusta alkaen pientä pilkettä silmäkulmassa, kun laitumelta hakiessa molemmat pojat ottivat, rykäisivät ja hilluivat hetken vapaana. 

Töissä Torsten tuntui kuitenkin olevan melko hyvä, ottaen huomioon, että takana oli neljä vaparia. Ja sen, että mentiin pellolla, kun kentän pohja on työn alla. Minua ei huoleta lähteä maastoon tai pellolle - eli pois suljetulta alueelta - pitkienkin vapaiden jälkeen, mutta tokihan ponissa hieman enemmän energiaa löytyy aukeilla paikoilla, jossa oikeasti kuuluisi vain baanattaa ;) 

Ravi sujui kuitenkin tosi kivasti, siitäkin huolimatta että ratsastaja jätti hanskat kotiin eikä pito ollut optimaalinen hikisten sormien ja liukkaiden nahkaohjien kanssa. 

Laukassa ponnysein kuitenkin otti ohjat kokonaan omiin kavioihinsa, ja rykäisi ulkolapa edellä monta kertaa ympyrältä milloin mihinkin suuntaan. Kuriton tapaus ! Vaan eipä ollut Torsten tuon pellon kurittomin otus, vaan kyllä Into vei kirkkaasti ykköspallin sillä saralla. Kuvaajalla meinasi mennä herne(enpalko) nenuun kun Setähevonen teki juuri mitä milloinkin eniten huvitti. Aika usein se tuntui oleva narun päässä olevan ihmisen riepottelua ympäri peltoa :))

Whop whop sanoi Torsten ennenkuin ulkolapa johtaen lähti muille ympyröille !

Kun kuvaaja oli vedetty riittävän monta kertaa pellon toiselta puolelta toiselle ja takaisin Inton toimesta, sai tämä pientä läksytystä käytöstavoista. Siitähän Into veti kuulkaa kokonaisen hernepensaan nenuun ja alkoi murjottamaan - jos Intolla ei ole kivaa, ei kenelläkään kuulu olla kivaa ... ;)

Huomenna muuten jatketaan koulutreenien parissa, se on ihan varmaa ;) Sitä ennen kuitenkin vähän lauantai-illan erittäin leppoisaa yhdessäoloa - eikä siihen takuuvarmasti kuulu valkkaria saatika korkkareita. 

Ihanaa kesäviikonlopun jatkoa teille <3 

Online

Datisponi

Kuin siistii !!

Into ei voi käsittää, mitä tapahtui pöytäkoneille ... 

Jenkeissä on kuulemma koirille omat telkkariohjelmat. Eikö olisi hienoa, jos moinen kanava rantautuisi tänne Suomeenkin - ja mielellään hevosille suunnattuna? Voisin laittaa kanavalle pyörimään kouluratsastusta :) Vaikka ponit tietysti vaihtaisivatkin kanavan takaisin omaksi suosikikseen heti silmän välttäessä - vaan siinä olisi pojilla pulma, että katsottaisiinko viidennenkymmenennen kerran mustavalkoista talvisotaa vai ehkä jotain vähän nuorekkaampaa ;) 

Aikaa notkua koneella koulutreenien sijaan on ollut paljon - tallin kentällä on pohjaremontti meneillään :) Tosi kivaa - ja kukapa nyt ei olisi jo lomaa kaivannut ? ;)

Aurinkoista perjantaita teille - huomenna allekirjoittanut suuntaa päiväksi Hankoon ja illaksi Helsinkiin :) Ja mitä tulee poneihin - ne joutuvat keksimään ihan tylsiä ja tavallisia laidunaktiviteetteja koko päivän ajaksi ;)

Rutiinien rakastaja vai rikkoja ?

Laidunkesä, elämän parasta aikaa

Hevoset ovat kuin lapset, arvostavat elämää jota normittaa rutiinit. Ruoka, rajat ja tottakait rakkaus. On helppoa elää angstitonta elämää kun tietää mitä päivä tuo tullessaan.

Aamulla syödään, mennään tarhaan, (joskus, suomessa itse asiassa aika usein, joutuu harmillisesti pukemaan kurikset ulkoilun ajaksi) jossa hyvällä tuurilla saadaan hengailla samanhenkisten kavereiden kanssa, huonommalla tuurilla joudutaan keksimään kolttosia yksikseen (tuleva kuraattorin asiakas) tai alistutaan hiljaa kurjaan kohtaloon (tuleva syrjäytyjä).

Nautitaan lounas, torkutellaan, otetaan ehkä kunnon päikkärit, syödään välipalaa ja aletaan odottamaan seuraavaa, yleensä kellolleen tapahtuvaa siirtoa tallin kautta töihin, tai vaihteeksi huilaamaan. Tai huilaamaan ennen töitä.

Työt ovat reiluuden nimissä melko hyvin ennalta arvattavia. Nuorilla helpompia liikunnan riemun kautta ratkaistavia tehtäviä, taitavimmilla ja kokeneemmilla enempi kryptisiä, jo hiukan aivo ja lihastyötä vaativia kokonaisuuksia. Kuitenkin niin että liikunta tapahtuu useammin maneesin seinien tai kentän aitojen sisäpuolella kuin ulkopuolella ja monesti työnteon reiluna pysymistä valvoo korkeammin koulutettu ope, toisinaan myös matalapalkkaisempi liikenteenohjaaja.  Metsämörriretkelle useammat hevoset pääsevät viikoittain, jos sää ja henkilöstötilanne sen sallii. Huonolla ilmalla, sateessa, tuulessa tai pakkasella metsämörripiirit ovat tauolla. Silloin harjoitellaan paksuihin filtteihin kääriytyneinä kävelemistä.

Iltapesujen, pusujen ja puuron jälkeen hevosen on hyvä kellistää itsensä kauniisti pedatuille puhtaille lakanoille ja moni saa nätin pyjaman jos toisenkin päällensä. Siinä on hevosen hyvä uinua, odottaen seuraavan päivän kellolleen tarjoiltavaa aamupalaa. Helppoa, harmitonta, turvallista.

Näin elämä soljuu mukavissa  uomissaan syys- ja kevätlukukauden. Arjen katkaisee kenties pieni joulu ja pääsiäisloma, silloin ohjattu työnteko on pyhien vuoksi katkolla, mutta hevosen rutiinit ovat edelleen samat. Turvalliset ja luotettavat.

Ja sitten saapuu suvi suloinen. 

Jokainen itseään kunnioittava  hevosihminen muistaa yllättäen että hevosta tulee inhimillistettyä aivan liikaa ja turhaa. Tässä kohtaa todetaan kymmenen kuukautta vuodessa noudatetut hyviksi ja toimiviksi koetut rutiinit vain taakaksi. Kyseessähän on kuitenkin VILLIhevonen, preerialle palavasti kaipaava alkueläin jonka on vihdoin päästävä elämään hevosen elämää ja kokemaan yötön yö. On siis laitumelle laskun aika. Tallin ovet naulataan kiinni, karsinat jäävät odottamaan kesäpesua ja tallin omat ja muutama vieras edullista kesäsiirtolakokemusta kaivannut hevonen talutetaan peltoon jota on viljelty viimeksi kuusi vuotta sitten, (villiintynyt pusikko ja muutama mänty toimivat paremmin kuin hyvin lainmäärittelemänä suojana), ja niin pääsevät hevoset viettämään elämänsä kesälomaa. Selviytyjät 24/7.

Niin, siis heti kun ponnyset ovat ensin selvittäneet paikkansa laumassa, sillä onhan se vain ajan kysymys että se yksi kuraattorin vakiasiakas alkaa käyttäytymään kuin herran terttu ja päästää vesiastian luokse muutkin hevoset. Sitä odotellessa eläinlääkäri käy nesteyttämässä, paikkaamassa (niiden jotka eivät ymmärtäneet väistää tai olivat liian hitaita) haavoja ja määräämässä sulfakuureja. Laitumella on niin mukavaa. Kyllä ne tottuu! Kyllä kesä on hevosharrastajille helppoa elämää :))

Erikoisen ilahduttavaa on myös huomata että kun lakkaa inhimillistämästä hevosta sulkemalla sen yöksi turvalliseen ja mukavaan, kuivaan ja viileään karsinaan, alkaa se toteuttamaan esi-isiensä tapaa vaeltaa yöt läpeensä. On se niin viisas ! Tätä näkyä saattaa ylpeä omistaja vartavasten ajaa paikanpäälle katsomaan, mystinen alkukantainen riitti; yössä vaeltava hevoslauma joka kävelee hehtaarin plänttiin polun jos toisenkin. Näky mykistää ylpeän omistajan joka nauttii siitä että suo hevoselleen tämän mahdollisuuden kokea todellinen elämä, hoitaa psyykettään ja niveliään. Saattaa olla että omistaja jopa hetken pohtii vaihtavansa tallin pihattoon sitten kun  kesä loppuu. Olisi niin ihanaa jos hevosella olisi aina näin hyvä olla !

(tosin saattaa olla että talvella mudan ja jään armoilla ei olisikaan niin mukavaa, laumassa vaikuttava terroristikaveri ei päästäisi hevosta edes syömään, saati juomaan, mutta eihän sellaista tapahdu _oikeassa_ elämässä, ongelmat poistuvat kun hevoset saavat elää luonnonmukaisesti aidatun alueen sisällä, automaattiohjatut kaulapannat kaulassa)

Hevosia häiritsemättä ylpeä omistaja, herätyksen kokenut rutiinien rikkoja, entinen inhimillistäjä, poistuu kotiin viileisiin lakanoihin ja odottaa että tallinpitäjä aamupäivällä laitumen laidalle ehdittyään lähettää kuvan reporankana makaavista hevosista - ne niin nauttii, onnelliset. Tai ehkä ne vain nukkuvat - paarmoista välittämättä - väsymystään, marssittuaan läpi yön toisiaan ja verenimijöitä karkuun ja uneksivat syksyn ja rutiinien ja säännöllisen ruokahuollon saapumisesta.  Lomailu voi olla rankkaa ;)

j.k

Nyt kaikki tietysti pohtivat kumpi kirjoittaja on. Rutiinien rikkoja vai inhimillistäjä. Olen ylpeä inhimillistäjä. Ja ponini ovat rutiinien rakastajia.

Hevoseni viettävät päivät laitumella jossa on tilaa ja ruokaa. Vesihuolto toimii ja varjopaikkojakin löytyy. Örkkimyrkkyä lisätään päivittäin ja aurinkolasit laitetaan silmille jos häikäsee tai örkkejä lentelee silmiin. Jos monsuunisateet yllättävät, hevoseni loimitetaan. Hevoseni tekevät myös kesäisin töitä, välillä kevyemmin, välillä raskaammin. Jos työnteossa yllättää hiksu (hyi kauheeta) hevoseni käyvät lämpöisessä suihkussa. Kylpyankka on ostoslistalla. Yöksi hevoseni menevät talliin paksulle turvepedille nukkumaan. Ja kyllä, hevosille tarjotaan myös yöheinät karsinaan. Ja iltapuurot. 365/365. Koska ne ovat sen ansainneet.

(j.k Voisi olla, että omassa tallissa hevoset saisivat kuumimpaan aikaan elää hetken käänteisessä järjestyksessä., päivät viileässä ja yöt ulkona. Ehkä.)

(j.k Voitte vain kuvitella, kuinka täällä on suunniteltu telttaretkeä siihen ajankohtaan, kun tapahtuu tallin pesu ja hevoseni oikeasti ovat sen yhden yön laitumella. Ihan niinkuin aina aikaisempinakin kesinä. Ja tänä vuonna olen myös itse todistamassa, miten hevoseni eläisivät, ihanan villeinä preeriaponeina, vailla ihmisten keksimiä tarpeita !)

Kumpi sinä olet, rutiinien rakastaja vai rikkoja ?

Huippupisteillä

Lauantaina vietettiin parin viikon tauon jälkeen koulukisapäivä Torstenin kanssa. Olin ilmoittaunut meidän kahteen luokkaan - B:3seen ja He A kenttäohjelma kutoseen. Etukäteen ajattelin, että jos olisimme ensimmäisessä luokassa yltäneet huippusuoritukseen, ja sitä kautta tietysti myös huippupisteisiin (meidän skaalalla yli 65 %), olisi jälkimmäisen radan voinut jättää kiitokseksi välistä. No, hommahan meni sitten niin, että saimme kyllä ensimmäiseltä radalta jälkimmäisen - eli hurjat 65,227 % prosenttia (!), mutta tuomari saattoi olla aavistuksen kiltti, kun yhteensä viiden luokan kilpailuissa ei juuri alle kuudenkympin prosentin tuloksia näkynyt ;))

Periaatteessa rata oli oikein hyvä, raviohjelma kauttaaltaan seiskaa ja muutama kasi, mutta laukkaohjelman 15 metrin voltti muuttui halkaisijaltaan alle kympin kokoiseksi ponin heittäytyessä vasten sisäpohjetta, ja käynti, josta Torsten lähes poikkeuksetta saa ohjelmiensa parhaat pisteet, sai tällä kertaa nelosen kuskin sekoillessa ensin jalustimen ja sitten ohjien kanssa. Vähän hävetti ;) Ja tietysti myös harmitti, sillä nuo kaksi omaa rikkoa vei ponilta ruusukkeen.

Joka tapauksessa päätin ratsastaa vielä A radan, paikan päällä kun oltiin. Olin aamulla jo päättänyt, pitkän pohtimisen jälkeen, että päivän koitoksista kun selviämme, pidämme pidempään kisabreikkiä ja palaamme radoille, sitten kun siltä tuntuu. Muutama kalenteriin kirjoitettu kisapäivä myöhempää kesää varten jää myös harmittavasti väliin, kun en kengityksessä muistanut pyytää hokkireiällisiä kenkiä ;) 

A radalla Torsten oli jo väsynyt. Sain veryttelyssä laukan aika kivaan, ryhdikkäämpään moodiin, mutta radalla voimat oli jo käytetty. Ravi oli kuitenkin sujuva, lisäyksetkin lähti ensimmäisestä pyynnöstä, eikä väistöt olleet ollenkaan huonot. Laukannostot olivat yllättävän onnistuneet, mutta peruutus tuli kättä vasten. Kokonaistulos 63,750. Ratsukkona saimme Torstenin kanssa tänään siis molempiin, sekä B että A luokan ratoihin, ennätyspisteet meidän uralla :) Pitkään kisapäivään voi olla tyytyväinen. 

Kisoissa päästiin myös vetohevoseksi tuomaripäätyä pelkäävälle hevoselle. 

Ratojen jälkeen ratsastaja oli pienestä flunssasta ja hikisestä menosta niin väsynyt, 

että tällä kerralla ponny ei päässyt käymään järvessä uimassa.

Tänään kaikkensa antanut poni (ratsukko ;)) vietti päivän laitumella picnicin merkeissä. Ilta kului brunssilla ystävien kanssa Haukilahden rannassa. Ruokapuoli on siis ollut koko päivän hyvässä hoidossa ;) Huomenna palataan takaisin koulutreenin pariin. Keskitytään laukan kantovoiman parantamiseen, siirtymisiin. Siihen, miten ratsukkona pystymme poistumaan mukavuusalueiltamme. Hienosäätöön ! Ja tietysti, kuten aina, ottamaan myös rennosti :))

Ihanaa viikonalkua teille :)

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa

Mulla on maailman parasta puuroa !

Ihan tosi, mieletöntä herkkua :))

Mmmmmmmm !

Slurps !

Aaaamnomnom !

Miten voisi heppaset elää ilman puuroa?! ;)

Monta polkua

Vähän ajatuksia treenistä


Kuvat päivän vakavamielisestä koulutuuppausvartista.

Muutama postaus sitten, viimeisimpään kisaraporttiin, sain kysymyksen, joka oli kyllä ehkä vähän ivalliseen sävyyn kirjoitettu, että kannattaisiko jo ymmärtää, että Science of Motion ei toimi kouluradoilla. Ajatukset heräsivät. 

Viime vuosien aikana valmennuksiin on pistetty enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin hevosteluni historiassa. Olemme Torstenin kanssa käyneet monen eri ammattilaisen ja ei ammattilaisen treenattavana, joista jokaisen työskentelytavat ja tehtävät ovat olleet toisiinsa verrattuna eri ajattelumaailmoista - kuitenkin niin, että jokaisen valmentajan tavoite on ollut rento, tahdikas ja hyvin itsensä kantava ratsu, ja mahdollisimman vähäeleisesti ratsastava ratsastaja. Eikö se ole meidän kaikkien tavoite?

Viime kesänä saatettiin treenata useampien valmentajien silmien alla jopa kolmesti viikossa. Rahanmenoa ei voi estää - mutta ehkä me ollaan tällä kaudella otettu kuluja vähän takaisin, kun valmennuksessa ollaan tammikuusta lähtien käyty reilusti alle kymmenen kertaa.

Jotta työskentely olisi mahdollisimman käyttäjäystävällistä niin kuskille kuin hevosellekin, selviää ratsukolle paras työskentelymetodi vain käytännössä kokeilemalla. Jokaisella valmentajalla on aina ollut jotain uutta annettavaa, ja tiettyyn tulokseen ollaan päästy monelta eri polulta. Käytännössä voisi kuitenkin karkeasti lokeroida metodit kahteen; tavoitteseen pyritään vauhdin kautta, tai tavoitetta havitellaan ensin tasapainoa ja kantovoimaa hakien alkuun hitaammassa tempossa - ja tämä tyyli on sitten kai se "science of motion". Kumpikin metodi voi tuottaa kouluradoilla tuloksia - enkä lokeroi itseäni kumpaankaan kastiin. Jälkimmäiseksi mainittu kuitenkin sopii meille ehkä hitusen paremmin.

Muutaman vuoden aikana meitä on vakituisesti valmentanut mm Heidi Svanborg-Loddman, Ville Vaurio, Anders Suksdorf, Make Nyman, Laura Puronen sekä Mia Wollsten. Mian valmennuksissa käymme edelleen.

Helposti ajatellaan, että hitaammassa tahdissa ratsastettu hevonen olisi hidas ratsastajan avuille, erityisesti eteenpäin ajaville, mutta asia ei ole niin. Omassa treenissä hitaammat pätkät ovat ehdottomasti parasta ratsun herkistämistä, jonka avulla saan Torstenin pohkeen eteen ilman jatkuvaa pohkeilla rummutusta. Lihaksiston kannalta, kun hevonen joutuu astumaan jokaisen askeleen oikealla liikeradalla ilman vauhdin mahdollisesti tarjoamaa fuskaamista, syntyy toistojen kautta itsensä oikein kantava, pohkeen edessä oleva hevonen. Ilman takapään aktiivisuutta, ei hevonen voi keventyä ja nousta edestä, ilman lapojen kontrollia, sinulla ei ole suoraa hevosta. Ja vasta suora hevonen voi asettua ja taipua rehellisesti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Koska kukaan meistä ei tee salilla (allekirjoittanut ei tee siellä mitään) pelkästään lihasharjoittelua suurimmilla vastuksilla, ei se ole myöskään ratsastuksessakaan tarkoitus. Torsten saa aina jumpata sekä ennen että lihastreenin jälkeen vaihtelevassa muodossa sekä tempossa.

Muotoa on hyvä vaihdella treenin aikana mahdollisimman paljon. Luotiviivan alle en kuitenkaan koskaan pyri Torstenia, joka jo valmiiksi on ruumiinrakenteeltaan etupainoinen, ratsastamaan.

Sopivan valmentajan sekä valmennustyylin löytäminen ratsukolle on varmasti yksi haastavimmista etsinnöistä hevosenomistajan arjessa. Oikotietä onneen ei ole, mutta eikös kaikki tiet vie Roomaan - eikun tasapainoiseen ratsastukseen ;) Eikä pidä unohtaa, ettei yksi hyvä treenimetodi sulje pois toista hyvää !