Rutiinien rakastaja vai rikkoja ?

Laidunkesä, elämän parasta aikaa

Hevoset ovat kuin lapset, arvostavat elämää jota normittaa rutiinit. Ruoka, rajat ja tottakait rakkaus. On helppoa elää angstitonta elämää kun tietää mitä päivä tuo tullessaan.

Aamulla syödään, mennään tarhaan, (joskus, suomessa itse asiassa aika usein, joutuu harmillisesti pukemaan kurikset ulkoilun ajaksi) jossa hyvällä tuurilla saadaan hengailla samanhenkisten kavereiden kanssa, huonommalla tuurilla joudutaan keksimään kolttosia yksikseen (tuleva kuraattorin asiakas) tai alistutaan hiljaa kurjaan kohtaloon (tuleva syrjäytyjä).

Nautitaan lounas, torkutellaan, otetaan ehkä kunnon päikkärit, syödään välipalaa ja aletaan odottamaan seuraavaa, yleensä kellolleen tapahtuvaa siirtoa tallin kautta töihin, tai vaihteeksi huilaamaan. Tai huilaamaan ennen töitä.

Työt ovat reiluuden nimissä melko hyvin ennalta arvattavia. Nuorilla helpompia liikunnan riemun kautta ratkaistavia tehtäviä, taitavimmilla ja kokeneemmilla enempi kryptisiä, jo hiukan aivo ja lihastyötä vaativia kokonaisuuksia. Kuitenkin niin että liikunta tapahtuu useammin maneesin seinien tai kentän aitojen sisäpuolella kuin ulkopuolella ja monesti työnteon reiluna pysymistä valvoo korkeammin koulutettu ope, toisinaan myös matalapalkkaisempi liikenteenohjaaja.  Metsämörriretkelle useammat hevoset pääsevät viikoittain, jos sää ja henkilöstötilanne sen sallii. Huonolla ilmalla, sateessa, tuulessa tai pakkasella metsämörripiirit ovat tauolla. Silloin harjoitellaan paksuihin filtteihin kääriytyneinä kävelemistä.

Iltapesujen, pusujen ja puuron jälkeen hevosen on hyvä kellistää itsensä kauniisti pedatuille puhtaille lakanoille ja moni saa nätin pyjaman jos toisenkin päällensä. Siinä on hevosen hyvä uinua, odottaen seuraavan päivän kellolleen tarjoiltavaa aamupalaa. Helppoa, harmitonta, turvallista.

Näin elämä soljuu mukavissa  uomissaan syys- ja kevätlukukauden. Arjen katkaisee kenties pieni joulu ja pääsiäisloma, silloin ohjattu työnteko on pyhien vuoksi katkolla, mutta hevosen rutiinit ovat edelleen samat. Turvalliset ja luotettavat.

Ja sitten saapuu suvi suloinen. 

Jokainen itseään kunnioittava  hevosihminen muistaa yllättäen että hevosta tulee inhimillistettyä aivan liikaa ja turhaa. Tässä kohtaa todetaan kymmenen kuukautta vuodessa noudatetut hyviksi ja toimiviksi koetut rutiinit vain taakaksi. Kyseessähän on kuitenkin VILLIhevonen, preerialle palavasti kaipaava alkueläin jonka on vihdoin päästävä elämään hevosen elämää ja kokemaan yötön yö. On siis laitumelle laskun aika. Tallin ovet naulataan kiinni, karsinat jäävät odottamaan kesäpesua ja tallin omat ja muutama vieras edullista kesäsiirtolakokemusta kaivannut hevonen talutetaan peltoon jota on viljelty viimeksi kuusi vuotta sitten, (villiintynyt pusikko ja muutama mänty toimivat paremmin kuin hyvin lainmäärittelemänä suojana), ja niin pääsevät hevoset viettämään elämänsä kesälomaa. Selviytyjät 24/7.

Niin, siis heti kun ponnyset ovat ensin selvittäneet paikkansa laumassa, sillä onhan se vain ajan kysymys että se yksi kuraattorin vakiasiakas alkaa käyttäytymään kuin herran terttu ja päästää vesiastian luokse muutkin hevoset. Sitä odotellessa eläinlääkäri käy nesteyttämässä, paikkaamassa (niiden jotka eivät ymmärtäneet väistää tai olivat liian hitaita) haavoja ja määräämässä sulfakuureja. Laitumella on niin mukavaa. Kyllä ne tottuu! Kyllä kesä on hevosharrastajille helppoa elämää :))

Erikoisen ilahduttavaa on myös huomata että kun lakkaa inhimillistämästä hevosta sulkemalla sen yöksi turvalliseen ja mukavaan, kuivaan ja viileään karsinaan, alkaa se toteuttamaan esi-isiensä tapaa vaeltaa yöt läpeensä. On se niin viisas ! Tätä näkyä saattaa ylpeä omistaja vartavasten ajaa paikanpäälle katsomaan, mystinen alkukantainen riitti; yössä vaeltava hevoslauma joka kävelee hehtaarin plänttiin polun jos toisenkin. Näky mykistää ylpeän omistajan joka nauttii siitä että suo hevoselleen tämän mahdollisuuden kokea todellinen elämä, hoitaa psyykettään ja niveliään. Saattaa olla että omistaja jopa hetken pohtii vaihtavansa tallin pihattoon sitten kun  kesä loppuu. Olisi niin ihanaa jos hevosella olisi aina näin hyvä olla !

(tosin saattaa olla että talvella mudan ja jään armoilla ei olisikaan niin mukavaa, laumassa vaikuttava terroristikaveri ei päästäisi hevosta edes syömään, saati juomaan, mutta eihän sellaista tapahdu _oikeassa_ elämässä, ongelmat poistuvat kun hevoset saavat elää luonnonmukaisesti aidatun alueen sisällä, automaattiohjatut kaulapannat kaulassa)

Hevosia häiritsemättä ylpeä omistaja, herätyksen kokenut rutiinien rikkoja, entinen inhimillistäjä, poistuu kotiin viileisiin lakanoihin ja odottaa että tallinpitäjä aamupäivällä laitumen laidalle ehdittyään lähettää kuvan reporankana makaavista hevosista - ne niin nauttii, onnelliset. Tai ehkä ne vain nukkuvat - paarmoista välittämättä - väsymystään, marssittuaan läpi yön toisiaan ja verenimijöitä karkuun ja uneksivat syksyn ja rutiinien ja säännöllisen ruokahuollon saapumisesta.  Lomailu voi olla rankkaa ;)

j.k

Nyt kaikki tietysti pohtivat kumpi kirjoittaja on. Rutiinien rikkoja vai inhimillistäjä. Olen ylpeä inhimillistäjä. Ja ponini ovat rutiinien rakastajia.

Hevoseni viettävät päivät laitumella jossa on tilaa ja ruokaa. Vesihuolto toimii ja varjopaikkojakin löytyy. Örkkimyrkkyä lisätään päivittäin ja aurinkolasit laitetaan silmille jos häikäsee tai örkkejä lentelee silmiin. Jos monsuunisateet yllättävät, hevoseni loimitetaan. Hevoseni tekevät myös kesäisin töitä, välillä kevyemmin, välillä raskaammin. Jos työnteossa yllättää hiksu (hyi kauheeta) hevoseni käyvät lämpöisessä suihkussa. Kylpyankka on ostoslistalla. Yöksi hevoseni menevät talliin paksulle turvepedille nukkumaan. Ja kyllä, hevosille tarjotaan myös yöheinät karsinaan. Ja iltapuurot. 365/365. Koska ne ovat sen ansainneet.

(j.k Voisi olla, että omassa tallissa hevoset saisivat kuumimpaan aikaan elää hetken käänteisessä järjestyksessä., päivät viileässä ja yöt ulkona. Ehkä.)

(j.k Voitte vain kuvitella, kuinka täällä on suunniteltu telttaretkeä siihen ajankohtaan, kun tapahtuu tallin pesu ja hevoseni oikeasti ovat sen yhden yön laitumella. Ihan niinkuin aina aikaisempinakin kesinä. Ja tänä vuonna olen myös itse todistamassa, miten hevoseni eläisivät, ihanan villeinä preeriaponeina, vailla ihmisten keksimiä tarpeita !)

Kumpi sinä olet, rutiinien rakastaja vai rikkoja ?