Vain Elämää

Erittäin hyvää ja helteistä sellaista

Uskomatonta, että viime postauksesta on kulunut jo näin pitkä aika. Liki täyteen viikkoon on mahtunut vaikka mitä. Shamppanjapiknik Lauttasaaren kärjessä, valkkaria Mattolaiturilla, salaattilounas Ursulassa, auringon palvomista Hietsussa ja terassilla. Rusketusrajoja, paarmojen puremia ja ihanassa helteessä kieriskelyä. Löysinpä tuossa toissailtana itseni vielä kolmelta yöllä kirja kädessä - viimeksi luetusta romaanista on kulunut aivan liian pitkä aika. Siksipä tähän lauantaihin ei ratsastuksen lisäksi mahdu mitään muuta, kuin hyvä kirja. Terassilla. Elämä on ihanaa - ja näistä päivistä ja hetkistä ollaan nautittu täysin siemauksin. Tietokone on jäänyt kokonaan unholaan.

Kouluratsastustakin on harrastettu - sopivassa määrin, noin kolme kertaa siis - lämmöstä viis. Olen ratsastellut illan suussa, ja kenttäremontin takia edelleen pellolla; ihanalla tuulisella aurinkopaikalla, jossa kuumuus ei ole seisovaa. Mitä luultavammin ratsastaisin siellä näillä keleillä käyttökuntoisesta kentästä huolimatta. Ei ole paarmoja tai pölyävää hiekkaa. Inton kanssa olen käynyt maastossa, ottamassa kevyitä ylämäkilaukkoja - mutta nyt pari viimeistä päivää (vanha) Setä on saanut huilia. Terve hevonen kestää kyllä kuumuuden, mutta vanhaa hevosta on turha rasittaa täysin turhaan. Setä hoitaa olohevosen rooliaan kovin tärkeän oloisena.

Alkuviikosta sain kotiin tilaamani tuntuman mittaajan. Tutustuin kapistukseen Niina Kirjorinteen blogissa, ja laitoin heti omani tilaukseen Rovaniemen HorseSporttiin. Väline siis kiinnitetään ohjiin, ja se näyttää sinulle ohjastuntumasi kovuuden, punainen väri, tai pehmeyden, vihreä väri. Vihreän värin maksimituntuma on 800 g, josta punainen tuntuma alkaa. Punainen tuntuma kestää liki kolmen kilon vetoon, jonka jälkeen mittari loppuu. 

Torsten suhtautuu kaulan lähellä oleviin kapistukseen aina hieman epäluuloisesti. Koskaan ei voi tietää, milloin neula pistää ponin herkkään nahkaan ...

Olen aina tiedostanut olevani vähemmän ja enemmän kädellä ratsastava ratsastaja. Käynnissä mentiin punaisella, ravissa onneksi sentään suurin osa ajasta vihreällä. Laukka samoin. Toispuoleisuus oikean ja vasemman käteni välillä ei ollut niin suuri kuin olin odottanut - mutta ehkä tämä johtui vain siitä, että tiedostin kapistuksen paljastavan sen kammottavan toispuoleisen virheen, jonka korjaaminen vaatisi oikeasti minulta yrittämistä ja pitkäjänteistätyötä, ja koska etenkin tällä hetkellä kouluratsastus maistuu pahalta puurolta, vältin tilanteen ja yritin ratsastaa samanpainoisilla ohjilla. Niin, aina siihen asti, kunnes puolessa välissä otin kapistukset ohjista pois ja lopetin itsekiduttamisen siihen paikkaan, keventelin Torstenin ja vein sen takaisin nauttimaan laitumesta.

Tämän päiväisessä ratsastuksessa keskityin vain omaan käteeni. Ilman mittaajan karua totuutta. Tiedän, että väri olisi ollut punaisella kaksi kertaa - mutta muutoin, muutoin se olisi ollut vihreä. Kiitoksena omasta hyvästä työstäni käsieni kanssa Torsten tuli puolivälissä vastaan, nousi hieman, otti takajalat alle ja vain oli siinä. Ohjan ja pohkeen välissä. Ei niin korkeana, kuin kuuluisi (oman määrittelyn mukaan), mutta tyytyväisenä, suu kiinni ja herkkänä. Ei välttämättä elämäni turhiten tuhlatut 72 euroa. Ei ollenkaan. Puhumattakaan tuosta kahdeksan sadan euron ponista, joka yrittää ymmärtää ja auttaa kuskiaan parhaansa mukaan. Huomenna jatketaan tätä loputonta käden pehmeyden urakkaa.

Okei, shortsit ei ehkä olleet ne miellyttävimmät ratsastushousut ... ;)

Puhelin hälyttää, ja pitäisi sittenkin suunnata kaupungin sykkeeseen. Tai poolpartyihin. Kirja houkuttelee terassilla ... Katsotaan, mikä vaihtoehdoista voittaa. Ihanaa lauantai-iltaa teille, nauttikaa elämän pienistä iloista - ja helteestä, ei tätä meille turhan pitkään ole tarjolla !